Tarviiko koko ajan olla kauhean rakastunut?

Just nyt mis tympii. En oikein muista siitä mitään hyvää. Tosin koko elämäkin tympii juuri nyt, jouduin työttömäksi ja tulevaisuus näyttää... No, siis ei ole edes mitään tulevaisuudennäkymiä.

Välillä sitten taas olen ihan teinimäisen rakastunut ja lääpällään vaikka todellakin aikuisia olemme.

Emme asu yhdessä ja juuri nyt tuntuukin, että en jaksaisi edes nähdä miestä. Hyvä että pääsen sängystä sohvalle aamulla... Näemme muutamina päivinä viikossa ja mua ahdistaa - näinä kertoina pitäisi olla mukavaa, hauskaa ja harrastaa seksiä.

Mies on kuitenkin semmonen, että hänen kanssaan on helppoa olla (joo, kuulostaa ristiriitaiselta edellisen kanssa) enkä osaa kuvitella elämääni ilman häntä.

Kappalejakoja ei taida vieläkään tulla puhelimella kirjoitettaessa.