Jos miehesi lyö kerran, jätätkö hänet samantien?

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:53"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:46"]

Mä haluaisin sanoa että jättäisin varmasti, mutta jotenkin en usko että oikeasti jättäisin kuitenkaan.

[/quote]

Sepä se. Kun usein naiset kannustavat ja jopa painostavat toisia naisia jättämään miehen joka on lyönyt (joka sinänsä ymmärrettävää), mutta mitäpä jos se lyöjä olisikin oma rakas mies? Ei se jättäminen käytönnössä ole aina niin yksinkertaista, vaikka olisi lyönytkin, jos on kiintynyt siihen henkilöön.

Ap

[/quote]

Onnettomat ja katkerat naiset nyt käskevät kaikkia naisia eroamaan. 

[/quote]Ne jotka jäävät väkivaltaiseen/päihteistä kärsivään suhteeseen ovat lopulta onnettomia ja katkeria itsekin. Kumpi oli ensin, huono/väkivaltainen suhde vai onnettomat ja katkerat puolisot?

Riippuu vähän.. Jos esim. läppäisi avokämmenellä poskelle jonkun kauhean riidan aikana ja se todellakin tapahtuisi vaan kerran, niin voisin ehkä antaa anteeksi. Jos löisi nyrkillä tai useamman kerran, niin lopettaisin suhteen. Tosi vaikea kuvitella tuollaista tilannetta, kun mieheni ei ikinä suutu mistään, eikä me edes riidellä :D

Joskus nuorena silloinen poikaystäväni retuutti minua hiuksista riidan aikana. Sanoin pojalle, että antaa olla viimeinen kerta, minua ei yksikään mies pahoinpitele ja jos vielä satuttaa minua, niin soitan poliisille. Ei yrittänyt uudelleen, oltiin tuon tapahtuman jälkeen vielä monta vuotta yhdessä.

Löisin takaisin ja jättäisin sitten.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 22:00"]

Minäkin luulin valitsevani kiltin miehen. Vähän sellainen hissukka, joka ei paljon puhu, ei ryyppää, käy kunnon työssä, koulutukseltaan DI. Kaikki muuttui, kun muutin hänen luokseen. Alkoi paljastumaan ikäviä piirteitä, piilotettu aggressiivisuus tuli esille pikku hiljaa. Ei hän ole lyönyt koskaan, mutta henkistä väkivaltaa, huutamista ja minun kiinni pitämistä. Hän on pari kertaa ottanut kaulasta kiinni, kun riitelemme (lue: hän huutaa täyslaidallisen ja minä yritän poistua paikalta.)

Olin jo nuorena päättänyt, että se olisi kerrasta poikki - en siedä yhtään lyontiä. Mutta entäs sitten, kun väkivalta astuu kuvaan hiljaa hiipien, niin ettei oikein tiedä, missä kohtaa käytös luokitellaan väkivallaksi? 

[/quote]

Sinulla se on sitä nyt

Olin jo nuorena päättänyt että minuahan ei löydä koskaan no tilanne onkin sitten oikeassa elämässä täysin toinen. Ensimmäisen lapseni isä raiskasin minut monta kertaa ( kun en suosiolla suostunut ni väkisin sit otettava) no viimeinen niitti oli kun sain iskun päähäni. Muutin pois tyttäreni kanssa mutta koska takana oli 7vuotta yhteistä elämää ja reilu1v tytär ei ero ollut ihan helppo. Kyllä siinä mietti moneen kertaan että jospa sittenkin. Onneksi mies näytti aina sen "oikean" minänsä eli hyppi sängystä ja naisesta toiseen. Kaikesta tästä huolimatta olen ehjä ja voin hyvin ja uskallan jopa väittää ex miehelleni vastaan

Naiset on geneettisesti rakennettu niin että toosa kastuu kun mies pätkii turpaan. Nainen haluaa vahvan alfaurosjohtajan joka suojelee laumaa. Lyömällä saat pildeä, johan palstalaisetkin ovat tässä sen todistaneet.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 22:11"]

Riippuu vähän.. Jos esim. läppäisi avokämmenellä poskelle jonkun kauhean riidan aikana ja se todellakin tapahtuisi vaan kerran, niin voisin ehkä antaa anteeksi. Jos löisi nyrkillä tai useamman kerran, niin lopettaisin suhteen. Tosi vaikea kuvitella tuollaista tilannetta, kun mieheni ei ikinä suutu mistään, eikä me edes riidellä :D Joskus nuorena silloinen poikaystäväni retuutti minua hiuksista riidan aikana. Sanoin pojalle, että antaa olla viimeinen kerta, minua ei yksikään mies pahoinpitele ja jos vielä satuttaa minua, niin soitan poliisille. Ei yrittänyt uudelleen, oltiin tuon tapahtuman jälkeen vielä monta vuotta yhdessä.

[/quote]

LOL, saanko mä hakata sut?

T. Fitness

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 22:13"]

Naiset on geneettisesti rakennettu niin että toosa kastuu kun mies pätkii turpaan. Nainen haluaa vahvan alfaurosjohtajan joka suojelee laumaa. Lyömällä saat pildeä, johan palstalaisetkin ovat tässä sen todistaneet.

[/quote]

Olet paska provo.

Riippuu vähän lyönnistä. Jos siis oikeasti hakkaisi nyrkillä päin näköä kaikin voimin niin että saisin pelätä henkeni puolesta niin kyllä jättäisin. Mun mies on joskus vuosia sitten todella kovassa humalassa läppäissyt mua poskeen ja ei tullut mieleenkään siitä jättää. Toki olin pettynyt ja vihainen, mutta mieskin oli tosi häpeissään ja pahoillaan seuraavana päivänä kun tajusi mitä on tehnyt. Ja tästä siis aikaa vuosia ja voin rehellisesti sanoa että en ole joutunut pelkäämään uutta vastaavaa tilannetta kovissakaan riidoissa sen jälkeen.

Se on just niin mustavalkoista ja selvää sen lyönnin jälkeen, siinä selviää heti kättelyssä suhteen laatu ja arvo toiselle osapuolelle. Kaikki selittelyt sen jälkeen aivan turhia puolin että toisin. Jos taas jää siihen suhteeseen omapa on häpeänsä ja mustelmansa.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 22:10"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 22:00"]

Säälittää naiset jotka jäävät jonkun despootin nyrkkeilysäkiksi "kiintymyksestä". Nämä ovat niitä ressukoita, jotka luulevat muuttavansa miehensä jos vain oikein jaksavat "rakastaa". Näitähän marttyyreitä riittää ja selityksiä miksi eivät voi jättää vellihousuansa. En ikinä voisi luottaa ihmiseen, joka muka "rakastaa" ja silti käyttäytyy ala-arvoisesti lyömällä.

[/quote]

Ei se oo niin helppoa vaan irtautua ihmisestä jonka kanssa on ollut vuosia yhdessä. Olet nähnyt hyvät ja huonot puolet ja toinen saattaa heittäytyä ns. uhriksi jos uhkaa jättää. Toinen voi itku kurkussa vannoa ettei lyö enää ja silti seuraavassa riidassa ollaan taas mustelmilla. Ei se ole niin mustavalkoista.

[/quote]

No kun se just on niin yksinkertaista: jos pahoinpitelijä jälkikäteen itkee ja heittäytyy "uhriksi" ja kuitenkin lyö, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä! Läheisriippuvaiset jäävät sellaiseen suhteeseen, ne naiset, jotka eivät kunnioita itseään ja omaa koskemattomuuttaan. Miten eivät koe, että ansaitsevat parempaa???

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:53"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:46"]

Mä haluaisin sanoa että jättäisin varmasti, mutta jotenkin en usko että oikeasti jättäisin kuitenkaan.

[/quote]

Jos on rakas, ei lyö.Ei terve ihminen lyö ketään tuntematontakaan, saati itselleen tärkeää. En jatkaisi miehen kanssa, joka lyö, olipa syy lyömiseen mikä tahansa.

Sepä se. Kun usein naiset kannustavat ja jopa painostavat toisia naisia jättämään miehen joka on lyönyt (joka sinänsä ymmärrettävää), mutta mitäpä jos se lyöjä olisikin oma rakas mies? Ei se jättäminen käytönnössä ole aina niin yksinkertaista, vaikka olisi lyönytkin, jos on kiintynyt siihen henkilöön.

Ap

[/quote]

Kyllä jättäisin. En jäisi ikimaailmassa arpomaan, menettääkö hän joskus hermonsa vastaavalla tavalla lapsiin. Tai että joutuisin jatkossa riitatilanteissa itse arpomaan ja toivomaan, että riittääköhän hermot tällä kertaa. Sitähän jatkossa joutuisi pelkäämään vastaavaa enkä käytännössä katsoen voisi olla oma itseni (ts. Varoisin suututtamasta liikaa vastaisuudessa väkivaltaisuuden pelossa, pelkäisin lasten puolesta kun tahallaan välillä koettelevat hermoja meihin vanhempiin).

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 22:17"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 22:10"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 22:00"]

Säälittää naiset jotka jäävät jonkun despootin nyrkkeilysäkiksi "kiintymyksestä". Nämä ovat niitä ressukoita, jotka luulevat muuttavansa miehensä jos vain oikein jaksavat "rakastaa". Näitähän marttyyreitä riittää ja selityksiä miksi eivät voi jättää vellihousuansa. En ikinä voisi luottaa ihmiseen, joka muka "rakastaa" ja silti käyttäytyy ala-arvoisesti lyömällä.

[/quote]

Ei se oo niin helppoa vaan irtautua ihmisestä jonka kanssa on ollut vuosia yhdessä. Olet nähnyt hyvät ja huonot puolet ja toinen saattaa heittäytyä ns. uhriksi jos uhkaa jättää. Toinen voi itku kurkussa vannoa ettei lyö enää ja silti seuraavassa riidassa ollaan taas mustelmilla. Ei se ole niin mustavalkoista.

[/quote]

No kun se just on niin yksinkertaista: jos pahoinpitelijä jälkikäteen itkee ja heittäytyy "uhriksi" ja kuitenkin lyö, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä! Läheisriippuvaiset jäävät sellaiseen suhteeseen, ne naiset, jotka eivät kunnioita itseään ja omaa koskemattomuuttaan. Miten eivät koe, että ansaitsevat parempaa???

[/quote]

Jos toinen vuosia laittaa toista alas sekä henkisesti että fyysisesti ja saa uskomaan että se on sen naisen oma vika, niin usko tai älä, mutta se vaan ei ole kovinkaan helppoa jättää toista.

Mieheni on lyönyt minua monta kertaa. Läpsäyttänyt ehkä enemminkin koska ei nyt ihan hirveästi ole sattunut. Ei olla koskaan puhuttu noista tapauksista.. Jos suhde olisi tuore/deittailivaiheessa niin jättäisin heti.

Aloittaja sanoo että todellisuudessa ei useinkaan mene niin. Onko jotain tietoa siitä miten usein jää yhteen kertaan tuo lyöminen? Ei varmaan ole, mutta kuitenkin pitää kieltää sanomasta että lyöminen ei jää yhteen kertaan.

Ihastuttava aloitus muutenkin. Naisia oikeasti kuolee perheväkivallan seurauksena joka vuosi. Ja nämä naiset ovat muutenkin valmiita ja halukkaita vähättelemään vaaraa. Pitääkö sitä muidenkin rohkaista?

On paljon parempi suhtautua liitoittelevasti tähän uhkaan kuin vähätellä kuten aloittaja.

Mä en pelkästään löisi takaisin vaan se voisi alkaa soittamaan ambulanssia itselleen. Ajatus minkäänlaisesta suhteesta ei kyllä kiinnosta yhtään ja ei siis vois tapahtua. Monet on suhteessa vaan sen takia kun ei uskalla elää sinkkuna. 

Niin, hyvä kysymys. Mies on rakastellut minua tuhansia kertoja. Mies on hymyillyt minulle miljoonia kertoja. Mies on silittänyt tukkaani miljoonia kertoja. Mies on hoivannut sairasta minua kymmeniä kertoja. Mies on tehnyt kymmenet kerrat kotityöt, kun halusin katsoa Frendejä monta kautta peräkkäin. Mies on valvonut sairaan lapsen kanssa kymmeniä kertoja. Mies on ottanut kymmeniä kertoja palkatonta viedäkseen lapsen päivystykseen. Mies on käynyt kymmeniä kertoja lapsen vanhempainilloissa/keskusteluvartissa/kevät- tai joulujuhlissa, jopa ilman minua. Mies huolehtii, että osaan siirtää musiikin cd:ltä mp3:n. Mies pitää tärkeänä, että opin jokaisen uuden härvelin käytön samoin tein, etten jää tyhjän päälle, jos hänestä aika jättää. Mies vie teinin 400km päähän teinin idolin keikalle ja odottaa keikan ajan autossa. Mies on kokannut tuhansia kertoja vain yllättääkseen perheen. Mies on hassutellut lasten kanssa miljoonia kertoja. Mies on huutanut lapsille muutaman kerran. Mies on lyönyt minua kerran.

En jättänyt, enkä aio jättää, jos ei tuosta nyt tapaa tule.

Jättäisin. Jotain ikään kuin menisi rikki meidän suhteessa, jokin raja ylitetty. Lapsuuden kokemusteni takia en siedä mitään fyysistä pahoinpitelyä. Samasta syystä olen toisaalta seksuaalisesti vähän alistuja, voisin tykätä selkäsaunasta, mutta mies on Ss/m juttuihin liian kiltti. :)

Kerrasta poikki. En tee enää ikinä sitä virhettä, että jäisin suhteeseen, jossa mies lyö.