Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Harmittaa kun olen jäänyt elämässäni seksuaalisuudesta ja seksielämästä paitsi
05.02.2022 |
En käy baareissa, en juo alkoholia kovinkaan paljon. Nuoruudessa asuimme syrjäseudulla, jossa tyttöjä oli hyvin hyvin vähän ja lähimpään kaupunkiin 20 km. Luonnollisesti ajokortittomana tuolloin ei "kylillä" käyty tuosta noin vain.
Kun ilmapiiri yms oli mikä oli, niin tietenkin sitten 15-20 vuotiaana pelattiin tietokoneella. Kylässä asui muutama muukin poika. Tyttöjä oli vain pari ja nekin lestadiolaisperheistä.
Eli teininä en päässyt seksin makuun. En päässyt myöhemminkään. Vanhemmat eivät oikein ohjastaneet liikuntaan eikä myöskään pukeutumiseen oikealla tavalla. Teininä olinkin suhtkoht lihavassa kunnossa, kunnes armeijassa laihduin ja hoikistuin aivan merkittävästi. Mutta juna meni jo. Kun teininä oli itsetunto täysin alamaissa, niin enpä ole myöhemminkään uskaltanut lähestyä ketään enkä oikein tiedä edes missä ja miten lähestyä. Katselen tietenkin kauempaa viehättäviä naisia ihaillen. Lähestyä en uskalla.
Nyt 36-vuotiaana olen edelleen täysin vailla minkäänlaisia seksikokemuksia. Akateeminen koulutus, mutta enpä minä yliopistossakaan missään opiskelijabileissä käynyt. Mitä olisin siellä tehnyt?
Aikani kuluu pääosin töissä (etänä), talvella liikuntana punttisali (yksin) ja kesällä vaeltaminen/pyöräily (yksin),
Hankalaa on ja mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeammaksi elämä muuttuu. Joskus on ollut itsetuhoisiakin ajatuksia, mutta yleensä ne ovat hävinneet kun kesä on tullut ja päässyt vaeltamaan kunnolla.
M36
Kommentit (404)
Älä luovu toivosta! Kuullosta aivan ihanalta tyypiltä. Monia vakavaa parisuhdetta etsivä sinkkunainen varmasti olisi kiinnostunut sinusta. Kokeilepa deittisovellus Valoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla saattaa olla vähän sama ongelma kuin itselläni. Tai sitten ei, mutta tuon nyt joka tapauksessa vähän erilaisen näkökulman asiaan, koska "ei sua kotoa tulla hakemaan" ja muut mukavat on jo kuultu.
Meillä on kokemusta elämästä ilman kumppania, joten meillä on realistinen käsitys siitä, miten kurjalta se joskus tuntuu. Sen sijaan seksin ja seurustelun varjopuolista olemme kuulleet ja jossain määrin nähneet niitä lähipiirissämme, mutta emme ole kokeneet niitä henkilökohtaisesti. Siksi on helppo haaveilla siitä, mitä seksi ja seurustelu voisi olla. Kaiken voi kuvitella parhain päin, liioitella hyvät puolet ja unohtaa kaikki ongelmat, vaikka rationaalisella tasolla ymmärtäisi niiden olemassaolon.
Seksiä ja seurustelua siis helposti lähestyy omien haaveiden kautta. Ilman kumppania elämiseen taas suhtautuu sen kautta, millaista se ihan oikeasti on. Näin syntyy perusteeton kuvitelma siitä, että elämä paranisi merkittävästi seksin ja seurustelun myötä, vaikka todellisuudessa asia voisi olla ihan päinvastoin.
Harmillisintahan tässä lienee se, ettei ole nähnyt kolikon molempia puolia vaitakseen sen, joka todellisuudessa sopii ja on parempi itselle.
Ei Ap usko vaikka kuinka selittäisi ja todistelisi, että ei se parisuhde tai seksi ole elämää autuaaksituova seikka. Välttämättä.
Olen lukenut seuraavanlaisen sitaatin josain: "Ei elämän rauhallista satamaa osaa arvostaa, jos ei ole purjehtinut sen myrsyävällä merellä"
Naisia parveilee:
- teatteri
- ooppera
- konsertit
- käsityömessut ja-matkat
- puutarhamatkat
- ruokakaupat
- liikuntakurssit (jooga, mindfulnes, tanssi)
- elokuvat (ei räminärymistelyt)
- viiniristeilyt ja - kurssit
Tässä alkajaisiksi. Kun lähestyt naista, älä tavoittele sitä porukan "missiä", jota kaikki yrittävät. Hän on jo kyllästynyt. Yritä sitä tavallisen näköistä, jolla on vaikka kauniit nilkat, viehkeä hiuskiehkura, erikoiset korvakorut tai laukku.
Hups, tulipa monta kirjoitusvirhettä lyhyeen tekstiin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne, mutta eri syistä. Olin nuorena tosi nätti, näin kun sitä jälkeenpäin katsoo. Mua ahdisteltiin paljon teinistä lähtien ja tuli hirveä kammo miehiä kohtaan. En oo uskaltanut ryhtyä suhteeseen yhdenkään miehen kanssa, tuntuvat niin karkeilta. Ja nyt vanhempana tuntuu, että ne fiksut miehet on eläneet ihan eri elämän. Ehkä pitkä parisuhde ollut, josta ero tullut. Mun elämä on ollut töitä, yksinäistä lenkkeilyä, kirjoja ja kulttuuriharrastuksia.
N44
Olen muutaman vuoden nuorempi, mutta muuten vähän samansuuntainen juttu. Paitsi että äitini teki minusta epäluuloisen miehiä kohtaan pienestä pitäen (hänet oli kaksi kertaa r*iskattu elämässään, joten hän pelkäsi puolestani ihan kaikkea mikä liikkui) ja myöskin teini-ikään tultuani vähätteli ulkonäköäni aina niin, että uskoin olevani järkyttävän ruma. Äitini itse asiassa uskoi tekevänsä minulle palveluksen korostavansa älyäni ja henkisiä ominaisuuksiani, mutta hassusti siinä kävi niinpäin, että kuulin vain ne osiot, joista voin päätellä olevani ruma. Olin ujo nörtti ja pukeuduin säkkimäisiin vaatteisiin, niin harvemmin sain mitään positiivisempaakaan palautetta.
Vasta nyt melkein nelikymppisenä olen tajunnut, että äitini oli kaunotar, ja minä näytän häneltä, joten enkö minäkin ole vähintäänkin nätti? Tai ainakin minusta saisi sellaisen pienellä ehostuksella, mitä en kylläkään osaa.
Mutta olen tosiaan huomannut saman asian, että fiksut ikäiseni miehet ovat yleensä eläneet ihan erilaisen elämän, enkä tiedä olisiko heillä enää minun kanssani mitään yhteistä (jos olisi koskaan ollutkaan). Nuoruuden ihastuksillani on tietysti jo perheet. Jotkut ovat jo eronneet ja perustaneet uudenkin perheen. Sinkuiksi jääneistä näen minäkin - ilman kokemusta - että he ovat läpeensä pelimiehiä. Nämä tyypit ovat edelleen hyvin komeita. Olisi hauska nähdä, miten heidän elämänsä muuttuu, kun lopulta alkaa ikääntyminen tehdä tepposet.
Tässä vaiheessa elämääni en enää edes tiedä, mitä haluan. Noilta pelimiehiltä varmaan saisi suhtkoht helposti "kokemusta", mutta miksi vaivautua kun se olisi luultavasti hyvin epämukava kokemus ja voi ennemmin jäädä kotiin lukemaan kirjaa? Perhe-elämän juna meni jo eikä sitä kiinni enää saa. Ehkä jokin vuosisadan rakkaustarina voisi olla hieno kokea, mutta sellaisenkin kriteerit ovat vuosien saatossa nousseet eikä suinkaan laskeneet. Suurin osa ikäisistäni miehistä ei enää edes näytä minun silmääni hyvältä. Ehkä on kaikille parasta, että minä pitäydyn vain kirjojen mielikuvitusmaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jäi epäselväksi oletko tämän ajan vetänyt käteen? katseletko pornoa vai kiinnostaako miehet+?
Seksiähän tuo on vailla, ei tutustumista naisiin tai harrastusvinkkejä. Huoriinmars. Normaalia naista et tule seksiseuraksi saamaan, koska naiset olettavat että kokemusta on, varsinkin kun haet seksisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisia parveilee:
- teatteri
- ooppera
- konsertit
- käsityömessut ja-matkat
- puutarhamatkat
- ruokakaupat
- liikuntakurssit (jooga, mindfulnes, tanssi)
- elokuvat (ei räminärymistelyt)
- viiniristeilyt ja - kurssitTässä alkajaisiksi. Kun lähestyt naista, älä tavoittele sitä porukan "missiä", jota kaikki yrittävät. Hän on jo kyllästynyt. Yritä sitä tavallisen näköistä, jolla on vaikka kauniit nilkat, viehkeä hiuskiehkura, erikoiset korvakorut tai laukku.
Olen kulttuurin parissa työskentelevä koulutettu mies. Kun vielä harrastin treffejä, odotin, että naiset olisivat edes vähän olleet kiinnostuneita työstäni. Eivät olleet. Enemmän olisi todennäköisesti kiinnostanut varallisuuteni.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miksi ihmeessä teininä pitäisi päästä ”seksin makuun” tai miten sen puute muka vaikuttaisi parisuhteen hankkimiseen myöhemmin. Itseäni ei kiinnostanut teininä ollenkaan pojat tai ajatus mistään parisuhteesta. Ystäviäkään ei ollut yläasteella tai siitä eteenpäin ja olin ja olen vieläkin sosiaalisesti rajoittunut. Silti vaan minäkin löysin kumppanin netin kautta vähän yli parikymppisenä ja kaikki meni luonnollisesti. Vähän ihmetyttää itsekin miten se oli niin vaivatonta kun muuten ei ole sosiaalisia suhteita perheen lisäksi ja olen ujo ja epäsosiaalinen. Kai se on onnesta kiinni myös että sattuu löytämään itselle täydellisesti sopivan ihmisen.
Jep, tuuri vaikuttaa kyllä tässäkin. Itse olin samanlainen kuin sinä teininä. Olen aikuisiälläni muuttanut usein paikkakunnalta toiselle, vaihtanut työpaikkoja eri aloilla, ollut siellä ja täällä, matkustellut yksin ja viipynyt matkakohteissa yleensä 2-4 viikkoa - ja silti olen edelleen ikisinkku 39-vuotiaana. Netissäkin liikun todella paljon, eri harrastuspiireissä ja pelaan ja no luck.
Ehkä se mies vielä jostain löytyy. Onneksi en ole koskaan halunnut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne, mutta eri syistä. Olin nuorena tosi nätti, näin kun sitä jälkeenpäin katsoo. Mua ahdisteltiin paljon teinistä lähtien ja tuli hirveä kammo miehiä kohtaan. En oo uskaltanut ryhtyä suhteeseen yhdenkään miehen kanssa, tuntuvat niin karkeilta. Ja nyt vanhempana tuntuu, että ne fiksut miehet on eläneet ihan eri elämän. Ehkä pitkä parisuhde ollut, josta ero tullut. Mun elämä on ollut töitä, yksinäistä lenkkeilyä, kirjoja ja kulttuuriharrastuksia.
N44Olen muutaman vuoden nuorempi, mutta muuten vähän samansuuntainen juttu. Paitsi että äitini teki minusta epäluuloisen miehiä kohtaan pienestä pitäen (hänet oli kaksi kertaa r*iskattu elämässään, joten hän pelkäsi puolestani ihan kaikkea mikä liikkui) ja myöskin teini-ikään tultuani vähätteli ulkonäköäni aina niin, että uskoin olevani järkyttävän ruma. Äitini itse asiassa uskoi tekevänsä minulle palveluksen korostavansa älyäni ja henkisiä ominaisuuksiani, mutta hassusti siinä kävi niinpäin, että kuulin vain ne osiot, joista voin päätellä olevani ruma. Olin ujo nörtti ja pukeuduin säkkimäisiin vaatteisiin, niin harvemmin sain mitään positiivisempaakaan palautetta.
Vasta nyt melkein nelikymppisenä olen tajunnut, että äitini oli kaunotar, ja minä näytän häneltä, joten enkö minäkin ole vähintäänkin nätti? Tai ainakin minusta saisi sellaisen pienellä ehostuksella, mitä en kylläkään osaa.
Mutta olen tosiaan huomannut saman asian, että fiksut ikäiseni miehet ovat yleensä eläneet ihan erilaisen elämän, enkä tiedä olisiko heillä enää minun kanssani mitään yhteistä (jos olisi koskaan ollutkaan). Nuoruuden ihastuksillani on tietysti jo perheet. Jotkut ovat jo eronneet ja perustaneet uudenkin perheen. Sinkuiksi jääneistä näen minäkin - ilman kokemusta - että he ovat läpeensä pelimiehiä. Nämä tyypit ovat edelleen hyvin komeita. Olisi hauska nähdä, miten heidän elämänsä muuttuu, kun lopulta alkaa ikääntyminen tehdä tepposet.
Tässä vaiheessa elämääni en enää edes tiedä, mitä haluan. Noilta pelimiehiltä varmaan saisi suhtkoht helposti "kokemusta", mutta miksi vaivautua kun se olisi luultavasti hyvin epämukava kokemus ja voi ennemmin jäädä kotiin lukemaan kirjaa? Perhe-elämän juna meni jo eikä sitä kiinni enää saa. Ehkä jokin vuosisadan rakkaustarina voisi olla hieno kokea, mutta sellaisenkin kriteerit ovat vuosien saatossa nousseet eikä suinkaan laskeneet. Suurin osa ikäisistäni miehistä ei enää edes näytä minun silmääni hyvältä. Ehkä on kaikille parasta, että minä pitäydyn vain kirjojen mielikuvitusmaailmassa.
Mulla aika samaa, nelikymppinen mies eikä yhtään romanssia ole ollut ikinä. Aina yksipuolisia ihastuksia. Jotain seksikokemuksia on, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ihan sama. Tuntuu että juna meni jo ja perhe-elämä jäi kokematta. Enää en edes uskalla kiinnostua naisista kun tulee vain sydänsuruja. Ihan päämäärätöntä haahuilua koko elämä ollut.
Vierailija kirjoitti:
En ainaskaa minä tavismiehenä saa tinderisä mitään osumia.. tavallinen ulkonäkö hieman rupsahtanut alle 40 mies ylipainoa on ja vähän mahaa. Eipä noille glamourmisseille kelpaa.. ja muutenki kaikki sanoo että tinderistä saa seksiseuraa.. en minä ainaskaan saa mitään ja ei tutustu millään naisiin.
Mistä sä niitä glamour missejä löydät? En mä ainakaan tinderistä heitä löydä. Tavallisen näköisiä tiinoja loputtomiin. Jotain sä teet väärin jos et saa osumia. Mä sain parissa kuukaudessa noin 150 matchia ja ja kävin panemassa heistä neljän kanssa ja ihan se tavallinen mies olen. Tosin mun esittely oli kyllä sellainen että joku poimi tinderin parhaisiin, mut tottakai pitää panostaa siihen profiiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla saattaa olla vähän sama ongelma kuin itselläni. Tai sitten ei, mutta tuon nyt joka tapauksessa vähän erilaisen näkökulman asiaan, koska "ei sua kotoa tulla hakemaan" ja muut mukavat on jo kuultu.
Meillä on kokemusta elämästä ilman kumppania, joten meillä on realistinen käsitys siitä, miten kurjalta se joskus tuntuu. Sen sijaan seksin ja seurustelun varjopuolista olemme kuulleet ja jossain määrin nähneet niitä lähipiirissämme, mutta emme ole kokeneet niitä henkilökohtaisesti. Siksi on helppo haaveilla siitä, mitä seksi ja seurustelu voisi olla. Kaiken voi kuvitella parhain päin, liioitella hyvät puolet ja unohtaa kaikki ongelmat, vaikka rationaalisella tasolla ymmärtäisi niiden olemassaolon.
Seksiä ja seurustelua siis helposti lähestyy omien haaveiden kautta. Ilman kumppania elämiseen taas suhtautuu sen kautta, millaista se ihan oikeasti on. Näin syntyy perusteeton kuvitelma siitä, että elämä paranisi merkittävästi seksin ja seurustelun myötä, vaikka todellisuudessa asia voisi olla ihan päinvastoin.
Viisasta puhetta. Näinhän se itselläkin meni, että oli jotkut ihme unelmafantasiat vaan mielessä kun vanhana ekakertaa yritin seurustella. Riidat tuntui aivan kauhistuttavan musertavilta ja niitä halusin välttää, en minä sellaista halunnut vaan sitä ihanaa parisuhdetta. Lopulta se sitten loppui kun en vaan kestänyt niitä konflikteja jotka keskittyivät omiin taidollisiin puutteisiini. Mutta nyt tuon koettuani en enää yhtä naivisti haaveile parisuhteesta, oikeastaan aika hemmetin karua ja pelottavaa touhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan tajunnut seksin ostamista. Rakkauttahan ei saa rahalla ja jos ostaa kosketusta, niin kuulostaa aika kliiniseltä ja typerältä. Toki jos on tarpeeksi mielikuvitusta, niin pystyy varmaan kuvittelemaan, että se myyjä ei oksenna sisäisesti kun joutuu koskemaan asiakkaisiinsa. Hyh.
Mielummin siis vaikka 40v neitsyt mies, kun mies joka on koskaan käynyt hu**issa.
Ehkä teoriassa noin.
Käytännössä sinä et tiedä onko mies käynyt maksullisilla vai ei.
Todennäköisesti se maksullisilla käynyt on edes vähän itsevarmempi ja varmaotteisempi, ja omaa paremmat mahkut kuin täyskokematon.
Minusta on vastenmielistä, että miehen pitäisi olla jotenkin varmaotteinen. Miksi ei saisi olla epävarma? Minä ja mieheni oltiin toisillemme ekat, olimme molemmat erittäin hapuilevia. Ikävää? Ei, vaan seksikästä ja kiihottavaakin, yhdessä etsiä ja löytää.
Olen kuullut kertomuksia, että kylän kokenut pukki ei oikeasti kysy mistä nainen pitäisi, vaan toistaa tuttua kaavaansa. "Kun tää lipaisu ja hieraisu toimi noillakin, niin toimii tälläkin". Hyi, ei mitään "suoritusta" kiitos, vaan mieluummin aitoa tietämättömyyttä! Omasta kokemuksesta tiedän, että pian sitä oppii kun kokeilee ja toista kuuntelee.
Tuossa on kaksi ajatteluvirhettä jotka toistuvat joka kerta.
1. Sinä ja miehesi olitte nuoria. Se mikä menisi läpi nuorelta mieheltä, ei menisi läpi nelikymppiseltä aikuiselta.
2. Naiset aina kuvittelevat sen pukin tai pelimiehen panoilla leuhkijaksi joka vain jyystää välittämättä naisen nautinnosta. Oikeasti se mies ei ole saanut mitään naisia. Pelimies oli se "aika tavallinen mutta ihana mies" jonka kanssa asiat vain jotenkin tapahtuivat.
1. Jos ollaan rakkaudesta yhdessä, sitä voi ja pitääkin katsoa aika monia asioita sormien läpi. Seksitemppujen taitamattomuus on yksi niistä asioista joista ainakin minä voisin hyvin joustaa, kun muut tekijät ovat aika lailla kohdillaan. Sitten jos etsitään baarista joku extraupea nautintoilta odotuksissa niin varmasti pettyykin, jos toinen on kokematon. Mutta en kuulu tähän ryhmään, vaan seksi kuuluu vain kiintymyssuhteeseen.
2. Voihan se usein ollakin noin. Mutta on toisenlaisiakin kokemuksia, eli mies saa paljon ja luulee siksi olevansa hyvä. Ehkä on vain komea, jonka perusteella erhe tapahtuu.
Eli myönnät että miehen kokemattomuus on miinus jota pitää kompensoida jollain muulla.
Ottaen huomioon että sinä et tiedä miehen maksullisilla käymisistä sen enempää kuin mies tietää sinun irtosuhteistasi niiden komeiden ja kokeneiden pelimiesten kanssa, on parempi hankkia kokemuksia ja suoritusvarmuutta niin ei tarvitse kompensoida. Ei sitten käy niin että mies jännittää ja kenties ei saa seisokkia sen vuoksi, tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että normaalitki tavalliset naiset on nykyää hirvee vaativia.. miehellä ei saa olla mahaa.. ylipainoa.. matalapalkkaista duunia.. markkina arvo kunnossa.. no eipä sitä kaikilla ole.. no sitten ei naista kiinnosta ollenkaa.. mä en ainaskaa piittaa jos ei hyväksy mua tälläsenä, niin ei oo mun arvoinen.
Ja alapeukut saat tästä naisten vastaavasta kirjoituksesta, koska olet mies. Näetkös, sellaisia ne naiset on.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä ihme sentään, jos pelkästään seksikokemusta halajat(johon otsikkosi viittaa) niin mikä estää kokeilemasta maksullista? Se on nykyään todella suosittua ja tehty niin helpoksi ettet voi mokata. Ongelmana taitaa sinunkin kohdallasi olla se että ensiksi pitäisi itse ottaa yhteyttä..
Suurempi ongelma (mikä tässäkin keskustelussa on käynyt selvästi ilmi) on seksinostajien demonisointi. Pitää olla rohkea ollakseen välittämättä yleisestä, ahdasmielisestä mielipiteestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne, mutta eri syistä. Olin nuorena tosi nätti, näin kun sitä jälkeenpäin katsoo. Mua ahdisteltiin paljon teinistä lähtien ja tuli hirveä kammo miehiä kohtaan. En oo uskaltanut ryhtyä suhteeseen yhdenkään miehen kanssa, tuntuvat niin karkeilta. Ja nyt vanhempana tuntuu, että ne fiksut miehet on eläneet ihan eri elämän. Ehkä pitkä parisuhde ollut, josta ero tullut. Mun elämä on ollut töitä, yksinäistä lenkkeilyä, kirjoja ja kulttuuriharrastuksia.
N44Olen muutaman vuoden nuorempi, mutta muuten vähän samansuuntainen juttu. Paitsi että äitini teki minusta epäluuloisen miehiä kohtaan pienestä pitäen (hänet oli kaksi kertaa r*iskattu elämässään, joten hän pelkäsi puolestani ihan kaikkea mikä liikkui) ja myöskin teini-ikään tultuani vähätteli ulkonäköäni aina niin, että uskoin olevani järkyttävän ruma. Äitini itse asiassa uskoi tekevänsä minulle palveluksen korostavansa älyäni ja henkisiä ominaisuuksiani, mutta hassusti siinä kävi niinpäin, että kuulin vain ne osiot, joista voin päätellä olevani ruma. Olin ujo nörtti ja pukeuduin säkkimäisiin vaatteisiin, niin harvemmin sain mitään positiivisempaakaan palautetta.
Vasta nyt melkein nelikymppisenä olen tajunnut, että äitini oli kaunotar, ja minä näytän häneltä, joten enkö minäkin ole vähintäänkin nätti? Tai ainakin minusta saisi sellaisen pienellä ehostuksella, mitä en kylläkään osaa.
Mutta olen tosiaan huomannut saman asian, että fiksut ikäiseni miehet ovat yleensä eläneet ihan erilaisen elämän, enkä tiedä olisiko heillä enää minun kanssani mitään yhteistä (jos olisi koskaan ollutkaan). Nuoruuden ihastuksillani on tietysti jo perheet. Jotkut ovat jo eronneet ja perustaneet uudenkin perheen. Sinkuiksi jääneistä näen minäkin - ilman kokemusta - että he ovat läpeensä pelimiehiä. Nämä tyypit ovat edelleen hyvin komeita. Olisi hauska nähdä, miten heidän elämänsä muuttuu, kun lopulta alkaa ikääntyminen tehdä tepposet.
Tässä vaiheessa elämääni en enää edes tiedä, mitä haluan. Noilta pelimiehiltä varmaan saisi suhtkoht helposti "kokemusta", mutta miksi vaivautua kun se olisi luultavasti hyvin epämukava kokemus ja voi ennemmin jäädä kotiin lukemaan kirjaa? Perhe-elämän juna meni jo eikä sitä kiinni enää saa. Ehkä jokin vuosisadan rakkaustarina voisi olla hieno kokea, mutta sellaisenkin kriteerit ovat vuosien saatossa nousseet eikä suinkaan laskeneet. Suurin osa ikäisistäni miehistä ei enää edes näytä minun silmääni hyvältä. Ehkä on kaikille parasta, että minä pitäydyn vain kirjojen mielikuvitusmaailmassa.
Mulla aika samaa, nelikymppinen mies eikä yhtään romanssia ole ollut ikinä. Aina yksipuolisia ihastuksia. Jotain seksikokemuksia on, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ihan sama. Tuntuu että juna meni jo ja perhe-elämä jäi kokematta. Enää en edes uskalla kiinnostua naisista kun tulee vain sydänsuruja. Ihan päämäärätöntä haahuilua koko elämä ollut.
Sitten pariskunnat pitävät lapsettomuutta jonain erityisenä tragediana. Heillä on kuitenkin toisensa - sinkuilla ei ole edes sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne, mutta eri syistä. Olin nuorena tosi nätti, näin kun sitä jälkeenpäin katsoo. Mua ahdisteltiin paljon teinistä lähtien ja tuli hirveä kammo miehiä kohtaan. En oo uskaltanut ryhtyä suhteeseen yhdenkään miehen kanssa, tuntuvat niin karkeilta. Ja nyt vanhempana tuntuu, että ne fiksut miehet on eläneet ihan eri elämän. Ehkä pitkä parisuhde ollut, josta ero tullut. Mun elämä on ollut töitä, yksinäistä lenkkeilyä, kirjoja ja kulttuuriharrastuksia.
N44Olen muutaman vuoden nuorempi, mutta muuten vähän samansuuntainen juttu. Paitsi että äitini teki minusta epäluuloisen miehiä kohtaan pienestä pitäen (hänet oli kaksi kertaa r*iskattu elämässään, joten hän pelkäsi puolestani ihan kaikkea mikä liikkui) ja myöskin teini-ikään tultuani vähätteli ulkonäköäni aina niin, että uskoin olevani järkyttävän ruma. Äitini itse asiassa uskoi tekevänsä minulle palveluksen korostavansa älyäni ja henkisiä ominaisuuksiani, mutta hassusti siinä kävi niinpäin, että kuulin vain ne osiot, joista voin päätellä olevani ruma. Olin ujo nörtti ja pukeuduin säkkimäisiin vaatteisiin, niin harvemmin sain mitään positiivisempaakaan palautetta.
Vasta nyt melkein nelikymppisenä olen tajunnut, että äitini oli kaunotar, ja minä näytän häneltä, joten enkö minäkin ole vähintäänkin nätti? Tai ainakin minusta saisi sellaisen pienellä ehostuksella, mitä en kylläkään osaa.
Mutta olen tosiaan huomannut saman asian, että fiksut ikäiseni miehet ovat yleensä eläneet ihan erilaisen elämän, enkä tiedä olisiko heillä enää minun kanssani mitään yhteistä (jos olisi koskaan ollutkaan). Nuoruuden ihastuksillani on tietysti jo perheet. Jotkut ovat jo eronneet ja perustaneet uudenkin perheen. Sinkuiksi jääneistä näen minäkin - ilman kokemusta - että he ovat läpeensä pelimiehiä. Nämä tyypit ovat edelleen hyvin komeita. Olisi hauska nähdä, miten heidän elämänsä muuttuu, kun lopulta alkaa ikääntyminen tehdä tepposet.
Tässä vaiheessa elämääni en enää edes tiedä, mitä haluan. Noilta pelimiehiltä varmaan saisi suhtkoht helposti "kokemusta", mutta miksi vaivautua kun se olisi luultavasti hyvin epämukava kokemus ja voi ennemmin jäädä kotiin lukemaan kirjaa? Perhe-elämän juna meni jo eikä sitä kiinni enää saa. Ehkä jokin vuosisadan rakkaustarina voisi olla hieno kokea, mutta sellaisenkin kriteerit ovat vuosien saatossa nousseet eikä suinkaan laskeneet. Suurin osa ikäisistäni miehistä ei enää edes näytä minun silmääni hyvältä. Ehkä on kaikille parasta, että minä pitäydyn vain kirjojen mielikuvitusmaailmassa.
Mulla aika samaa, nelikymppinen mies eikä yhtään romanssia ole ollut ikinä. Aina yksipuolisia ihastuksia. Jotain seksikokemuksia on, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ihan sama. Tuntuu että juna meni jo ja perhe-elämä jäi kokematta. Enää en edes uskalla kiinnostua naisista kun tulee vain sydänsuruja. Ihan päämäärätöntä haahuilua koko elämä ollut.
Sitten pariskunnat pitävät lapsettomuutta jonain erityisenä tragediana. Heillä on kuitenkin toisensa - sinkuilla ei ole edes sitä.
Nälkä kasvaa syödessä! Ite tuo nelikymppinen mies ja onhan mulla tavallaan parempi tilanne kun aplla, koska saan sentään joskus seksiä. Ei sillä vaan itselle ole mitään väliä vaan se on oletus. Kumppania ei ole löytynyt ja alan olemaan todella katkera sen takia.
Ap on saanut monta hyvää vastausta.
Parisuhde ei lopulta ole kovinkaan ihmeellinen asia.
Suurin osa naisista on nalkuttajia ja riitelijöitä. Parisuhteessa alkaa nalkutus ja mikromanagerointi naisen valtakunnassa eli kotona. Riitely on must koska halutaan tunnevuoristorataa ja "ilman puhdistamista". Jos et lähde mukaan riitelyyn, olet tossu. Jos pidät oman tilasi ja vastaat kylmän viileästi, olet uhkaava. Pitää korottaa ääntä ja möykätä päättömästi.
Se kaikki mikä sinua kiinnosti, eli seksi, romantiikka, yhdessäolo ja kaveruus, vähenee ja työ lisääntyy. Naisiin on ohjelmoitu tarve hyötyä parisuhteesta ja miehestä. Se puskee päälle lopulta.
On olemassa ratkaisu, mutta ikävä kyllä se on mahdollinen vasta jos ap nousee ei seuraavalla, vaan sitä seuraavalle levelille. Nyt ap:n on annettava naiselle mitä haluaa, eikä nirsoiluun ole varaa. Samassa asemassa olin minäkin.
Nyt on enemmän mahdollisuuksia. Se ratkaisu on etten koskaan muuta naisen kanssa yhteen, enkä ole naisen kanssa useita päiviä samassa tilassa. Eli tapailusuhde. Saan niitä asioita joita haluan, ilman että varjopuolten osuus lähtee kasvamaan heti kun mööpelit on kannettu sisään.
Suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
jäi epäselväksi oletko tämän ajan vetänyt käteen? katseletko pornoa vai kiinnostaako miehet+?
Mitä sinä sillä tiedolla teet - vai halusitko vain loukata ap:tä?
Alue: Aihe vapaa
1. Jos ollaan rakkaudesta yhdessä, sitä voi ja pitääkin katsoa aika monia asioita sormien läpi. Seksitemppujen taitamattomuus on yksi niistä asioista joista ainakin minä voisin hyvin joustaa, kun muut tekijät ovat aika lailla kohdillaan. Sitten jos etsitään baarista joku extraupea nautintoilta odotuksissa niin varmasti pettyykin, jos toinen on kokematon. Mutta en kuulu tähän ryhmään, vaan seksi kuuluu vain kiintymyssuhteeseen.
2. Voihan se usein ollakin noin. Mutta on toisenlaisiakin kokemuksia, eli mies saa paljon ja luulee siksi olevansa hyvä. Ehkä on vain komea, jonka perusteella erhe tapahtuu.