Lapselta tullaan leikkaamaan käsi ja on hirveän peloissaan. Tarvitsen neuvoja lapsen tukemiseen.

Poika 5v. leikattiin nielu- ja kitarisat, sitä pelkäsi ja pääsin leikkaussaliin vierelle siksi aikaa kunnes saatiin nukutettua. Tämäkin vain siksi että poika haistatti pitkät koko sairaalalle, riisui rumat sairaalavaatteet, yritti karata koko lafkasta ja repi puudutuslaastarin kädestä johon oltiin laittamassa kanyyli.

Tuo sirkus rauhoittui vasta kun sanoin että jos ei tottele hoitajia ja lääkäria niin tulee talonmies ja leikkaa paskaisin käsin ilman nukutusta. Ja olin tätä ennen pari tuntia rauhoitellut, lohduttanut ja kaikki lempeät keinot ja lahjomiset käyttänyt.

Laittoi itse laastarin takaisin, puki ja istui loppuajan mököttäen mutta rauhassa.

Ei pelännyt leikkaussalia, nukahti rauhassa.

Heräämössä ihan viilipytty ja nopeasti virkosi vaikka hetkellisesti vuoti kurkku niin että harkittiin uudelleen leikkaussaliin viemistä.

Osastolla nautti olostaan kun saivat huonekaverin kanssa nappia painamalla tilata jäätelöä ja pillimehua.

11 v. sama lapsi, lisäkives tulehtunut ja oli todella kipeä. Kirurgi kysyi pojalta itseltään että leikataanko vai haluaako vain lääkkeet mutta silloin saattaa uusiutua. Poika sanoi heti että leikataan, kipu oli ollut niin sietämätöntä.

Leikattiin vasta yöllä ja käski meidän vanhempien häipyä kotiin, hoitaja soitti kun oli leikattu ja poika pisti viestiä kun pääsi osastolle ja sai puhelimensa. Itse olin kuhuissani mutta pakko oli uskoa ettei tuo lapsi pelkää ja luottaa että kaikki hoituu. Oli sairaalassa kuin kotonaan, eli risaleikkaus jätti hyvän muiston. Kotiutui aamupäivästä.

Kyllä poikasi tottuu ajatukseen leikkauksesta viikon aikana, ei se oireileva käsikään mukavalta tunnu saati jos toimintakyky heikkenee pelkän kipsauksen johdosta. Jotkuthan saa rauhoittavan lääkkeen ennen toimenpidettä, jos pelko käy ylivoimaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se sairaalan henkilökunta ole tottunut lapsipotilaisiin ja osaa rauhoittaa pojan ammattinsa ja kokemuksensa turvin.

Aika erikoiselta 14-vuotiaalta kuulostaa. Lapsille nyt vaan sattuu näitä tapaturmia silloin tällöin.

Aivan normaalia. Mitäpä jos jättäisit tietämättömyytesi pois tästä ketjusta. Aikuisia ihmisiä rauhoitetaan pillerillä päivittäin hammasoperaatioita, verikokeita, leikkauksia varten. Niin aikuisten kuin lastenkin pelko on täysin normaalia. Eli ei kannata näitä trolleja kuunnella. Pirauta hoitavalle taholle. Etukäteen voi käydä keskustelemassakin ennen toimenpidettä.

Tsemiä. - Tk lekuri

Lapsen pelko heijastaa usein vanhempien (äidin) hysteriaa. Eli rauhoita ensin itsesi niin kuin joku täällä jo kirjoittikin. Ja anna lapselle kipulääkettä, läheisyyttä ja huolenpitoa kaikin tavoin.

Sitten käyt rauhallisesti lapsen kanssa läpi hoitosuunnitelman. Murtuma korjataan, että se paranee nopeammin ja käsi tulee varmemmin kuntoon. Ei jää liikerajoituksia ym. Kerrot, mitä leikkauksessa (toimenpiteessä) tapahtuu. Luun päät laitetaan kohdalleen ja kiinnitetään. Käsi kipsataan. Kaikki tapahtuu kivuttomasti nukutuksessa. Pääsee nopeasti kotiin ja jos joutuu olemaan yötä, sinä (tai isä) olette mukana tarvittaessa.

Ja avainsana tässä on se, että sinä olet rauhallinen ja vastuullinen aikuinen. Sinusta hoitosuunnitelma on hyvä ja sinä luotat siihen ja saatavaan hoitoon 100 %. Lapsen ei tarvitse jännittää tai pelätä, äiti tietää ja ottaa vastuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali poika kehuisi leikkauksella kavereileen ja kertoisi juttuja siitä kuinka flirttaii kuumalle hoitsulle. Sinun itkupillstäsi kasvaa uusi nikosaarinen.

Samat fiilikset. Poika ei vaikuta ihan normaalilta.

Mikä on normaali? Jokaiselka on omia erityisyyksiä, omanlainen luonteenpiirteet, pelot, vahvuudet, yeikkoudet. Jos ei ole, niin ei ainakaan ole normaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehdäänkö puudutuksessa vai nukutuksessa?

Minulta leikattiin kevyessä " humautuksessa" ja puudutuksessa, ei siis täysnukutus

Kannattaa sanoa pojalle että kivut loppuvat kun leikataan

Lapset leikataan yleensä nukutuksessa, varsinkin jos on pelokas lapsi. 

Täytyy myös huomioida, että se puudutuksen laitto ei ole suinkaan kivutonta. Kyllä minua itseänikin pelottaisi jos joutuisin leikkaukseen. Ja olen minä pitänyt monen aikuisenkin leikkauspotilaan kädestä nukutushetkellä.

leikkaussali sh

Onpa asiattomia vastauksia täällä. Ei pelko ole mikään järjen asia, vaan nimenomaan tunnereaktio. Jotkut aikuisetkin ihmiset jopa pelkäävät lääketieteellisiä tutkimuksiakin saati operaatioita. Esimerkiksi hammaslääkäripelko on tosi yleinen ja piikkipelko. Saati leikkaus. 

Itse nukahdin lapsena jo ennen kun vietiin mihinkään leikkaussaliin, menin jostain esilääkityksestä täysin taju kankaalle. Luulen että sain siis jonkun rauhoittavan ja tämä oli ysärillä. Varmaan voit tiedustella etukäteen leikkaavalta taholta voiko poikasi saada jonkun rauhoittavan jo etukäteen? Tue lasta ja lupaa hänelle jotain mukavaa sitten leikkaamisen jälkeen. Pelkääminen on ihan luonnollista kun on jotain uutta ja yllättävää edessä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille, jotka annoitte oikeita neuvoja. Onneksi täältä löytyy teitäkin, jotka autatte, kun sitä tarvitaan ❤️

Tiedän, että ei saisi provosoitua, mutta en voi sille mitään, että osa näistä viesteistä meni ihon alle. Mieti uudestaan, mitä voit tietää aloitusviestin perusteella mun lapsesta? Et muuta kuin sen, mitä siinä kerroin. Kaikki muu on kuvitelmaa. Se, että mun lapsi itkee kipeänä ja peloissaan, ei tarkoita sitä, että mun lapsi olisi erityinen. Ärsyttää tuollaiset "johtopäätökset"...

Taidan laittaa kännykän pois ja tehdä mukavia asioita ennen kuin menee koko ilta pilalle.

Ap

Hei, nuo trollit onnettomia luusereita. Tuo on nuorelle aivan normaali reaktio. Varsinkin näinä päivinä lapsille syötetään myös ylimäärä pelkoa pkus on ollut koronat ja muut, se saattaa kupruilla myös noin sen muun aivan normaalin huolen edessä.

Kohtaan päivittäin aikuisia pelkopotilaita ja olen itsekin sellainen vaikka lekuri ja ns.alan ammattilainen. Hammaslääkärit ja verikokeet ovat aina sellaisia jotka vie yöunet.

Tänne ei valitettavasti kannata laittaa kyselyjä nykyään. Osui IS lukiessa silmiin.

Kaikki menee hyvin!

Ne on hirveen taitavia siellä leikkaussalissa. Kanyylinlaittoa on ainut, joka tuntuu ja yleensä osaavat sen laittaa tosi nätisti. Sitten joku rupattelee hetken jotain lempeällä äänellä ja seuraavaksi jo joku huuteleekin nimeltä, että nyt pitäisi herätä. Sitten varmasn jo illalla on omassa sängyssä äidin lellittävänä sipsipussi kainalossa kattelemassa tiktokieja tai jotain, kokista lasissa, ehkä se äiti tilaa pitsat tai hakee hampparit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

14 vuotias ja itkee ei halua mennä käsileikkaukseen vaikka luut sirpaleina. Missä pullamössössä kasvatettu? Joku ehkä 8 vuotias vois itkee tuollaisen takia. mut ei helvetti. Kivusta ja surusta voi itkee mutta siitä että pitää mennä leikkaukseen vaikka on omaksi hyväksi? ei jessus.

Voi tuollainen pulska surkimus sieltä huutelee. Huomaa että sinulla huono lapsuus, ei ihmissuhdetaitoja. Yksin kotona, luultavasti kännissä jo ja purat pahaa oloasi äitiin jolla tervettä empatiaa omaa lastaan kohtaan.

Säälin sinua reppana.

Olet aika hyvä ihmistuntija.. noot. Kaikki arvailusi meni IHAN VÄÄRIN.

Mutta ASIAAN. Kyllä 14 vuotiaan pitää ymmärtää jotain omasta hyvästä eikä itkeä jotain käsileikkausta.

Sinulle tulee käymään ikävästi pian. Muista silloin käytöksesi mm täällä.

Kyllä ne sairaanhoitajat auttaa näissä pelkotilanteissa, osaavat selittää pojalle asiat paremmin kuin palstalaiset, kannattaa olla yhteydessä sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro pojalle, että leikkaus tehdään nukutuksessa. Kun poika tuodaan leikkaussaliin, niin hänelle laitetaan tippakanyyli. Se on ehkä se jännittävin kohta. Sen jälkeen hän saa happimaskin kasvoilleen ja uniaineet annetaan tippakanyylin kautta. Uni tulee hyvin pian. Seuraavan kerran kun hän heräilee selkeämmin, niin hän on jo heräämössä. Eli hän ei tule tuntemaan muuta kipua kuin sen tipan laiton ja siihenkin voi varautua puudutusgeelillä joka laitetaan valmiiksi osastolla siihen tipanlaittokohtaan. Heräämössä ja osastolla annetaan kipulääkettä mahdolliseen leikkauksenjälkeiseen kipuun. 

terkuin leikkaussali sh

Meidän pojalle ainakin annettiin ensin rauhottavaa, sitten vasta kanyyli ja lopuksi nukutettiin. Ihan kivasti meni. Jopa vähän oli hauskaakin. Ja leikkauksen jälkeen poika sai sellaisen kivan virkatun lelun ja jätskiä :) Kivat hoitajatkin oli.  No hätä.

Leikkaussalissa kaikki lääkkeet annetaan suoneen eli niitä ei voi antaa ennen kuin on kanyyli laitettu. Poikkeuksena on hengitettävä anestesiakaasu, jolla siis nukutetaan. Suun kautta ei anneta mitään. 

Aiemmin oli käytäntönä antaa "esilääke" leikkaukseen tulevalle potilaalle jo osastolla n. tunti ennen leikkausta. Mutta käsittääkseni siitä on pääosin luovuttu. 

leikkaussali sh

Näin on. Ei ole enää ainakaan 15 vuoteen annettu esilääkitystä automaattisesti. Jopa 7-vuotiaaalta kysyttiin haluaako sen. Ei halunnut.

Halusi nähdä millaista leikkurissa on.

Minäkin luulin että käsi amputoidaan. Hyvä varautua myös leikkausajan siirtämiseen, jopa kaksi kolme kertaa. Meidän perheessä siirtyi paljon vakavampi leikkaus niin että kolmannella kerralla

operoitiin. Onneksi lapsellasi ei ole syöpä tai sydänvikaa niin että jatkuvasti leikeltäisiin.

Ei ole normaalia 14-vuotiaan reagoida noin. Olisko äiti nyt vähän lietsonut paniikkia?

Aivan normaalia kokea pelkoa, eli mitä höpötät täällä ja levität pahaa oloa huolestuneelle vanhemmalle joka pyytää apua, ei tuollaista mieleltään köyhää typerihtimistä kuin kommenttisi. Miksi edes vastasit, kannattaa katsoa peiliin. Sinulla tod.näk persoonallisuushäiriö? Taidat olla noiden muidenkin typerien trollausten takana ja nyt vastailet täällä itsellesi. En ihmettele että ap jätti ketjun.

Olin itse käsileikkauksessa muutama vuosi sitten ja silloin sai ainakin osastolla jo rauhoittavan esilääkkeen. Pelkäsin leikkausta, nukutusta ja esimerkiksi kanyylin laittamista aivan hirveästi, mutta sitten leikkauspäivänä olinkin jo siitä esilääkkeestä jo niin titityy, että siinä ei paljon joku mitätön kanyyli enää tuntunut. Jos siis jokin lääke annetaan, se vie todennäköisesti ainakin suurimmat pelot mennessään heti kättelyssä.

Kannattaa myös luottaa leikkaussalihenkilökunnan ammattitaitoon. He näkevät varmasti paljon pelkopotilaita ja yleensäkin kaikenlaisia tilanteita. Heillä on vankka osaaminen siihen mitä he tekevät. Tärkeintä on, että käsi tulee kuntoon eikä jää haittaamaan elämää. 

Pojan kanssa voi olla hyvä käydä etukäteen läpi sekin, että jos leikkaus tehdään nukutuksessa, voi vielä pari päivää operaation jälkeenkin olla tosi väsynyt olo ihan jo nukutusaineiden ja lääkkeiden takia. Siis oikeasti sellainen väsymys, että jos päivällä "väkisin" skarppaa ja valvoo, meinaa lopulta nukahtaa pystyyn ja sitten nukkuu taju täysin kankaalla 14 h yöunet. Sitä ei kannata säikähtää ja se menee kyllä ohi, vaikka olo voikin olla ajoittain nihkeä ja hankala (varsinkin käsi paketissa). Ja sen paketinkin kanssa oppii toimimaan tosi nopsaan.

Parannuttuaan käsi on todennäköisesti käyttämättömyyden jäljiltä lihakseton ja voimaton. Alkuun se on hirveä rimpula jolla ei tunnu tekevän mitään, mutta ihan muutamassa päivässä alkaa taas tuntua omalta raajalta, kun vain ahkerasti treenaa. Sairaalassa on fyssareitakin, joilta saa kyllä ohjeita.

Tsemppiä!