Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako lähteä selvittämään ADD-diagnoosia, jos ei ole ketään menneisyydestä todistamaan?
05.02.2022 |
Äitini on siis vielä elossa, mutta en tiedä pitääkö hän ADD:ta hömpötyksenä. Yhden sisarukseni kanssa en ole väleissä ja isä on kuollut, samoin naapuri joka hoiti minua. Ei jää jäljelle oikein ketään, ketä voisi luontevasti kysyä, kuka olisi minut lapsesta asti tuntenut. Onko se este diagnoosille ja lääkkeiden/terapian saamiselle? En ole lääkkeiden perässä vaan oikean avun ja jo diagnoosi helpottaisi, sillä minulla on fyysisiä sairauksia ja kesk.häiriöinen lapsi, näiden päälle keskittymisoireet tekee elämästä tavattoman raskasta enkä pysty työhön, opiskeluun ja lapsesta huolehtimiseen ilman tukea. Lapsesta huolehtimaan olen juuri ja juuri kyennyt, mutta työttömänä vastaan tulee pienet tulot ja syrjäytyneisyys, joten aika vaikea tästä on päästä yksin eteenpäin.
Kommentit (51)
Ap tässä... Joku muu on ketjuun vastaillut jolla ilmeisesti samoja asioita kuin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosin saaminen on pitkä prosessi. Joudut käymään mm Nepsy tutkimuksissa. Kyllä add/ asdh voidaan selvittää aikuisena, kysehän on aikuisiän sairaudesta.
Ei. Kyse ei ole sairaudesta. Adhd / add ovat synnynnäisiä.
Läheisten haastattelu ei ole pakollista,mutta voi olla hyödyllistä.
Miten mahdollinen ADD näkyy vanhemmuudessa sulla? Itselläni epäilen myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Add nimeä ei enää käytetä. Kaikki diagnoosit ovat nykyään adhd. Läheisten haastattelu ei ole pakollinen. Minun kohdalla riitti kun itse kerroin. Katso käypähoito > adhd
Vierailija kirjoitti:
Add nimeä ei enää käytetä. Kaikki diagnoosit ovat nykyään adhd. Läheisten haastattelu ei ole pakollinen. Minun kohdalla riitti kun itse kerroin. Katso käypähoito > adhd
ei muuten pidä paikkaansa, aikuisella tyttärellä juuri ko.prosessi käynnissä, ja ihan siinä psykologin lausunnossa käytetään tuota add:tä epikriisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä selvitytin 35-vuotiaana, yksityisellä. Molemmat vanhempani olivat jo kuolleet, eikä kouluajoilta ollut muita merkintöjä kuin lukuvuositodistukset. Koulussa olin ysin tyttö ja lukiosta kirjoitin laudaturin paperit, eli lapsuuden ja nuoruuden add:n aiheuttamista ongelmista ei ollut näyttöä.
Diagnoosiin päästiin perusteellisen haastattelun sekä oirekyselyjen täyttämisen kautta, tein ja maksoin myös itse laajat nepsy-testit, joissa kävi ilmi kohtalaisen spesifejä muistin toimintaan ja tarkkaavaisuuteen liittyviä ongelmia.
Kannattaa!
Sain juuri diagnoosin, olen 46v. Äitini ei usko, että mulla on mitään. Peruskoulu meni mulla hyvin, olin kasin oppilas. Sen jälkeen onkin lukuisia keskenjääneitä opintoja. Eli lapsuudesta ei ole mitään kirjallista tai muutakaan todistetta. Kuitenkin muistan itse (ja kuvailin lääkärille), miten vaikeaa oli keskittyä, miten kiemurtelin kun piti istua hiljaa, miten raivona olin koulupäivän jälkeen jne.
Eli diagnoosin VOI saada, ja pitäisikin, vaikka vanhemmat olisi kuolleet ja koulusta ei papereita löydy (eihän niitä 70-80-luvulta enää välttämättä ole olemassa).
Mun miestä haastateltiin kyllä.
Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Add-dg:tä ei enää ole, vaan se on sulautunut adhd:hen. Kuten asperger muihin autismin kirjon häiriöihin.
ADHD:n/ADD:n diagnosoimiseksi tehdään tutkimukset, ja niihin sisältyy läheisen haastattelu. Sillä varmistetaan, että oireilu on alkanut jo lapsuudessa. Diagnoosin asettaminen edellyttää keskittymisvaikeuksien esiintymistä jo lapsuusiässä. Pelkästään aikuisiän oireilun perusteella ei voida tehdä diagnoosia.