Lue keskustelun säännöt.
Korvikeäiti,miten voit olla valintasi kanssa?
14.06.2015 |
Pahoittelut provosoivasta otsikosta, mutta tilanne tuntuu sietämättömältä. Vauva on nyt 5,5 kuukauden ikäinen ja mennyt tähän asti täysimetyksellä. Imetyksen alkutaival oli hyvin kivulias rintakumista huolimatta, itkin monta viikkoa imetyksen yhteydessä ja purin huulta. Vauvasta ei löydetty rakenteellista vikaa, ravasin tarkistuttamassa imuotetta klinikoilla jne., sanottiin vaan että joillakin sattuu pidempään. Noin reilu kuukauden kuluttua kipu alkoi helpottaa, mutta imetysasentoja vauva hyväksyi vain kaksi. Niillä ollaan menty nyt tähänkin asti. Tiheän imun kausia on tällä taipaleella ollut kolme, epävarmuutta maidon riittävyydestä, kaksi rintatulehdusta sekä useita useita yösyöttöjä. Vauva roikkui kuukausia rinnalla useita tunteja päivässä. Rintaraivareita kestin kaksi kuukautta, ennen kuin päätin ettei "vauvat nyt vaan itkee" -neuvolan ohje voi pitää paikkaansa. Vauvalla todettiin refluksi ja maitoallergia. Olen niin väsynyt tähän taisteluun ja tuntuu että imetysdietti kuihduttaa minusta viimeisetkin jaksamisen rippeet. Kaikella järjellä olen tehnyt jo tarpeeksi, ehkä voisin jo lopettaa, ennen kuin masennun tähän kuukaudesta toiseen kestävään tappeluun. Kokeilin antaa korviketta parin päivän ajan (pumppasin samalla) ja vauva oli tyytyväinen, nukkuin ensimmäistä kertaa yli tunnin päiväunet ja naureskeli pitkin päivää.
Siksi haluaisinkin tietää, miten lopetuspäätöksen kanssa voi elää? En jaksa enää, mutta tuntuu hirveältä aloittaa korvike. Joka tuutista hoetaan miten tärkeää äidinmaito on, mutta en osaa nauttia tästä vauva-ajasta. Päivät tuntuvat pyörivän imetyksen, siitä toipumisen ja imetyksen ympärillä. Pettymys koko touhuun on suuri. Olen imetystukiryhmässä, mutta en uskalla puhua siellä tästä. Pelkään että minut tuomitaan itsekkääksi ja kehotetaan jatkamaan samalla tavalla.
Kommentit (22)
Sähän olet jo voittaja! 5,5 kk täysimetystä. Mä täysimetin tuskin ollenkaan ja ihan ihmisiä noista on tullut. Imetyshulluus on menny liian pitkälle. Anna itsellesi armoa ja ravitse vauvasi korvikkeella, kun sellainen on nykyään mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjetöntä tuollainen turha uhrautuminen! Lopeta imetys välittömästi, niin sinusta tulee onnellisempi äiti ja lapsesikin nauttii siitä enemmän kuin turhautumisen tunteita tuovasta pakkoimettämisestä.
Sä olet hienosti tsempannut ja jaksanut ja sun vauva on saanut nauttia rintamaitoa lähes puoli vuotta. Mutta nyt on ehkä aika antaa armoa itsellesi - ja vauvallesi iloinen ja jaksava äiti!
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 15:49"]
Sä olet hienosti tsempannut ja jaksanut ja sun vauva on saanut nauttia rintamaitoa lähes puoli vuotta. Mutta nyt on ehkä aika antaa armoa itsellesi - ja vauvallesi iloinen ja jaksava äiti!
[/quote]
Peukutin tätä, vaikka olen jokaista lastani imettänyt pari vuotta. Ei imetyksen pitäisi alkuhankaluuksien jälkeen olla mitenkään vaikeaa. Jos on hirmu vaikeaa vielä yri puolivuotiaan kanssa, niin ei muuta kuin korvikkeeseen siirtyminen, tai vaikka osittaisimetys.
Voi luoja, millaisia ongelmia. Olet varmaan ollut hieman liian vähällä kontaktilla ulkomaailmaan. Viiden vuoden päästä nauraisit tälle aloitukselle. Ei noita edes muista, kun lapsi kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 15:54"]
Voi luoja, millaisia ongelmia. Olet varmaan ollut hieman liian vähällä kontaktilla ulkomaailmaan. Viiden vuoden päästä nauraisit tälle aloitukselle. Ei noita edes muista, kun lapsi kasvaa.
[/quote]
Tämä. Ajan kanssa helpottaa ja tosiaan muutaman vuoden päästä pystyt näkemään kokonaisuuden. Ei korviketta tarvitse ajatella mörkönä; se on vauvan ravintoa.
Pistää niin vihaksi äitien syyllistäminen korvikkeesta! Itsekin imetin väkisin 2 kk, vaikka huusin kivusta ja rinnat valui verta. Lapsi oli rinnalla useita tunteja kerrallaan ja silti oli nälkäinen. Lopulta luovutin ja siirryin antamaan pelkkää korviketta. Tyttö kasvaa hienosti ja on ikäisekseen pitkähkö. Anna nyt vaan sitä korviketta! Lapsi tarvitsee ruokaa. Olisin halunnut imettää pitempään, mutta siitä nyt ei vaan tullut mitään. Olet jo noinkin pitkään imettänyt, niin ihan hyvillä mielin voit antaa korviketta.
Jos lohduttaa niin minä olen myös sektioäiti, josta sain kuulla syyllistämistä leikkaussalista asti. Onhan se rankkaa, miten äitejä syyllistetään Suomessa teit niin tai näin. On vaan pakko ottaa sellanen asenne, että ihan paskanhailee (anteeksi sanavalinta) mitä muut ajattelee! Jos olen jonkun mielestä huono äiti niin voi voi. Itse kuitenkin tietää tehneensä parhaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin olen voinut elää. Kaikki kolme ovat korvikeruokittuja, kukin eri syystä. Hienoja lapsia. Olen ylpeä, että olen tunnistanut perheemme voimavarat, enkä väsyttänyt imetyksellä itseäni enempää.
Älä lopeta kun kärsit jo nyt noin kovin täysin normaalista asiasta ja tee muille palvelus ja pysy siellä neljän seinän sisällä imetysfantasioinesi, friikki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva-aika ja äidinrakkaus on paljon muutakin kuin imetystä. Olet tehnyt enemmän kuin moni olisi jaksanut, lapsesi on saanut äidinmaitoa ja tärkeät vasta-aineet. Voit olla ylpeä itsestäsi ja hyvällä omallatunnolla siirtyä korvikkeeseen. Kysyjille sanot napakasti että tämä oli nyt meille paras ratkaisu. Keskityt sitten kaikkeen muuhun ihanaan läheisyyteen vauva kanssa. Tsemppiä!
2 kk imetin, hyvin sujui. Sitten vaihdoinkorvikkeeseen - vauva nukkui 8 tunnit yöt siitä lähtien. T. Ei-patappuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin. Esikoinen oli keskonen. Imettäminen ei onnistunut. Nyt 17-vuotias järkäle. Pärjää hyvin lukiossa, tyttöystvä on ihana ja haluaa lääkikseen.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 16:01"]Pistää niin vihaksi äitien syyllistäminen korvikkeesta! Itsekin imetin väkisin 2 kk, vaikka huusin kivusta ja rinnat valui verta. Lapsi oli rinnalla useita tunteja kerrallaan ja silti oli nälkäinen. Lopulta luovutin ja siirryin antamaan pelkkää korviketta. Tyttö kasvaa hienosti ja on ikäisekseen pitkähkö. Anna nyt vaan sitä korviketta! Lapsi tarvitsee ruokaa. Olisin halunnut imettää pitempään, mutta siitä nyt ei vaan tullut mitään. Olet jo noinkin pitkään imettänyt, niin ihan hyvillä mielin voit antaa korviketta.
Jos lohduttaa niin minä olen myös sektioäiti, josta sain kuulla syyllistämistä leikkaussalista asti. Onhan se rankkaa, miten äitejä syyllistetään Suomessa teit niin tai näin. On vaan pakko ottaa sellanen asenne, että ihan paskanhailee (anteeksi sanavalinta) mitä muut ajattelee! Jos olen jonkun mielestä huono äiti niin voi voi. Itse kuitenkin tietää tehneensä parhaansa.
[/quote]
Amen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 16:02"]
Hyvin olen voinut elää. Kaikki kolme ovat korvikeruokittuja, kukin eri syystä. Hienoja lapsia. Olen ylpeä, että olen tunnistanut perheemme voimavarat, enkä väsyttänyt imetyksellä itseäni enempää.
[/quote]
Näin myös meillä.
Ainniin, minä ja kolme siskoani ollaan aikoinaan ruokittu pelkällä korvikkeella. Ihan kunnon kansalaisia meistä silti tuli =)
Lapsi saa ensimmäisten 6kk aikana ne tarvittavat vasta-aineet sun muut ravintoaineet, 6kk jälkeen niitä ei erity äidinmaitoon samalla tavalla. Eli tuoltakin kannalta voit ihan hyvin siirtyä korvikkeen käyttöön. Sitä paitsi, lapsi kyllä kasvaa vaikka olisi ruokittu korvikkeella syntymästä asti. Sille ei voi mitään, jos maito ei nouse tai imetys ei muista syistä onnistu. Koska olet jo huomannut kuinka rankkaa täysimetys on tähän asti ollut, joka lisäksi uuvuttaa sinua liiaksi, olisi sinun jaksamisenkin kannalta parempi antaa korviketta. Joko siirtyä täysin korvikkeeseen tai osaimetykseen. Hyvän äidin merkki on, että tunnistaa myös ne omat voimavarat. Jos nukkuminenkin jää liian vähälle pelkän imetyksen vuoksi, niin anna itsellesi armoa. Korvikkeen käyttö ei sinusta tee huonompaa äitiä. Tärkeintä on, että vauva saa ruokaa ja kasvaa - tuli se sitten rinnasta tai purkista. Olet varmasti tehnyt jo parhaasi. Tsemppiä!
T. Sh-opiskelija lastenosastolta
Anna itsellesi armoa ja rentoudu. Olet suoriutunut hienosti!
Tuon ikäiselle voit ruveta antamaan jo soseitakin (aloita vaikka perunalla).
Itse aloitin esikoisen kanssa 4kk iässä ja toiselle 5kk iästä antamaan sosetta ja ruokajuomaksi (+myöhemmin puuron nesteeksi) korviketta.
Kiitos tuhannesti vastauksista, jopa noista vähän negatiivisemmistakin. En ymmärrä miten tämä on voinut mennä näin tunteisiin, asia varmasti tuntuu naurettavalta vuosien päästä. Ehkä olen tosiaan jäänyt liiaksi tämän asian kanssa yksin, neljän seinän sisälle ja imetyspalstoja selailemaan. Kyseessä on esikoinen ja lähipiiri on painottanut että äidin tulee tehdä kaikkensa vauvan parhaaksi, taidan olla vähän hukassa tämän kanssa. Tosin tuonkin voisi tulkita niin, että hyvinvoiva äiti on tärkeämpi kuin äidinmaito. Inhottaa epävarmuus. Voihan se olla että lopetuksen myötä valtava paino laskeutuu hartioilta ja viimeistään hormonien tasoittumisen myötä päätös tuntuu vain oikealta. Kiitos.
Ap
Kuka sinua syyllistää ja kenen edessä sinun pitää pokkuroida ja päteä imetykselläsi? Tuosta sinun tekstistä ei nyt oikein ottanut selvää tunnetko itse syyllisyyttä vai syyllistätkö sinä itsekin muita imetyksen lopetuksesta. Nöyrtyminen on joskus kivuliasta. Usein ne, jotka ovat olleet kovasti jotain mieltä, joutuvat muuttamaan mieltään. Hävettääkö sinua aiempi imetysfanaattisuutesi ja epäonnistumisesi? Tai onnistuitham sinä hammasta kiristellen, mutta et taida jaksaa imettää ihan 2-vuotiaaksi? Näin se vaan menee. Asioita voi suhteellistaa. Voi miettiä mikä on hyvä, parempi ja paras. Tai joskus sitä on vaan tyytyväinen, että lapsi syö ja juo edes jotain ja on tyytyväinen. Harmittaako sinua se, että joku korvikeäiti on älynnyt ottaa rennommin ja ehkä ei ole edes hävettänyt yhtään? Niin, ketä tässä pitäisi korvikeäitien pokkuroida? Eikä siinä ole mitään erityistä "kestämistä". Ihmiset ja niiden mielipiteet ei ole niin tärkeitä. 100 vuoden päästä kukaan ei ole kiinnostunut siitä miten sinä kärvistelit.
Kyllä minulla ainakin imetyksen lopettaminen 5 viikon jälkeen oli vain suuri helpotus. Minkäänlaisia negatiivisia tai eim. katuvia tunteita lopetukseen ei liittynyt.
Ap:n olisi jo aika havaita, että lapsi ei elä rintamaidolla ( eikä korvikkeellakaan) koko ikäänsä, olisi jo kiire aloitella soseita.
Omat imetykseni ovat epäonnistuneet heti alusta. Yksityisestä imetysvalmennuksesta, raskausajan harjoituksista ja lääkkeistä huolimatta maitoni ei ole kertaakaan noussut. Minulla on jotain isompaa häikkää prolaktiinihormonin tuotannossa, ja rauhaskudosta hyvin vähän.
Olihan se henkisesti rankkaa, ja mietin sitä ihan liian paljon. Se vei vauva-ajasta kaiken ilon.
Mutta, heti kun jotenkin se hormonikupla alkoi hälvetä ja järki tuli päähän, niin asia ei tuntunut niin pahalta. Ensinnäkin näin, että lapsissa ei ole mitään eroa sen suhteen, mitä ruokaa he ovat saaneet. Toisekseen: kuinka moni lapsi tässä maailmassa elää onnellisen, turvallisen lapsuuden yltäkylläisyyden keskellä puhtaassa ympäristössä, vakaassa yhteiskunnassa? Lapsiltani ei puutu mitään. Heillä on kaikki mitä he tarvitsevat, henkisesti ja fyysisesti, ja vielä paljon enemmän. He ovat erittäin terveitä, tasapainoisia ja onnellisia lapsia. He kuuluvat siihen pieneen etuoikeutettuun prosenttiin maailman ihmisistä, jolla on edessä pitkä ja terve elämä, jos mitään kamalaa ei tapahdu. Joten sillä, että he eivät saaneet äidinmaitoa, on heidän elämässään mitättömän pieni merkitys.
Ja myös sinun lapsesi kuuluu tähän pieneen etuoikeutettujen joukkoon. Hänellä on asiat niin hyvin, ettei ongelmia kannata tekemällä tehdä, vaan keskittyä hyviin asioihin elämässä.