Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mulla on niin ikävä mun miestä

Vierailija
23.09.2006 |

en jaksais enää millään odottaa, että tulee maanantaina kotia!

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
23.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me ollaan oltu erossa kohta 1,5 kuukautta ja ekoina viikkoina ikävä oli kauhea. Nyt yksinoloon on jo tottunut eikä kaipaa koko ajan. Ihan kiva huomata että yksinkin pärjää! No, vähän yli viikon päästä mekin jo nähdään ja jälleennäkeminen jännittää todella!

Vierailija
2/7 |
23.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaan kolmesta viikosta.. Välillä on enempi ikävä - välillä tavallaan tottuu. (mies intissä)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
23.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

aluksi olin innoissani mutta kun huomasin että " ai niin tätähän se taas oli" kun herra istuutuikin suoraan tietokoneen ääreen tylsänä...

Harmittti suoraan sanoen että tuli kotiin...ois voinu jäädä vielä pariksi päiväksi. Se ei tee kotitöitä vaikka kuinka pyydän...istuu vain koneella. Haaveilen vain siitä että yhdessä tekisimme kävelyretkiä, siivottais, juteltais, syötäis...paskat...

Vierailija
4/7 |
23.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies on rauhanturvaaja.. Kokeilkaa olla erossa 6-8kk.. Kaikkeen tottuu.. Onneks nykyaikana on edes puhelimet ja netit ! Tsemppiä kaikille omaa kultaa ikävöiville ja odottaville. Odottavan aika on pitkä mutta palkitaan kyllä.

Vierailija
5/7 |
23.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saa nähä onko meillä vielä joskus sama edessä.. Toivottavasti ei, mutta parhaani mukaan koitan tukea miestä tässä " kutsumuksessaan" ..

Vierailija
6/7 |
23.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kaksi ekaa päivää ovat todella IHANIA. Siivoan kämpän katosta lattiaan, teen kasvo- ja kynsihoitoja, avaan viinipullon, juoruilen puhelimessa, nautin omasta rauhasta.

Kolmantena päivänä alkaa tulla ikävä ja illalla on jo saanut ihan tarpeekseen omasta rauhasta, haluaisi vaan toisen kainaloon.

Neljäntenä-kuudentena päivänä panettaa ja ikävä on ihan hirmuinen.

Viikon päästä jo tottuu (jos siis matka on pidempi). Sitten taas noin päivää ennen miehen paluuta ikävä yltyy ihan hirveäksi. Samanlainen tunne kuin jos on pidättänyt pissaa pitkän ajomatkan ajan: juuri kotiovella se meinaa tulla pöksyyn =)



jälleennäkeminen on aina AIVAN ihana!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
23.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo parasta on kannustaa. Hienoa ja arvostettua hommaahan se on. Hattua nostan kaikille rauhanturvaajille mutta myös meille kotijoukoille, ei ole helppoa olla pitkiä aikoja erossa. Pelko kuuluu arkeen myös - vaaratilanteita kun maailma on. Mutta, kuten sanoin jo aiemmin, kaikkeen tottuu. Tsemppiä teille !!