Suomessa pienituloisella ei ole varaa kunnon terapiaan.

Tajutkaa nyt, että palveluita on tarjolla eri tavalla asuinkunnasta ja elämäntilanteesta (työssä/työtön, paljonko on rahaa) riippuen!

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:40"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:33"]No miettikääpä tilanne, jos elät takuueläkkeen suuruisella kuntoutusrahalla tai peruspäivärahalla. Vuokran jälkeen käteen saattaa jäädä esim. 300€/kk. Maksappa siitä vielä 150-200€/kk terapiaa. Käytännössä rahani eivät riitä terapiaan, joten edessäni heilutellaan jo työkyvyttömyyseläke korttia. Tuntuu aika pahalta, olisin niin halunnut kuntoutua takaisin työelämään. [/quote] Vuokran ja pakollisten jälkeen käteen jää 485€, ihan jokaiselle. Ei koske niitä, joilla ylisuuri vuokra, tai esim. velkoja, joita sossu ei hyväksy menoiksi. Mutta tuosta viidestäsadasta liikenee vaikka puolet terapiaan, jos motivaatiota on. Ja sossu kyllä maksaa monelle terapian omavastuut. Psykiatrian poliklinikoillakin on hoitoa tarjolla monelle. Onnea toipumiseen.

[/quote]

250€/kk ei oikeasti riitä tasapainoiseen elämään. Omalla kohdallani köyhyys ja jatkuva rahanpuute on yksi syistä psykiatrisiin ongelmiin. 500€/kk vielä pärjään, niin etten tukahdu stressiin ja jatkuvaan huoleen rahasta. Osa sairauteni hoitoa on myös tasapainoinen elämä, eli edulliset harrastukset, hyvä ravitsemus ja mahdollisuus hoitaa raha-asiat kunnolla. 250€/kk tarkoittaisi kotiin eristäytymistä, joka tärvelisi terapian tulokset tehokkaasti.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:22"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 11:11"]

Ja kun pitäisi käydä ainakin kerran viikossa, niin se noin 150-250e per kuukausi on TODELLA kallista. Kahdesti viikossa on useimmille jo täysin mahdotonta. Tekee vain lisästressiä jos/kun jo valmiiksi on psyykkisiä ongelmia. Psykoterapeutit taitaa olla kaikki itsenäisiä ammatinharjoittajia, ja siksi hinta on tosi kova. Kyllä näitä palveluja voisi kunnallisenakin tarjota.

[/quote]

150 euroa kk siihen että pysyt työ- ja toimintakykyisenä? Ja paljonko kk satsaat vaikkapa kosmetiikka-, karkki-, vaate- ja muuhun heräteshoppailuun?
[/quote]

150 e/kk ei riitä terapian kustannuksiin, ekä 250-300 e riittää. Minä pienituloinen freelancer en käytä rahaa kuin minimaalisen vähän mainitsemiisi asioihin, sillä rahaa ei ole. Kuntosali 39 e/kk oli minulle liikaa ja irtisanoin sopimuksen, kun hinta nostettiin 79 euroon. Terveys siitä kärsii, mutfa yritän paikata kotijumpalla.
Miksi joidenkin on niin vaikea ymmärtää, että toisilla on ihan oikeasti pienet tulot? Eikä mitään työterveyshuoltoa, oikeutta työtyömyystukeen toimerntulotuesta puhumattakaan.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:37"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:24"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 11:11"]

Kyllä näitä palveluja voisi kunnallisenakin tarjota.

[/quote]

niitähän tarjotaan: mene terkkariin!
[/quote]
Minä kävin vuosia ent. Mielenterveystoimistossa, nykyisin joku hieno nimi. Ihan hyvää apua sieltä sain psykiatrin ja psykologin apujen muodossa. Toinen keskusteli ja toinen määräsi lääkkeet. Kävin juttelemassa viikottain. Ei muistaakseni silloin maksanut mitään. Onko nämä palvelut jotenkin huonosti mainostettuja, kun aina vingutaan kuinka kunnalliselta ei saa terapia-apuja?
[/quote]
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Psykiatria ei useimmat pääse näkemään, psykiatrisen sairaanhoitajan tai masennushoitajan kanssa voi päästä turisemaan.
[/quote]
Noo, ei tästä nyt kovin montaa vuotta ole, kun kävin tuolla. Ja kuten varmasti huomasit, en minäkään tavannut psykiatria kuin lääkkeiden uusinnoissa ymv. Mutta, jos ei kelpaa käypä apu, niin ei sitten. Maksakaa itsenne kipeiksi.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 11:11"]

 Tekee vain lisästressiä jos/kun jo valmiiksi on psyykkisiä ongelmia. Psykoterapeutit taitaa olla kaikki itsenäisiä ammatinharjoittajia, ja siksi hinta on tosi kova. 

[/quote]

Kova hinta verrattuna mihin? Kampaamokäyntiin? Gynelle? Ripsihuoltoon? Hammaslääkäriin? Kynsistudioon?

Ammattilaisen työ maksaa joka alalla.

Lopettakaa ryyppääminen, kasvakaa aikuisiksi ja tehkää lapsia niin loppuu ne "mielenterveysongelmat". Saatana mitä paskoja koko Suomi täynnä.

Oikeasti terapiassa käyvä ei tarvitse rahaa ollenkaan. Asua voi ihan hyvin kerrostaloasunnon sijasta pahvilaatikossa. Ruuat voi hakea leipäjonosta. Sadevettä voi kerätä ämpäreihin sateella. Harrastukset voi korvata tähtien tuijottamisella ja Kokoomuksen vaalilehtisiä jakamalla.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:22"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 11:11"]

Ja kun pitäisi käydä ainakin kerran viikossa, niin se noin 150-250e per kuukausi on TODELLA kallista. Kahdesti viikossa on useimmille jo täysin mahdotonta. Tekee vain lisästressiä jos/kun jo valmiiksi on psyykkisiä ongelmia. Psykoterapeutit taitaa olla kaikki itsenäisiä ammatinharjoittajia, ja siksi hinta on tosi kova. Kyllä näitä palveluja voisi kunnallisenakin tarjota.

[/quote]

150 euroa kk siihen että pysyt työ- ja toimintakykyisenä? Ja paljonko kk satsaat vaikkapa kosmetiikka-, karkki-, vaate- ja muuhun heräteshoppailuun?

[/quote]

En puhunut itsestäni, olen ihan hyvätuloinen. En usko että pienituloiset (nettotulot esim. luokkaa 1000e) hirveästi tuhlaavat vaatteisiin tai kosmetiikkaankaan. Niistä tuloista 200e/kuussa on niin paljon, että moni varmasti mieluummin jättää menemättä terapiaan kuin syömättä. Vaikka se miten olisi "satsaus omaan hyvinvointiin". Etenkin kun siihen terapiaan pitää monesti sitoutua vuodeksi tai pidemmäksikin aikaa. Monille voi olla mahdotonta löytää sellaisia rahoja joka kuukausi.

Käyn terapiassa ja terapiaryhmässä kerran viikossa. Terapeutti on tavoitettavissa arkipäivisin, kriisiaika järjestyy tarvittaessa. Psykiatrin tapaan tarvittaessa, puhelimella tavoitan hänet samana päivänä, viimeistään parissa päivässä. Lääkitys on riittävä. Psyk. kotihoito käy kerran viikossa.

Tukihenkilöinäni on kolme ystävää. Kriisisuunnitelma on, voin kävellä päivystykseen tietäen, että saan olla turvassa ainakin pari päivää siellä. Sossu hoitaa raha-asiani, saan käyttörahaa sieltä. Osa työeläkkeestäni menee säästöön. Asun puoli-ilmaisessa kaupungin tukiasunnossa.

Tää kaikki julkisella puolella, Helsingissä. En maksa senttiäkään hoidostani, vaikka maksuvaraa olisi. Elämmekö me samassa yhteiskunnassa teidän valittajien kanssa??? Olenko oikeasti poikkeuksellisen onnekas?

Totta. 

Itselläkin on varaa vain, koska olen toimeentulotuen asiakas ja psykoterapia on kohdallani määrätty "pakolliseksi". Terapia maksaa 260 euroa kuukaudessa ja töihin pitäisi kuitenkin päästä. Tiukille menee. 

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 11:11"]

 Tekee vain lisästressiä jos/kun jo valmiiksi on psyykkisiä ongelmia. Psykoterapeutit taitaa olla kaikki itsenäisiä ammatinharjoittajia, ja siksi hinta on tosi kova. 

[/quote]

Kova hinta verrattuna mihin? Kampaamokäyntiin? Gynelle? Ripsihuoltoon? Hammaslääkäriin? Kynsistudioon?

Ammattilaisen työ maksaa joka alalla.

[/quote]

Verrattuna esimerkiksi terveyskeskuslääkärillä käyntiin. Verrattuna pieniin tuloihin. Verrattuna siihen että missään noissa luettelmissasi ei joudu käymään 1-2 kertaa viikossa vuosien ajan. Verrattuna siihen että jos ihmisellä on vaikka diabetes hän saa siihen käytännössä ilmaisen hoidon, mutta jos ihminen on esim. insestin uhri, hän joutuu maksamaan hoitonsa lähes kokonaan itse. Verrattuna siihen kuinka tähdellistä se terapia monelle olisi.

Järkyttävää muutes että joku vertaa terapian tarvetta johonkin parturiin tai kynsien laittoon. Oletko noin empatiakyvytön vai puhtaasti tyhmä?

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 13:10"]

Käyn terapiassa ja terapiaryhmässä kerran viikossa. Terapeutti on tavoitettavissa arkipäivisin, kriisiaika järjestyy tarvittaessa. Psykiatrin tapaan tarvittaessa, puhelimella tavoitan hänet samana päivänä, viimeistään parissa päivässä. Lääkitys on riittävä. Psyk. kotihoito käy kerran viikossa. Tukihenkilöinäni on kolme ystävää. Kriisisuunnitelma on, voin kävellä päivystykseen tietäen, että saan olla turvassa ainakin pari päivää siellä. Sossu hoitaa raha-asiani, saan käyttörahaa sieltä. Osa työeläkkeestäni menee säästöön. Asun puoli-ilmaisessa kaupungin tukiasunnossa. Tää kaikki julkisella puolella, Helsingissä. En maksa senttiäkään hoidostani, vaikka maksuvaraa olisi. Elämmekö me samassa yhteiskunnassa teidän valittajien kanssa??? Olenko oikeasti poikkeuksellisen onnekas?

[/quote]

Olet siis joku holhouksenalainen? No kiva sulle. Joillakin meistä on kuitenkin sen verran mielenterveyden rippeitä jäljellä, ettei tukiasuntoja ja sossun holhousta heru.

Vitun heikkopaskat ottakaa nappia ja kossua niin teistä päästään!!!

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 13:10"]

Käyn terapiassa ja terapiaryhmässä kerran viikossa. Terapeutti on tavoitettavissa arkipäivisin, kriisiaika järjestyy tarvittaessa. Psykiatrin tapaan tarvittaessa, puhelimella tavoitan hänet samana päivänä, viimeistään parissa päivässä. Lääkitys on riittävä. Psyk. kotihoito käy kerran viikossa. Tukihenkilöinäni on kolme ystävää. Kriisisuunnitelma on, voin kävellä päivystykseen tietäen, että saan olla turvassa ainakin pari päivää siellä. Sossu hoitaa raha-asiani, saan käyttörahaa sieltä. Osa työeläkkeestäni menee säästöön. Asun puoli-ilmaisessa kaupungin tukiasunnossa. Tää kaikki julkisella puolella, Helsingissä. En maksa senttiäkään hoidostani, vaikka maksuvaraa olisi. Elämmekö me samassa yhteiskunnassa teidän valittajien kanssa??? Olenko oikeasti poikkeuksellisen onnekas?

[/quote]

Et ole poikkeuksellisen onnekas, vaan poikkeuksellisen heikossa tilanteessa ns. terveeseen työssäkäyvään ihmiseen verrattuna. Mutta olosi voi olla onnekas, koska olet tottunut tuohon ja järjestely helpottaa sinun elämääsi. 

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 13:10"]

Käyn terapiassa ja terapiaryhmässä kerran viikossa. Terapeutti on tavoitettavissa arkipäivisin, kriisiaika järjestyy tarvittaessa. Psykiatrin tapaan tarvittaessa, puhelimella tavoitan hänet samana päivänä, viimeistään parissa päivässä. Lääkitys on riittävä. Psyk. kotihoito käy kerran viikossa. Tukihenkilöinäni on kolme ystävää. Kriisisuunnitelma on, voin kävellä päivystykseen tietäen, että saan olla turvassa ainakin pari päivää siellä. Sossu hoitaa raha-asiani, saan käyttörahaa sieltä. Osa työeläkkeestäni menee säästöön. Asun puoli-ilmaisessa kaupungin tukiasunnossa. Tää kaikki julkisella puolella, Helsingissä. En maksa senttiäkään hoidostani, vaikka maksuvaraa olisi. Elämmekö me samassa yhteiskunnassa teidän valittajien kanssa??? Olenko oikeasti poikkeuksellisen onnekas?

[/quote]

Et kuulu siihen suureen väliinputoajien joukkoon, ei siinä muuta. Täällä pitää olla joko täysin työkykyinen (ja hyväpalkkainen) jotta voi maksaa hoitonsa kokonaan itse, tai sitten kokonaan yhteiskunnan kelkasta tippunut joka saa kaiken ilmaiseksi - kuten sinä. Jos joutuisit elämään pienellä palkalla ja maksamaan normaalia vuokraa, niin voisi olla pikkuisen eri mielipide. Lisäksi tuollaisia tukihenkilöitä ja kriisisuunnitelmia ei todellakaan joka paikkakunnalla tehdä. Voisin väittää että hyvin harvalla. 

Hulluintahan tässä onkin se, että sinun kaltaisesi (anteeksi vaan) menetetyt tapaukset saavat hirveästi tukea ja apua, ja sitten ne jotka vielä olisivat työkuntoisia jätetään "pilaantumaan" oman onnensa nojassa. Olisi paljon fiksumpaa panostaa heihin, eikä sinun kaltaisiisi eläkeläisiin joista ei enää koskaan ole työelämään (päättelen näin, kun kerran eläkkeelle olet päässyt). Pääseväthän nämä väliinputoajatkin sitten saman avun piiriin kun ovat jääneet työttömiksi  ja sairauslomaputkeen, mutta monilla se onkin sitten jo liian myöhäistä :(. Taloudellisesti ja inhimillisesti tuossa ei ole mitään järkeä, että autetaan vasta sitten kun se on jo liian myöhäistä.

Missä tässä on logiikka:

* 5-vuotias lapsi joutuu insestin uhriksi, reaktio: voi raukka parka, ihan hirveää, häntä täytyy auttaa

* 10-vuotias lapsi joutuu insestin uhriksi, reaktio: voi raukka parka, ihan hirveää, häntä täytyy auttaa

* 15-vuotias lapsi joutuu insestin uhriksi, reaktio: voi raukka parka, ihan hirveää, häntä täytyy auttaa

* 20-vuotias nuori tajuaa joutuneensa lapsena insestin uhriksi, reaktio: kyynel, maksa itte terapias luuseri.

(Ei, kaikki terapian tarpeessa olevat eivät ole insestin uhreja, mutta voithan vaihtaa sen tilalle vaikka vanhempien hylkäämisen, kodin päihdeongelmat, koulukiusaamisen tai mitä tahansa muuta ongelmia lapsuudessa. Suurin osa terapian tarpeesta kun johtuu lapsuuden tapahtumista.)

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 13:13"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 13:10"]

Käyn terapiassa ja terapiaryhmässä kerran viikossa. Terapeutti on tavoitettavissa arkipäivisin, kriisiaika järjestyy tarvittaessa. Psykiatrin tapaan tarvittaessa, puhelimella tavoitan hänet samana päivänä, viimeistään parissa päivässä. Lääkitys on riittävä. Psyk. kotihoito käy kerran viikossa. Tukihenkilöinäni on kolme ystävää. Kriisisuunnitelma on, voin kävellä päivystykseen tietäen, että saan olla turvassa ainakin pari päivää siellä. Sossu hoitaa raha-asiani, saan käyttörahaa sieltä. Osa työeläkkeestäni menee säästöön. Asun puoli-ilmaisessa kaupungin tukiasunnossa. Tää kaikki julkisella puolella, Helsingissä. En maksa senttiäkään hoidostani, vaikka maksuvaraa olisi. Elämmekö me samassa yhteiskunnassa teidän valittajien kanssa??? Olenko oikeasti poikkeuksellisen onnekas?

[/quote]

Olet siis joku holhouksenalainen? No kiva sulle. Joillakin meistä on kuitenkin sen verran mielenterveyden rippeitä jäljellä, ettei tukiasuntoja ja sossun holhousta heru.
[/quote]
En ole holhouksen alla, kyseessä on välitystili. Mutta olen kyllä ollut ihan saatanan sairas, takana on pitkiä ja vaikeita sairaalahoitoja. Nyt minua kuntoutetaan takaisin työelämään. Mutta ei oikeasti kannata olla meille sairaille kateellinen, tekisin, ja teen, mitä vaan ollakseni terve.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 11:11"]

 Tekee vain lisästressiä jos/kun jo valmiiksi on psyykkisiä ongelmia. Psykoterapeutit taitaa olla kaikki itsenäisiä ammatinharjoittajia, ja siksi hinta on tosi kova. 

[/quote]

Kova hinta verrattuna mihin? Kampaamokäyntiin? Gynelle? Ripsihuoltoon? Hammaslääkäriin? Kynsistudioon?

Ammattilaisen työ maksaa joka alalla.
[/quote]
Niin no siis luuletko, että köyhällä on varaa maksaakaan noista juuri mitään? Että voithan sinä toki luetella hintoja ja vertailla, mutta eivät ne pienituloista koske, koska nimenomaan ei ole varaa niihinkään. Hml:n (julkinen) maksaa sossu, gynen samaten monissa paikoissa. Kampaaja on pakko monen aika ajoin kustantaa itse, mutta eiköhän moni siinäkin kohdin joudu laistamaan.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 13:23"]

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 13:13"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 13:10"] Käyn terapiassa ja terapiaryhmässä kerran viikossa. Terapeutti on tavoitettavissa arkipäivisin, kriisiaika järjestyy tarvittaessa. Psykiatrin tapaan tarvittaessa, puhelimella tavoitan hänet samana päivänä, viimeistään parissa päivässä. Lääkitys on riittävä. Psyk. kotihoito käy kerran viikossa. Tukihenkilöinäni on kolme ystävää. Kriisisuunnitelma on, voin kävellä päivystykseen tietäen, että saan olla turvassa ainakin pari päivää siellä. Sossu hoitaa raha-asiani, saan käyttörahaa sieltä. Osa työeläkkeestäni menee säästöön. Asun puoli-ilmaisessa kaupungin tukiasunnossa. Tää kaikki julkisella puolella, Helsingissä. En maksa senttiäkään hoidostani, vaikka maksuvaraa olisi. Elämmekö me samassa yhteiskunnassa teidän valittajien kanssa??? Olenko oikeasti poikkeuksellisen onnekas? [/quote] Olet siis joku holhouksenalainen? No kiva sulle. Joillakin meistä on kuitenkin sen verran mielenterveyden rippeitä jäljellä, ettei tukiasuntoja ja sossun holhousta heru. [/quote] En ole holhouksen alla, kyseessä on välitystili. Mutta olen kyllä ollut ihan saatanan sairas, takana on pitkiä ja vaikeita sairaalahoitoja. Nyt minua kuntoutetaan takaisin työelämään. Mutta ei oikeasti kannata olla meille sairaille kateellinen, tekisin, ja teen, mitä vaan ollakseni terve.

[/quote]

Aha. Välitystili. Okei. 

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 13:13"][quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 13:10"]

Käyn terapiassa ja terapiaryhmässä kerran viikossa. Terapeutti on tavoitettavissa arkipäivisin, kriisiaika järjestyy tarvittaessa. Psykiatrin tapaan tarvittaessa, puhelimella tavoitan hänet samana päivänä, viimeistään parissa päivässä. Lääkitys on riittävä. Psyk. kotihoito käy kerran viikossa. Tukihenkilöinäni on kolme ystävää. Kriisisuunnitelma on, voin kävellä päivystykseen tietäen, että saan olla turvassa ainakin pari päivää siellä. Sossu hoitaa raha-asiani, saan käyttörahaa sieltä. Osa työeläkkeestäni menee säästöön. Asun puoli-ilmaisessa kaupungin tukiasunnossa. Tää kaikki julkisella puolella, Helsingissä. En maksa senttiäkään hoidostani, vaikka maksuvaraa olisi. Elämmekö me samassa yhteiskunnassa teidän valittajien kanssa??? Olenko oikeasti poikkeuksellisen onnekas?

[/quote]

Et ole poikkeuksellisen onnekas, vaan poikkeuksellisen heikossa tilanteessa ns. terveeseen työssäkäyvään ihmiseen verrattuna. Mutta olosi voi olla onnekas, koska olet tottunut tuohon ja järjestely helpottaa sinun elämääsi. 
[/quote]
En koe itseäni onnekkaaksi oikeasti. Mulla on ollut koulutus, työ, perhe, talo, kaikki. Sitten tuli romahdus. Mutta en tajua näitä valittajia. En todella.