Lapselta tullaan leikkaamaan käsi ja on hirveän peloissaan. Tarvitsen neuvoja lapsen tukemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Älä lähde lietsomaan pelkoa. Sano, että ymmärrät että häntä pelottaa, mutta tämä nyt on vaan käytävä läpi. Elämässä sattuu ja tapahtuu.

Mä ihan säikähdin kun luin tän. Kirjoitinko tän itse, enkä huomannut mitään😮

Leikkuukokemus on, mutta ei ole mitään tämän päivän vertaistukiosaamista siitä huolimatta, ehkä kokemukseni pikemminkin vain lisää pelkoa... ?

Olin 6-vuotiaana nielurisaleikkauksessa ja yksin ilman vanhempiani sairaalassa tietysti siihen aikaan 80-luvun alussa. Pelkäsin kuolevani siihen leikkaukseen, varsinkin kun alettiin viedä sinne saliin, mutta kaipa minä siitä selvisin kun tänne nyt kirjoittelen.

Lisäksi juuri tuossa 14 vuoden paikkeilla +-2v erään löydöksen vuoksi jouduin ramppaamaan sairaalassa tutkimuksissa vähän väliä muutaman vuoden ajan ja aina oli riski joutua melko inhottavaan operaatioon, joten aina hermostutti mennä sinne.

Aikuisenakn tapaturmassa tuli luunmurtuma, käsi oli kipsissä hyvän aikaa, mutta ei tarvinnut leikata.

Niin, käden leikkaamisen sijasta kannattaa ehkä puhua käden parantamisesta?

Vierailija kirjoitti:

14 vuotias ja itkee ei halua mennä käsileikkaukseen vaikka luut sirpaleina. Missä pullamössössä kasvatettu? Joku ehkä 8 vuotias vois itkee tuollaisen takia. mut ei helvetti. Kivusta ja surusta voi itkee mutta siitä että pitää mennä leikkaukseen vaikka on omaksi hyväksi? ei jessus.

Voi tuollainen pulska surkimus sieltä huutelee. Huomaa että sinulla huono lapsuus, ei ihmissuhdetaitoja. Yksin kotona, luultavasti kännissä jo ja purat pahaa oloasi äitiin jolla tervettä empatiaa omaa lastaan kohtaan.

Säälin sinua reppana.

Vierailija kirjoitti:

Kerro pojalle, että leikkaus tehdään nukutuksessa. Kun poika tuodaan leikkaussaliin, niin hänelle laitetaan tippakanyyli. Se on ehkä se jännittävin kohta. Sen jälkeen hän saa happimaskin kasvoilleen ja uniaineet annetaan tippakanyylin kautta. Uni tulee hyvin pian. Seuraavan kerran kun hän heräilee selkeämmin, niin hän on jo heräämössä. Eli hän ei tule tuntemaan muuta kipua kuin sen tipan laiton ja siihenkin voi varautua puudutusgeelillä joka laitetaan valmiiksi osastolla siihen tipanlaittokohtaan. Heräämössä ja osastolla annetaan kipulääkettä mahdolliseen leikkauksenjälkeiseen kipuun. 

terkuin leikkaussali sh

Meidän pojalle ainakin annettiin ensin rauhottavaa, sitten vasta kanyyli ja lopuksi nukutettiin. Ihan kivasti meni. Jopa vähän oli hauskaakin. Ja leikkauksen jälkeen poika sai sellaisen kivan virkatun lelun ja jätskiä :) Kivat hoitajatkin oli.  No hätä.

Vierailija kirjoitti:

Tehdäänkö puudutuksessa vai nukutuksessa?

Minulta leikattiin kevyessä " humautuksessa" ja puudutuksessa, ei siis täysnukutus

Kannattaa sanoa pojalle että kivut loppuvat kun leikataan

Vierailija kirjoitti:

Älä lähde lietsomaan pelkoa. Sano, että ymmärrät että häntä pelottaa, mutta tämä nyt on vaan käytävä läpi. Elämässä sattuu ja tapahtuu.

Ei ole pelittelua, jos kertoo faktoja siitä, mitä jatkossa voi olla, jos ei kättä korjata nyt.

Kyllä 14-vuotiaan pitää se jo ymmärtää. Ja oikeesti, kun ne leikkaukset ei edes satu. Enemmän voi olla kipuja, jos sitä ei korjata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muuta neuvoa kuin rääkymisen lopettaminen. Se ei sovi pojille.

Niin toivoin ettei kukaan kyspää vastaa tälle äidille noin. Mene itseesi. Lapin noidan terveiset sinulle. Sinä voit huonosti. Käytät alkoholia liikaa. Olet yksinäinen. Sinua ei rakasteta. Huono suhde vanhempiisi. Joten ymmärrän.

Kyllä häntä voidaan rakastaa,vaikka puhuukin rumasti.Se on vain kypsymättömyyttä.

Valitettavasti tämän vauva.fi on vallannut ylipainoiset juopot aikamiespojat jotka vihaavat naisia ja lapsia. Täällä sitten haukkuvat normaaleja terveitä ihmisiä. Ajatelkaa mitä surkimuksia. Palstalla joka koskee perhettä ja mm.vauvaan liittyviä asioita. Eivät saa enää iloa sieltä ylilau*alta. Säälittäviä reppanoitahan nuo ovat.

Voimia ja tsemppiä. Olet hyvä äiti. Hyviä neuvoja. Ole ymmärtää ja rauhallinen. Kerro mitä tapahtuu pääpiirteissään, tuon ikäisellä ei ole ymmärrystä ellei tarkemmin kerro. Eli korosta nukutus eikä leikkaus satu ja käsi tulee toimimaan hyvin myöhemmin.

Eiköhän se sairaalan henkilökunta ole tottunut lapsipotilaisiin ja osaa rauhoittaa pojan ammattinsa ja kokemuksensa turvin.

Aika erikoiselta 14-vuotiaalta kuulostaa. Lapsille nyt vaan sattuu näitä tapaturmia silloin tällöin.

Tän täytyy olla provo.

Vierailija kirjoitti:

Normaali poika kehuisi leikkauksella kavereileen ja kertoisi juttuja siitä kuinka flirttaii kuumalle hoitsulle. Sinun itkupillstäsi kasvaa uusi nikosaarinen.

On ihan normaalia pelätä leikkausta.Jokainen aikuinenkin varmaan jännittää vähän.Rumasti puhumisen voisi lopettaa.Se ei auta ketään eikä ilahduta.Luulisi ettei sinuakaan .

Anna kipulääkettä. Tuo voi olla merkki kivusta,nuoret reagoi usein noin.

Ilmiantakaa nuo trollit. Sairaita tyyppejä. Mennyt palsta aivan pilalle heidän takiaan. Aikuiset ihmiset noin luonnevikaisia, ei voi ymmärtää.

Onni etteivät miehet synnytä. Ihmiskunnan olemassaolo päättyisi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Niin, käden leikkaamisen sijasta kannattaa ehkä puhua käden parantamisesta?

Murtuman korjaamisesta. Tosiaan voisi aloituksesta päätellä, että poistetaan koko käsi jopa käsivarsineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

14 vuotias ja itkee ei halua mennä käsileikkaukseen vaikka luut sirpaleina. Missä pullamössössä kasvatettu? Joku ehkä 8 vuotias vois itkee tuollaisen takia. mut ei helvetti. Kivusta ja surusta voi itkee mutta siitä että pitää mennä leikkaukseen vaikka on omaksi hyväksi? ei jessus.

Voi tuollainen pulska surkimus sieltä huutelee. Huomaa että sinulla huono lapsuus, ei ihmissuhdetaitoja. Yksin kotona, luultavasti kännissä jo ja purat pahaa oloasi äitiin jolla tervettä empatiaa omaa lastaan kohtaan.

Säälin sinua reppana.

Olet aika hyvä ihmistuntija.. noot. Kaikki arvailusi meni IHAN VÄÄRIN.

Mutta ASIAAN. Kyllä 14 vuotiaan pitää ymmärtää jotain omasta hyvästä eikä itkeä jotain käsileikkausta.

Kiitos kaikille, jotka annoitte oikeita neuvoja. Onneksi täältä löytyy teitäkin, jotka autatte, kun sitä tarvitaan ❤️

Tiedän, että ei saisi provosoitua, mutta en voi sille mitään, että osa näistä viesteistä meni ihon alle. Mieti uudestaan, mitä voit tietää aloitusviestin perusteella mun lapsesta? Et muuta kuin sen, mitä siinä kerroin. Kaikki muu on kuvitelmaa. Se, että mun lapsi itkee kipeänä ja peloissaan, ei tarkoita sitä, että mun lapsi olisi erityinen. Ärsyttää tuollaiset "johtopäätökset"...

Taidan laittaa kännykän pois ja tehdä mukavia asioita ennen kuin menee koko ilta pilalle.

Ap

Miten sun muksusi kestää esim. avosydänleikkauksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro pojalle, että leikkaus tehdään nukutuksessa. Kun poika tuodaan leikkaussaliin, niin hänelle laitetaan tippakanyyli. Se on ehkä se jännittävin kohta. Sen jälkeen hän saa happimaskin kasvoilleen ja uniaineet annetaan tippakanyylin kautta. Uni tulee hyvin pian. Seuraavan kerran kun hän heräilee selkeämmin, niin hän on jo heräämössä. Eli hän ei tule tuntemaan muuta kipua kuin sen tipan laiton ja siihenkin voi varautua puudutusgeelillä joka laitetaan valmiiksi osastolla siihen tipanlaittokohtaan. Heräämössä ja osastolla annetaan kipulääkettä mahdolliseen leikkauksenjälkeiseen kipuun. 

terkuin leikkaussali sh

Meidän pojalle ainakin annettiin ensin rauhottavaa, sitten vasta kanyyli ja lopuksi nukutettiin. Ihan kivasti meni. Jopa vähän oli hauskaakin. Ja leikkauksen jälkeen poika sai sellaisen kivan virkatun lelun ja jätskiä :) Kivat hoitajatkin oli.  No hätä.

Leikkaussalissa kaikki lääkkeet annetaan suoneen eli niitä ei voi antaa ennen kuin on kanyyli laitettu. Poikkeuksena on hengitettävä anestesiakaasu, jolla siis nukutetaan. Suun kautta ei anneta mitään. 

Aiemmin oli käytäntönä antaa "esilääke" leikkaukseen tulevalle potilaalle jo osastolla n. tunti ennen leikkausta. Mutta käsittääkseni siitä on pääosin luovuttu. 

leikkaussali sh