Onko säälittävää jos vielä yli kolmekymppisenä ole naimisissa, ei ole taloa ei lapsia eikä vakityöyä

Ei ole. Nauti vapaudesta miehesi kanssa. 

Olet saanut hyviä vastauksia.

Meillä on kaikilla oma polku kuljettavana. Tee elämästäsi itselle hyvä ja lakkaa murehtimasta mitä muut sanoo. Se on niinkuin jo joku laittoi: ketään ei kiinnosta. Paitsi juoruhenkilöitä.

Säälittävä on ihminen, joka jaksaa arvostella toisten elämää.

Ikävää toki, jos ei onnistu saavuttamaan jotain, mitä haluaisi. Sitä tapahtuu monille, ellei ihan jokaiselle joskus.

Onhan se kai hiukan. 

En olisi uskonut, mutta kyllä miehenäkin alkaa tuntea itsensä aika oudoksi ja ulkopuoliseksi tässä iässä. Kaikilla kavereilla on vaimot ja lapsia, ja tosiaan omakotitalot tietenkin. Kirjaimellisesti kaikilla. 

Itse vaan jossain opiskeluaikojen jälkeisessä välimoodissa tässä. Olen siis töissä ollut jo hyvät ajat, mutta käytän massit lähinnä autoihin yms. ja asun vuokralla. 

M33

Varmaan jossain Pohjanmaalla ja myös uskovaisissa piireissä, joissa jokaisen elämän oletetaan ja odotetaan menevän samalla kaavalla, koska muuten on erilainen ja horjuttaa yhteisön elämäntapaa. Muualla ihan normaalia, että ihmiset elää omannäköistään elämää.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole yksilön vika vaan tämän paskaksi menneen yhteiskunnan vika.

Niin toisaalta tiedostan sen, että ennen vanhaan kuka vaan sai lainan ja talon ilman suurempia ponnisteluita. Töitäkin oli kaikille ketkä vaan kävi kyselemässä. Nykyään on toista. Ei riitä työkokemus, ei maisterintutkinto, ei niska limassa puurtaminen. Tuntuu, että omilla ponnisteluilla ei ole väliä. Vaan osa pystyy saavuttamaan noita asioita. Ap

Sitten tavoitteitaan kannataa muokata, jos ne on mahdoton saavuttaa, eikö?

Niin kai sitten. Tuntuu vaan siltä, että mikä vika itsessä on kerta ei onnistu vakityötä saamaan tai talolainaa tms. Ap

Elämän ei kuulu mennä minkään käsikirjoituksen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kai hiukan. 

En olisi uskonut, mutta kyllä miehenäkin alkaa tuntea itsensä aika oudoksi ja ulkopuoliseksi tässä iässä. Kaikilla kavereilla on vaimot ja lapsia, ja tosiaan omakotitalot tietenkin. Kirjaimellisesti kaikilla. 

Itse vaan jossain opiskeluaikojen jälkeisessä välimoodissa tässä. Olen siis töissä ollut jo hyvät ajat, mutta käytän massit lähinnä autoihin yms. ja asun vuokralla. 

M33

Joo siis just tuntuu tuollaiselta välitilassa elämiseltä. Ehkä se mietityttää, kun tosiaan itselläkin kaikilla ystävillä on talot, aviopuolisot, vakityöt. Niin väkisinkin miettii missä itsellä meni pieleen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Nauti vapaudesta miehesi kanssa. 

Kiitos. Tätä välillä mietinkin, että toisaalta en elä itse oravanpyörässä tai ole sidottu mihinkään. Vapaudentunnetta koen kyllä. Että kaipa tästäkin joku voisi haaveilla. Ap

Tuntuu että tuo vakityö on se mistä nimenomaan stressaat ? Älä stressaa, kyllä elämä kantaa.

Mun sisko kuoli yllättäen 32v. Ei ollut lapsia, ei taloa, ei vakityöpaikkaa.Hän oli kuitenkin todella rakastava täti, ihana sisko ja todella auttavainen ystävä. Maallista mammonaa ei jäänyt, mutta rakkautta jäi.

Onhan se rankkaa, vaikka on opiskellut, niin töitä ei saa. Voit olla itsestäsi ylpeä, kun toista tutkintoa opiskelet. Muista kuitenkin, että se tavara ei tee sinusta tärkeää.

on

Suurin osa kouluista opettaa työttömäksi.     Sit olisit normaali jos olisit työttömänä ja syrjäytyneenä.

Vierailija kirjoitti:

Mun sisko kuoli yllättäen 32v. Ei ollut lapsia, ei taloa, ei vakityöpaikkaa.Hän oli kuitenkin todella rakastava täti, ihana sisko ja todella auttavainen ystävä. Maallista mammonaa ei jäänyt, mutta rakkautta jäi.

Onhan se rankkaa, vaikka on opiskellut, niin töitä ei saa. Voit olla itsestäsi ylpeä, kun toista tutkintoa opiskelet. Muista kuitenkin, että se tavara ei tee sinusta tärkeää.

Otan osaa

Minä hankin työttömänä talon ja lapsia, oli aina välillä määräaikaisuuksissa ja sijaisuuksia. Ei ole pakko ostaa sitä kalleinta taloa, jotain olin säästänyt aina välillä, oli omarahoitusosuutta osoittaa pankille. Joo ei mennyt kuulemma oikeassa järjestyksessä mutta olen tyytyväinen että tein niin, nyt viisikymppisenä näen niitä kavereita, jotka jäi odottamaan oikeaa hetkeä ja vakityötä, sitä koskaan saamatta, jäi heiltä ainakin lapset hankkimatta ja taloakaan ei enää ole kiire hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kai hiukan. 

En olisi uskonut, mutta kyllä miehenäkin alkaa tuntea itsensä aika oudoksi ja ulkopuoliseksi tässä iässä. Kaikilla kavereilla on vaimot ja lapsia, ja tosiaan omakotitalot tietenkin. Kirjaimellisesti kaikilla. 

Itse vaan jossain opiskeluaikojen jälkeisessä välimoodissa tässä. Olen siis töissä ollut jo hyvät ajat, mutta käytän massit lähinnä autoihin yms. ja asun vuokralla. 

M33

Olen vähän nuorempi mies, mutta minä en naimisiin enkä lapsia haluakaan. Hankin rahaa ja sijoitan sitä, koska minulla on tavoitteena hypätä työelämästä kokonaan pois 50 tai viimeistään 55-vuotiaana. Tarkoituksena siis saada sellaiset sijoitukset tuohon mennessä kerätyksi, että voin sitten elää niillä. Eläkejärjestelmään en luota, että se tulevaisuudessa toimisi. Enkä halua muutenkaan työskennellä mihinkään viralliseen, koko ajan nousevaan eläkeikään asti, vaan jäädä työelämästä pois ja elämästä nauttimaan siinä vaiheessa, kun on toivottavasti vielä elinikää ja terveyttä jäljellä elämästä nauttimiseen.

No, hyvinhän sulla on asiat. Siksi toisekseen jotkut seilaavat läpi elämän toisen kyljessä: osaavat hoitaa asiansa niin, että tekevät mukuloita miehen kanssa, ollaan kotirouvana, sitten kun mukulat ovat isompia tulee ero, mutta ei se mitään, löytyy uus  äijä, eronnut tai leski, ja sitten vaan mennään sen kanssa kimppaan, äijällä on oma asunto ja lapset aikuisia, kylkeen menijä ei koskaan ole tehnyt eläissään palkkatöitä, mutta nyt äijä kustantaa kurssin ja ei nytkään löydy just sen kurssiammatin mukaisia töitä mut kun vimmalla hakee ja yrittää ja joku tuttu avittaa niin saa jonkun kaupan kassahenkilön paikan, tarvittaessa kutsuttava, niin että mikäs siinä... Ja eläissään ei ole tarvinnut esim. asumiskuluja maksaa... Jotkut ne osaa!

Tuo työ ehkä, muuten ei.

Vierailija kirjoitti:

Tuo työ ehkä, muuten ei.

:( Joo harmittaa kyllä, kun en ole koskaan vakityötä saanut. Nyt tosin opiskelen alaa, jolla töitä pitäisi olla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole yksilön vika vaan tämän paskaksi menneen yhteiskunnan vika.

Niin toisaalta tiedostan sen, että ennen vanhaan kuka vaan sai lainan ja talon ilman suurempia ponnisteluita. Töitäkin oli kaikille ketkä vaan kävi kyselemässä. Nykyään on toista. Ei riitä työkokemus, ei maisterintutkinto, ei niska limassa puurtaminen. Tuntuu, että omilla ponnisteluilla ei ole väliä. Vaan osa pystyy saavuttamaan noita asioita. Ap

Lainaa sai esim. 80-luvulla yli 10% korolla ja talon monet rakensivat itse kokopäivätyön ohella, mm. omat vanhempani. Kyllä siinä jonkin verran omia ponnistelujakin vaadittiin.