mies ei halua kaitsea lasta, jos minä jumpassa

Ei meilläkään mies hoida lapsia, jos haluan jumppaan. Hänestä se on liian kallistakin. Meillä on 3 vilkasta lasta ja koiria. Käyn sitten kuntosalilla silloin kun pienin lapsista on päiväunilla. Se on miehelleni ok.

Se lapsi on myös miehen lapsi, kumma jos ei omaa lastaan halua hoitaa edes paria tuntia. Jos minun mieheni olisi tuollainen, saisi kyllä kuulla kunniansa.

Akka menee jumppaan ja soittaa poliisin paikalle jos mies häippäsee.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:59"]

Oot saakelin lapsellinen.Ei sellanen parisuhde josta sinnkuna haaveilit?Nyt sulla lapsi ja mies ja mietit mitä halusit?Jos luulet että tuo auttaa niin voi vitsi!Ei kaikki ihmiset ole sua varten maailmassa ja sun käytettävissä että siitä vaan hoitaan omat asias.Ei normaali mies kieltäydy hoitamasta lasta jumpan aikana joten on teillä jotain pahasti vinossa..oisko vikaa sussakin?Ei kenenkään tartte käydä 3 kertaa viikossa jumpassa.

[/quote] 3 kertaa viikossahan on minimi, jos haluaa pysyä kunnossa. Taidat olla huonokuntoinen.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 11:26"]

Ei meilläkään mies hoida lapsia, jos haluan jumppaan. Hänestä se on liian kallistakin. Meillä on 3 vilkasta lasta ja koiria. Käyn sitten kuntosalilla silloin kun pienin lapsista on päiväunilla. Se on miehelleni ok.

[/quote] Mistä se mies tietää, vaikka menisit jumppaan sinne kuntosalille? Ihme vikisijä.

niin, ap tässä. Itsellenikin asia on nyt vähän tarkentunut, kun olen vastauksianne lukenut. Isä kyllä jonkin verran viettää aikaa lapsen kanssa. Lukee iltasatua, saattaa käydä vapaa-ajalla ongella ym. Pulma lienee siinä, että ei voi oikein tietää, milloin isä viettää aikaa lapsen kanssa. Etukäteen. Pahoittelen, etten osannut tätä aiemmin oikein kuvailla.

Jos isä vaikka lähtee lapsen kanssa ongelle, tulee se hetken mielijohteesta. Minun on hankala hyödyntää lapsivapaata aikaa, kun ajankohtaa ei voi tietää etukäteen.

Ajankohtaa on myös mahdoton koettaa sopia etukäteen, koska mies ei pysty sitoutumaan tiettyyn ajankohtaan. Ei ylihuomiselle. Ei ensi viikolle. Ei ensi kuuhun. Miehen vastaus on, että ei hän voi tietää, mitä hän silloin tekee.

Ja jos joku kysyy, niin ihan umpisuomalaiset geenit miehellä on.

Mies tekee freelancer-tyyppistä työtä, jota hän voi tehdä tietyt rajoitukset huomioiden melko vapaasti siihen vuorokauden aikaan kun haluaa. Käytännössä painaa töitä iltamyöhään, mutta saattaa keskellä päivää käydä kotisohvalla nukkumassa päiväunet.

Mies menee kyllä hammaslääkäriinsa sovittuna ajankohtana ja hoitaa muutkin aikaan sidotut asiansa, jos kyse perheen ulkopuolisesta asiasta.

Mutta minun kanssani ajankohtaan sidottua asiaa ei voi sopia. Ei ilmeisesti pysty, vaikka itselleni tulee mieleen, että ei halua, koska hammaslääkärikäynnin kuitenkin pystyy hoitamaan. Eikä muutkaan esimerkiksi työhönsä liittyvät asiat jää häneltä hoitamatta siksi, ettei pystyisi sitoutumaan johonkin aikatauluun.

Ei suoraan liity asiaan, mutta minulla on melko usein fiilis, että työ on tärkeämpi kuin minä. Joskus riidellessämme mies onkin sanonut, että valitsee mieluummin työnsä kuin parisuhteen minun kanssani, jos pitäisi valita. Tähän liittyen minulle tulee fiilis, että pystyy sopimaan aikatauluja, jos ne liittyvät työhönsä. Mutta minua puolisona ei arvosta sen vertaa, että haluaisi minun kanssani jotain aikatauluun liittyvää sopia.

Tyypillinen tilanne jumppaan lähtiessä on, että mies juuri sillä hetkellä keksii, että hänellä painaa jokin työtehtävän deadline päälle, ja sitä on välittömästi lähdettävä tekemään. (Lasta ei voi ottaa mukaan työpaikalle työturvallisuussyistä.) Tai jos olen etukäteen muistutellut jumpasta ja mies on ollut tekemässä työtehtävää omasta mielestään riittävän ajoissa, niin eikö vaan työtehtävän vaadittu aika ole tullut aliarvioitua ja miestä ei sovittuna aikana kuulu kotiin.

Miehellä epäilemättä ajankäytönhallinta ei ole vahvimpia puoliaan. Toisaalta hän lienee ihmistyyppiä, joka saa lisäenergiaa tehtävään ryhtymiseen, kun deadline lähestyy. Ilman sitä työ vain siirtyisi ja siirtyisi.

Lisäksi mies haluaa työskennellä jonkinlaisessa flow-tilassa, jossa ei tule keskeytyksiä eikä tarvitse vilkuilla kelloa tai laittaa hälytystä muistuttamaan, että milloin se puolison jumppa taas alkaakaan.

Mutta minulle tilanne on turhauttava. Tuntuu, että ylitseni kävellään, kun minulta peruuntuu meno, kun puoliso ei jouda lapsen kanssa olemaan. Tai en voi sopia menoa muuta kuin siten, että lapsi on jonkun ulkopuolisen valvonnassa sillä aikaa.

Jostakin syystä harmittaa myös se, että jos minulla on työhön liittyvä meno, ei miehellä silloin vaikeutta sopia aikataulua. Yksi ydinseikka lienee, että mies arvottaa ajankäyttöäni ja määrittelee, mikä riittävän arvokasta tekemistä, että hän voi olla lapsen kanssa sen aikaa (työasiani kyllä, jumppa ei).

Pitäisköhän senmiehen kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että elämässä ei aina ole tarjolla mitään flow-tiloja ja silti hommat pitää hoitaa. jos on lapsen vanhempi joutuu tekemään töitään silloin kun pystyy oli flow tai ei. Oletko miettinyt mitä lapselle tekee kuunnella teidän keskustelujanne siitä pystyykö isä nyt lasta hoitamaan? Että en mä nyt haluukaan, ei oo sellainen fiilis.

Se mies ei arvosta sua yhtään eikä teidän lasta yhtään. Erityisesti tuo, että lapsi on noin kova riippakivi isälleen, ihmetyttää ja surettaa lapsen puolesta. 

Jos haluat jakaa arjen tuon miehen kanssa niin ok, mutta hommaa sellainen harrastus, mitä voit tehdä lapsen kanssa. Mene lenkille lapsen kanssa. Lapsi polkee, sinä juokset. Menkää uimaan yhdessä. Samalla kun lapsi pulikoi sinä voit vesijumapata siinä vieressä. Jumppaa videopn kanssa jne. Pelatkaa lapsen kanssa jotain tanssi/ liikuntapeliä pelikonsolilla jne. Tiedän kyllä, että ei ole ihan sama lapsen kanssa kuin ilman. Hommaan pitää vain asennoitua toisin. Ota sitä omaa aikaa vaikka työmatkasta. Alat käyttää siihen vartin pidempään molempiin suuntiin.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 15:29"]

niin, ap tässä. Itsellenikin asia on nyt vähän tarkentunut, kun olen vastauksianne lukenut. Isä kyllä jonkin verran viettää aikaa lapsen kanssa. Lukee iltasatua, saattaa käydä vapaa-ajalla ongella ym. Pulma lienee siinä, että ei voi oikein tietää, milloin isä viettää aikaa lapsen kanssa. Etukäteen. Pahoittelen, etten osannut tätä aiemmin oikein kuvailla.

Jos isä vaikka lähtee lapsen kanssa ongelle, tulee se hetken mielijohteesta. Minun on hankala hyödyntää lapsivapaata aikaa, kun ajankohtaa ei voi tietää etukäteen.

Ajankohtaa on myös mahdoton koettaa sopia etukäteen, koska mies ei pysty sitoutumaan tiettyyn ajankohtaan. Ei ylihuomiselle. Ei ensi viikolle. Ei ensi kuuhun. Miehen vastaus on, että ei hän voi tietää, mitä hän silloin tekee.

Ja jos joku kysyy, niin ihan umpisuomalaiset geenit miehellä on.

Mies tekee freelancer-tyyppistä työtä, jota hän voi tehdä tietyt rajoitukset huomioiden melko vapaasti siihen vuorokauden aikaan kun haluaa. Käytännössä painaa töitä iltamyöhään, mutta saattaa keskellä päivää käydä kotisohvalla nukkumassa päiväunet.

Mies menee kyllä hammaslääkäriinsa sovittuna ajankohtana ja hoitaa muutkin aikaan sidotut asiansa, jos kyse perheen ulkopuolisesta asiasta.

Mutta minun kanssani ajankohtaan sidottua asiaa ei voi sopia. Ei ilmeisesti pysty, vaikka itselleni tulee mieleen, että ei halua, koska hammaslääkärikäynnin kuitenkin pystyy hoitamaan. Eikä muutkaan esimerkiksi työhönsä liittyvät asiat jää häneltä hoitamatta siksi, ettei pystyisi sitoutumaan johonkin aikatauluun.

Ei suoraan liity asiaan, mutta minulla on melko usein fiilis, että työ on tärkeämpi kuin minä. Joskus riidellessämme mies onkin sanonut, että valitsee mieluummin työnsä kuin parisuhteen minun kanssani, jos pitäisi valita. Tähän liittyen minulle tulee fiilis, että pystyy sopimaan aikatauluja, jos ne liittyvät työhönsä. Mutta minua puolisona ei arvosta sen vertaa, että haluaisi minun kanssani jotain aikatauluun liittyvää sopia.

Tyypillinen tilanne jumppaan lähtiessä on, että mies juuri sillä hetkellä keksii, että hänellä painaa jokin työtehtävän deadline päälle, ja sitä on välittömästi lähdettävä tekemään. (Lasta ei voi ottaa mukaan työpaikalle työturvallisuussyistä.) Tai jos olen etukäteen muistutellut jumpasta ja mies on ollut tekemässä työtehtävää omasta mielestään riittävän ajoissa, niin eikö vaan työtehtävän vaadittu aika ole tullut aliarvioitua ja miestä ei sovittuna aikana kuulu kotiin.

Miehellä epäilemättä ajankäytönhallinta ei ole vahvimpia puoliaan. Toisaalta hän lienee ihmistyyppiä, joka saa lisäenergiaa tehtävään ryhtymiseen, kun deadline lähestyy. Ilman sitä työ vain siirtyisi ja siirtyisi.

Lisäksi mies haluaa työskennellä jonkinlaisessa flow-tilassa, jossa ei tule keskeytyksiä eikä tarvitse vilkuilla kelloa tai laittaa hälytystä muistuttamaan, että milloin se puolison jumppa taas alkaakaan.

Mutta minulle tilanne on turhauttava. Tuntuu, että ylitseni kävellään, kun minulta peruuntuu meno, kun puoliso ei jouda lapsen kanssa olemaan. Tai en voi sopia menoa muuta kuin siten, että lapsi on jonkun ulkopuolisen valvonnassa sillä aikaa.

Jostakin syystä harmittaa myös se, että jos minulla on työhön liittyvä meno, ei miehellä silloin vaikeutta sopia aikataulua. Yksi ydinseikka lienee, että mies arvottaa ajankäyttöäni ja määrittelee, mikä riittävän arvokasta tekemistä, että hän voi olla lapsen kanssa sen aikaa (työasiani kyllä, jumppa ei).

[/quote]

Sairasta. Kai ymmärrät, että miehesi käyttää valtaa sinuun väärin. Ja sinä alistut. Hyvin tuttua minulle, minulla nimittäin oli tuollainen isä. Sanomattakin selvää, etten ole nyt aikuisena hänen kanssaan missään tekemisissä. Miksi minä olisin nyt kiinnostunut hänestä kun minä oli hänelle koko lapsuuteni pelinappula äidin ja hänen sairaassa valtataistelupelissä.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 09:47"]

mies ei halua kaitsea lasta, jos käyn jumpassa.

mitä tällaisessa tilanteessa voisi tehdä?

  Maija

p.s. Haluaisin käydä jumpassa kaksi kertaa viikossa. Joskus onnistuukin, ja mies kaitsee lasta sen aikaa. Mut usein mies sanoo, ettei halua kaitsea lasta mun jumpan aikana. Jos minulla on työjuttu illalla, kun päiväkoti ei ole auki, voi mies kyllä kaitsea lasta. Mutta jumppa on eri asia. Jumpan aikana mies ei halua olla lapsen kanssa, koska jumppa on miehen sanojen mukaan minulle huvi tai harrastus, niin kuin onkin. Mies on yrittäjä ja sanoo, että hänellä on työkiireitä juuri jumpan aikana. Käytännössä hän voi tehdä töitä ja tekeekin viikon ympäri ja kysymys on järjestelystä, tekeekö hän töitä juuri niiden kahden tunnin aikana viikossa, kun minulla olisi jumppa.

Joskus tosiaan pääsen jumppaan. Riippuu millä mielellä mies on. Mut nyt juuri viimeksi olin pakannut jumppakassin ja tein lähtöä, tuli mies ilmoittamaan ettei halua kaitsea lastamme. Sopiminen asiasta ei auta, koska mies ei halua sitoutua, että pääsisin jumppaan tiettyyn ajankohtaan viikosta. Kun ei kuulemma pysty pitämään lupaustaan. On oikeassa, ei pystykään. Jos esimerkiksi meille tulee riita, tarkoittaa se välittömästi, etten pääse jumppaan. Lapsemme on jo eskari-ikäinen ja odotan aikaa, että muutaman vuoden päästä hän on sen ikäinen, että voi olla kotona sen aikaa kun käyn jumpassa.

Toisaalta minua harmittaa, että miehen kanssa riitelemme, kumpi joutuu lapsen kanssa olemaan, kun meillä sellainen onni on, että meillä on lapsi. Se ei ole mikään itsestäänselvyys monessakaan perheessä. Eikä lapsesta ole mukava aistia, että hänen kaitsemisensa on pulma. Mitä tilanteessa voisi tehdä?

[/quote]

Onko tämän kirjoittanut joku älyllisesti heikkolahjainen? Samanlaista tautologista oksennusta kuin aspergerin harhat.

Paska ukko. Vastuuton lassukka

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 15:29"]

Jostakin syystä harmittaa myös se, että jos minulla on työhön liittyvä meno, ei miehellä silloin vaikeutta sopia aikataulua. Yksi ydinseikka lienee, että mies arvottaa ajankäyttöäni ja määrittelee, mikä riittävän arvokasta tekemistä, että hän voi olla lapsen kanssa sen aikaa (työasiani kyllä, jumppa ei).

[/quote]

Tässä on mielestäni ongelman ydin. Työ-flow on eri asia, ei sun pidä sillä selitellä kaikenlaista. Miehesi kuitenkin menonsa ja tekemisensä järjestelee tarvittaessa, kun sulla on iltaisin töitä, ja omalla aikataulullaan lapsen kanssa kuitenkin touhuaa ja lapsi isänsä kanssa viihtyy. Nyt ei ole mielestäni ollenkaan kyse isyyden ongelmasta, vaan kontrollihaluisesta aviomiehestä. Miehesi ei halua, että sinulla on vapaa-aikaa perhekontekstin ulkopuolella (tai ollenkaan).

Ex-mieheni oli juuri tämänlainen, tosin hän ei noin rajusti kaikkea vapaa-aikaani rajoittanut. Hän oli lasten kanssa mun ollessa ylitöissä, tai hänen hyväksymien harrastusten/ajanvietteiden (mitkä eivät ole hänen mielestään turhia) parissa. Hyväksyttyjä ajanvietteitä mulle olivat salilla käynti ja jääkiekko-ottelut. Turhia ajanvietteitä olivat kavereiden luona käymiset, elokuvissa käynti, puutarhapalstan hoito, käsityöt, after-work sosiaalistilaisuudet ja joskus myös lenkkeily/pyöräily/ratsastus/omatoimisliikunta kuntokeskuksen ulkopuolella (kun kuntokeskuksesta maksetaan)

Saatoin joskus kysyä, että voisinko olla lasten kanssa sen aikaa kun menisin katsomaan leffan, olisin poissa 18-20. Ei sopinut, mutta vastaehdotuksena hän sanoi että mä voisin mennä jääkiekko-ottelua katsomaan yksin, ppoissaoloa 17.30-21.30, niin hän maksaa mun lipun (kalliimpi, kuin leffalippu!). Elokuvissa käynti kun on turhaa ajanvietettä, jääkiekko-ottelut taas hyödyllisiä. Kyllä hän joskus pitkin hampain suostui lasten kanssa olemaan kun mulla vaikka töiden jälkeen jotain kissanristiäisiä, mutta kaikkein helpointa oli vaan jättää menemättä, lähteä iltamyöhään lasten mentyä nukkumaan, ottaa lapset mukaan (jos tilaisuuteen sopi) tai järjestää niille muu hoito.

Eron jälkeen on ollut niin helpottavaa, kun etukäteen tietää, milloin voi vapaammin omia menojaan suunnitella ja voi ilman syyllisyyttä harrastaa kaikenlaisia "turhia" asioita.

Teillä on tilanne, jossa mies yksipuolisesti sanelee sinun aikatauluasi. Sinun pitäisi ehkä pari kertaa nyt tehdä samalla tavoin ottaaksesi valtaa takaisin itsellesi (kuulostaa ehkä lapselliselta, mutta ihmismieli on vähän alkeellinen :D). Kun mies on kotona, lähde ilman ennakkoilmoitusta jonnekin, _kuuntelematta miehen vastaväitteitä_. Sanot vain minne menet, milloin tulet ja lähdet ulos ovesta. Et edes ryhdy siihen neuvottelutilanteeseen, jossa miehesi lyttää sinua. Parin kerran jälkeen voi sitten yrittää uudelleen keskustelua molempien toiveita kuunnellen, mutta jos miehen asenne ei muutu, jatkat oman käden oikeutta menoissasi, ja katsot mitä tapahtuu. :D Ja muista, älä provosoidu tai riitele!

Voi herraisä näitä tumpeloita ja naimisissa vielä keskenään, kaksi yksinkertaisuuden huippua.  Pitäisi olla jonkinlaiset testit ihan oikeesti kuka sais kakaroita vääntää.

nro 63 kirjoittaa:

> Ex-mieheni oli juuri tämänlainen,...

>... Hän oli lasten kanssa mun ollessa ylitöissä, tai hänen hyväksymien harrastusten/ajanvietteiden

> (mitkä eivät ole hänen mielestään turhia) parissa.

ap tässä. Kiitos kirjoituksestasi nro 63! On siis muitakin samalla tavoin ajattelevia miehiä. Minua häiritsee juuri tuo, että mies arvottaa ajankäyttöäni. Mikä on riittävän tärkeää tekemistäni, että hän voi olla lapsen kanssa (työ kyllä, jumppa ei).

Olet ilmeisen tyytyväinen nykytilanteeseen, jossa et enää ole parisuhteessa ex-puolisosi kanssa.

Miten lapsenne suhtautuivat eroonne?

  ap

Mä olen eronnut samanlaisesta sairaasta kontrollifriikistä. Oli ihan luuseri"äijä", ei päästänyt mua edes lenkille ku pelkäs et mä löydän sieltä paremman miehen! Jos lähdin, syyllisti ja parkui, tai hakkasi. Eron jälkeen on yrittänyt tosi ilkeitä temppuja asianajajansa ja sossujen kanssa. Kaikki torpattu oikeudessa. Lapsi (teini) inhoaa isäänsä, isä tehnyt myös lapselleen ikäviä juttuja, tapaamiset ei onnistuneet jne. Pikkumunanen muka-mies joka yrittää nilkin tempuilla pitää sua vallassaan. Alistaja. Ei muutu iän myötä, vaan pahenee. Varoitus!

#63 jatkaa.

Ero oli kaikille osapuolille mielestäni hyvä asia. Saimme eron hoidettua asiallisesti ilman tappeluita lapsista tai rahoista. Ex-mies on ryhdistäytynyt isänä ja on nyt ihan eri tavalla lasten elämässä läsnä. Lapsilla on nyt oikeasti vastuullinen isä, eikä vaan fyysisesti läsnä samassa tilassa oleva mieshahmo. Minun ei tarvitse lasten puolesta stressata yhtän kun ovat isällään.

Minä myös sain vapaa-aikaa ruhtinaallisesti, entiseen verrattuna. Muutama eka ilta kotona yksin olivat ihan absurdeja, positiivisessa mielessä, kun sain olla kotona ja tehdä (tai olla tekemättä) ihan mitä huvittaa ja on vapaus lähteä tai olla lähtemättä. Vaikka mennä tekemään käsitöitä kaverin kanssa puutarhapalstalle suoraan töiden jälkeen, tai joku muu turhuuden kliimaksi. Samoin arki lasten kanssa on jotenkin rennompaa, kun ei tarvitse ex-miehen mielipiteistä, valtapeleistä tai päivän kiukutteluista välittää. Lapsikontekstissa ja yleisluontoisissa asioissa olemme ex-miehen kanssa ei nyt päivittäin, mutta viikottain, yhteyksissä ja yhteydenpito on asiallista, ehkä jopa kaverisuhde joskus mahdollinen.

Ap sun kannattaa nyt ajatella itseäsi. Mitä sinä tarvitset omaan hyvinvointiin? Päävastuu lapsesta sulla on nyt jo, muuttaisiko tilannetta huonommaksi se, että mies ei olisi kuvioissa mukana? Tuskin. Ero ei vie isyyttä pois. Jotkut miehet eivät vaan sovi parisuhteeseen.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 10:04"]Mies kahlitsee sinut lapsen avulla kotiin koko vapaa-ajaksesi. Taitaa olla epävarma itsestään eli tietää olevansa huono kumppani ja pelkää, että löydät paremman (vaikka sieltä jumpasta).
[/quote]

Hanki Elixian salijäsenyys siellä on lapsiparkki. Lapsi sinne ja sinä jumppaan.

Olet tehnyt lapsesi miehen kanssa, joka ei pidä lapsista, ehkä jopa pelkää niitä tai ei ainakaan pidä tästä lapsesta. Hän ei edes koe olevansa isä, vaan lapsenvahti. Kiva teidän pennulle, tuommoinen jää kyllä mieleen.

Kyllä naiset on...suvaitsevaisia tai sit epätoivoisia...tekevät lapsia miesten kanssa, jotka eivät halua olla isiä. Ovat ääliömäisten ja nilkkimäisten 'miesten' kanssa. Sietävät epäoikeudenmukaisuutta, opettavat sitä samalla lapselleenkin, et se on ihan OK. No kai se muna on sitten niin hyvää, et kannattaa tuollaista tehdä.

No ainoo hyvä vaihtoehto on että lopetat jumppaamisen!

Mitä kettua?Kyselet täällä mitä voit tehdä jotta pääset jumppaan ja mies ei päästä??ÖÖÖ potkaset sitä kulkusille ja sanot että sää saatana lähet nyt jumppaamaan ja sillä siisti?

ja jos miehellä ei lainkaan vapaa-aikaa niin turha kuvitella että sää voit monta kertaa päivässä jumpata.ei sekään ole reilua.Käyt kerran siä jumpassa ja sillä siisti tai sittten keksit muuta.Älä vaadi älyttömyyksiäkään!

Normaalin 6-vuotiaan voi jättää kotiin jumpan ajaksi, etenkin jos lapsen isä on samassa kiinteistössä paikalla. Ei sen isän tarvitse tuon ikäistä enää "kaitsea" eli koko ajan kytätä vieressä. Vai poistuuko AP:n mies mielenosoituksellisesti paikalta heti, kun AP on lähdössä jumppaan/kampaajalle? Vaihtoehtoisesti lapsi voisi mennä kaverin luo leikkimään jumpan ajaksi.

Elämästä ei pidä tehdä vaikeampaa kuin mitä se on. Jos AP:lla on surkimus miehenä, niin elämä pitää suunnitella niin, että se onnistuu ilman miestäkin. Lopulta sen miehen voi dumpata, jos se alkaa olla enemmän rasite kuin ilo.