Korvikeäiti,miten voit olla valintasi kanssa?

Pahoittelut provosoivasta otsikosta, mutta tilanne tuntuu sietämättömältä. Vauva on nyt 5,5 kuukauden ikäinen ja mennyt tähän asti täysimetyksellä. Imetyksen alkutaival oli hyvin kivulias rintakumista huolimatta, itkin monta viikkoa imetyksen yhteydessä ja purin huulta. Vauvasta ei löydetty rakenteellista vikaa, ravasin tarkistuttamassa imuotetta klinikoilla jne., sanottiin vaan että joillakin sattuu pidempään. Noin reilu kuukauden kuluttua kipu alkoi helpottaa, mutta imetysasentoja vauva hyväksyi vain kaksi. Niillä ollaan menty nyt tähänkin asti. Tiheän imun kausia on tällä taipaleella ollut kolme, epävarmuutta maidon riittävyydestä, kaksi rintatulehdusta sekä useita useita yösyöttöjä. Vauva roikkui kuukausia rinnalla useita tunteja päivässä. Rintaraivareita kestin kaksi kuukautta, ennen kuin päätin ettei "vauvat nyt vaan itkee" -neuvolan ohje voi pitää paikkaansa. Vauvalla todettiin refluksi ja maitoallergia. Olen niin väsynyt tähän taisteluun ja tuntuu että imetysdietti kuihduttaa minusta viimeisetkin jaksamisen rippeet. Kaikella järjellä olen tehnyt jo tarpeeksi, ehkä voisin jo lopettaa, ennen kuin masennun tähän kuukaudesta toiseen kestävään tappeluun. Kokeilin antaa korviketta parin päivän ajan (pumppasin samalla) ja vauva oli tyytyväinen, nukkuin ensimmäistä kertaa yli tunnin päiväunet ja naureskeli pitkin päivää.

Siksi haluaisinkin tietää, miten lopetuspäätöksen kanssa voi elää? En jaksa enää, mutta tuntuu hirveältä aloittaa korvike. Joka tuutista hoetaan miten tärkeää äidinmaito on, mutta en osaa nauttia tästä vauva-ajasta. Päivät tuntuvat pyörivän imetyksen, siitä toipumisen ja imetyksen ympärillä. Pettymys koko touhuun on suuri. Olen imetystukiryhmässä, mutta en uskalla puhua siellä tästä. Pelkään että minut tuomitaan itsekkääksi ja kehotetaan jatkamaan samalla tavalla.