Lapsettomuus tuntuu pahemmalta kun on jo lapsi
Otsikossa se tuli. Äärettömän pahalta se tuntui ennen esikoista, mutta nyt kun toisen lapsen yritystäkin on pitkä aika takana niin tuntuu kyllä moninkertaisesti pahemmalta ettei vaan tärppää. Voisi kai kuvitella, että tilanne olisi sikäli parempi kun yksi lapsi jo on, mutta siinäpä se ongelma onkin; nyt TIEDÄN mistä onnesta jää paitsi kun vauvakuume on ihan hirveän kova. Tavallaan pystyn tuntemaan sen lapsettomuuden luissani, sydämessäni, koki kehossa, tosi vaikea selittää. Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan ja osaisi pukea paremmin sanoiksi?
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:12"]ap:n kannattaa viettää hetki peilikuvansa kanssa. aloituksesta päätellen edellisesta kerrasta on vierähtänyt hetki.
[/quote]
Jaa, min luulen, ettei ole muuta tehnytkään kuin omaa napaansa peilin kautta näprännyt.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:05"]Olenko nyt tosiaan ainut sekundaarisesta lapsettomuudesta kärsivä? Kellään muulla vastaavassa tilanteessa olevalla ei ole samoja ajatuksia?
[/quote]
Oon ollut vastaavassa tilanteessa ja todellakin mun mielestä lapsettomuus oli PALJON pahempaa kuin sekundäärinen lapsettomuus.(enhän enää ollut lapseton kun oli jo yksi lapsi). Eli en voi ymmärtää sua.
te joilla ei lasta ole, voitte rakentaa elämäänne mihin vaan. Teitä on siinä kärsimässä vain kaksi ja sekundäärisessä kolme. Jos ei ole omaa lasta ei oikeasti voi tietää mitä menettää. ei ole kokenut äidin rakkautta. Sitä ei voi ennalta tietää miltä se tuntuu..
Ymmärrän sinua ap. Minullakin on yksi lapsi ja toista lasta olisin kovasti toivonut mutta viiden vuoden yrityksen jälkeen ymmärsin että minulle on jo suotu tämä yksi pieni ihme.
Vittu mitä paskaa! Jos saisin yhdenkin.............. Siis oikeesti mikä otsikko.... Pisti sanattomaksi
Vaikka tiedöt nyt, millaista äitiys on parhaimmillaan ja tieto lisää tuskaa, olet saanut kokea kaiken kerran ja päässyt osaksi kaikkea sitä, mistä oikeasti lapsettomat jäävät paitsi. Saat juhlia äitienpäivää, olet kokenut raskauden ja potkut, saat nähdä lapsen kasvavan, itkeä koulun kevätjuhlissa, kokea kaiken sen ilon ja ylpeyden mistä monet vain haaveilevat. Ymmärrän, että sekundaarinen lapsettomuus on tuskaista ja perhe tuntuu vajaalta, mutta on mielestäni loukkaavaa vertailla surun suuruutta sääti sanoa, että sekundäärinen lapsettomuus olisi raskaampaa. Se kuulostaa kiittämättömältä ja ymmärrän hyvin, miksi lapsettomat loukkaantuvat vaikka kaipaatkin ehkä vain empatiaa ja vertaistukea.