Miten suhtaudut ihmiseen, joka elää elämänsä työttömänä pummina?

Minua kai suku halveksii. Olen yrittänyt päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta Kela ja keva ei ole samaa mieltä. Syyskuussa luultavasti lisätutkimusten myötä lääkärit uskoo, että olen oikeasti sairas.

Vierailija kirjoitti:

Mutta sellaista "työttömyyttä" taas arvostan, jossa tehdään hiukan vähemmän töitä ja eletään niukasti, kuitenkin niin, että oma elämä on omin avuin maksettu. Tähän pyrin itsekin: teen vain sen verran töitä, että saan elämäni "rahoitettua". Tavallista runsaammalla vapaa-ajalla toteutan unelmiani: harrastan taiteita ja matkustan (budjettityyliin, tietysti).  :) 

Lisänä vielä, että tämä on ok. Jos haluaa ja pystyy tekemään töitä vähemmän niin ok. Mutta oma eläpä pitää pystyä rahoittamaan. Esim. Kausityöntekijät.

Olen opiskelija ja kesätyöt sekä harjoittelupaikat menevät nuoremmille. Mahdotonta löytää töitä. Vaikuttaa että ainoa vaihtoehto on alkaa yhteiskunnan elätiksi.

olipas melkhosta shettiä suomen lampailta.  eipä itellä muutaku et menkää te töihin kellä niitä on ja pitäkää turpanne kiinni. muut voikin tehdä sitten mitä haluaa. t työtön 

Ne harvoin pystyy parempaan. Ajatteletteko koskaan ettei kaikkia pystytä auttamaan vielä?