Miksi kätilö käskee ponnistajaa tukkimaan suunsa?
Kommentit (38)
Minä en huutanut (vaikea synnytys, eturaivotarjonta), mutta ponnistuksen jälkeen ähkäisin hiljaiselle äänellä ja kätilö karjahti: ei se ähkimällä synny.
Vieläkin v……a :(
Kätilö kielsi huutamasta ja pyysi keskittymään ponnistukseen, koska lapselle huuto tekee pahaa. No minä keskityin siihen, että en huutaisi ja lopetin hengittämisen ja ponnistamisen. Lapselle syntynyt hapenpuute oli pahasta, hätäsektioonhan sitä mentiin, kun kaikki energiani meni siihen, että en vain huuda, koska huuto vahingoittaa vauvaa.
Synnytin toisen lapseni nopeasti ilman kivunlievitystä. Kipu oli aivan helvetillinen enkä tuntenut supistuksia, kun niin sattui. Huusin kuin syötävä. Kätilö yritti hillitä huutamistani mutta ei sille mitään voinut. Koko 12 minuutin ponnistusvaiheen huusin ja meinasin joutua paniikkiin. Eka synnytys sujui hiljaa, vaikka ponnistusvaihe oli pidempi. Auttoikohan siihen se, että ehdin saada kohdunkaulan puudutteen. Jälkimmäisestä kivuliaasta synnytyksestä toipumiseen kului myös paljon pitempi aika kuin ekasta toipumiseen.
Kannattaisko kätilön päivittää tietojaan, ei epiduraali vaikeuta synnytystä tai aiheuta muitakaan peloteltuja komplikaatioita..
Ilmanpaineellako se vauva puristetaan ulos? Olen näemmä ymmärtänyt anatomian ihan väärin :)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa huomioon, ettei tämäkään asia oikeasti ole aivan näin mustavalkoinen. Itse asiassa hengityksen pidättäminen ponnistuksen aikana lisää elimistön hapenpuutetta ja saattaa pahimmillaan lisätä syntyvän vauvan ahdinkoa. Usein synnyttäjää on tästä huolimatta pakko ohjata pidättämään hengitystä ja ponnistamaan, koska synnyttäjien on usein vaikeaa löytää oikeaa ponnistussuuntaa ja riittävää rohkeutta ponnistaa kunnolla. Tämä taas johtuu epiduraali- ja spinaalipuudutteiden lisääntyneestä käytöstä.
Huutaminen itsessään ei siis heikennä ponnistustehoa lainkaan, mutta usein huutava (puudutettu) äiti ei pysty keskittymään ponnistamiseen riittävästi ja tarvitsee ohjausta. Myös äänenkäytön tekniikalla on merktystä, korkea, kimeä, panikoiva huuto kohdentaa jännityksen vartaloon, matala ääntely taas rentouttaa lantionpohjaa. Jos äiti huudosta huolimatta ponnistaa tehokkaasti, ei äänenkäyttöön ole mitään syytä puuttua. Toisaalta ei kenenkään tarvitse väkisin huutaa, jos se ei hyvältä tunnu, hengittäminen ilman huutoa ponnistusvaiheessa on vauvan hapetuksen kannalta ihan yhtä hyvä asia.
-Kätilö
Muistan (vielä 11 vuotta myöhemmin) kuinka kätilö huusi minulle synnytyksessä päin naamaa "älä hengitä!" Ja sitten kun olin pidätellyt tosi kauan ja haukoin sit happea niin moitti että "älä ny ala hyperventiloimaan". Kohteli kuin poikivaa lehmää. Ei synnyttäminen tee kenestäkään vähä-älyistä mutta se kipu kyllä aiheutti sen etten joka sanaan pystynyt keskittymään ja heti 'tottelemaan'. Ei tarvitse huutaa päin naamaa. Vihaan nyt kätilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en huutanut (vaikea synnytys, eturaivotarjonta), mutta ponnistuksen jälkeen ähkäisin hiljaiselle äänellä ja kätilö karjahti: ei se ähkimällä synny.
Vieläkin v……a :(
Jotenkin tuntuu että kätilöt purkavat oman ammattitaidottomuudestaan johtuvan turhautumisen synnyttävään äitiin. Kunnon ammattilaiset eivät tee niin.
Vierailija kirjoitti:
Kätilö kielsi huutamasta ja pyysi keskittymään ponnistukseen, koska lapselle huuto tekee pahaa. No minä keskityin siihen, että en huutaisi ja lopetin hengittämisen ja ponnistamisen. Lapselle syntynyt hapenpuute oli pahasta, hätäsektioonhan sitä mentiin, kun kaikki energiani meni siihen, että en vain huuda, koska huuto vahingoittaa vauvaa.
Suomessakin pitäisi olla synnytysvalmennusta Lamaze tyyliin. Koska jos olisi opetettu etukäteen miten hengittää ja auttaa ponnistamisvaihetta jne niin ei tosi moni nainen olisi saanut juuri tuota kohtaloa synnyttäessään. Kätilöt huutavat pää punaisena että 'etkö osaa', 'älä hengitä', 'ponnistat väärin' ja pilaavat koko homman.
Ahaaa siks kätilö sano mulle et koita pitää suu kiinni :DD siis en edes äänellyt pahemmin, jotain voivoittelin ja inisin samalla kun ponnistin
Menee helposti siinä ähistessä ponnistus ns.kasvoille eikä kaikki energia mene siihen päähän mistä piti ponnistaa.
Olen myös ihmetellyt miksi kätilö sanoi aika tylysti ettei "tarvii huutaa" kun suustani tuli sellainen alkukantainen syvä matala ääni. En usko että olisi haitannut ponnistusta. Koko synnytys kesti vähän yli tunnin. Eikä montaa kertaa tarvinnut ponnistaa.
Olen miettinyt tätä vuosien varrella aina välillä. Olen miettinyt eivätkö halunneet synnytystä odottavien tai isien pelästyvän. Vai miksi?
Ei käskenyt kätilö tukkimaan suuta, sanoi että saa huutaa jos siltä tuntuu. Ja tuntui.
Yllätyin synnytyksen primitiivisyydestä. Jotenkin se koko homma "tuli selkäytimestä". Oli vain ne tietyt asennot missä kroppa halusi olla, ja oli selvää missä vaiheessa piti alkaa ponnistaa. Ja kun siinä vaiheessa kroppa oli sitä mieltä että matala karjuminen KOVALLA äänellä on hyvä juttu, niin karjuin... Kätilön mielipiteestä huolimatta:D. Näin jälkikäteen hieman hämmentää se karjuminen (olen normaalisti aika pidättyväinen luonteeltani), mutta siinä tilanteessa se vaan kuului asiaan. Ja mielestäni ei ainakaan millään lailla haitannut ponnistamista, pikemminkin toi voimaa.
Koska kätilö ei jaksa kuunnella synnyttäjän laimeita juttuja, ne on kaikki kuultu jo moneen kertaan.
Kivun lisäksi veemäiset kätilöt ovat syy siihen, että minun lapset syntyy sektiolla.
Pahinta oli kun käskettiin olla ponnistamatta ja kroppa oli täysin toista mieltä. Siitä johtui tämän äipän huuto.
Synnytyksessä äänen käyttö on hyväksi mutta jos synnyttäjä kiljuu falsetissa niin energia menee siihen ja myös ohjeet menee ohi. Muriseminen ja muut matalat äänet on eduksi.
Jos synnytys menee nopeasti niin se on sama millaista ääntä synnyttäjä pitää,lapsi syntyy joka tapauksessa. Terv. kätilö
Tokan synnytyksessä oli ei oikeastaan kivuliaat, mutta äärimmäisen epämiellyttävän tuntuiset ponnistussupistukset ja tuntui, että ponnistaminen lisäsi sitä inhottavaa tunnetta, joten minulla meni vähän aikaa, että sain kerättyä itseni ja ponnistin, sitä ennen ulisin ja valitin :D Minusta oli mukavaa, että kätilö sanoi todella ystävällisesti, että yritä pitää se ääni sisällä ja ponnista. Tiuskiminen olisi tuntunut tosi pahalta tuossa tilanteessa, vaikka varmaan se voi joskus toimia. Ponnistusvaihe kesti kuitenkin vain 15 minuuttia, joten en nyt ulissut mitenkään tuntikausia...