Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Harmittaa se miten parisuhteeni alkoi :(

Vierailija
13.06.2015 |

Tutustuin mieheeni ensimmäisen kerran alkuvuonna 2014 yhteisten tuttujen kautta. Kävimme silloin hänen aloitteestaan treffeillä kerran, mutta en lämmennyt. Olin tuolloin seksisuhteessa erääseen toiseen mieheen, ja vaikka hänen suhteensa minulla ei ollut mitään unelmia parisuhteesta, en halunnut lopettaa sitä juttua, ja alkaa tapailla tätä miestä, joka ei tosiaan kovin vahvasti iskenyt. 

Emme sitten tavanneet hetkiseen, ja jatkoin elämääni kuten ennen. Sitten mies alkoikin kysyä taas treffeille, ja suostuin sitten kuitenkin. Muutamilla treffeillä kävimme, harrastimme seksiäkin (yhden kerran). Edelleenkään en lämmennyt. Joka tapauksessa päädyin tilanteeseen, jossa muutamat treffit tämän miehen kanssa olivat johtaneet seksiinkin, ja sen kerran jälkeen harrastin vielä kerran seksiä myös seksisuhdekumppanini kanssa. 

Sitten tapahtui jotain uskomatonta. Rakastuin aivan odottamatta mieheeni todella syvästi. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä tuo muutos tunteissani johtui, mutta paluuta ei sen jälkeen ollut. Olemme nyt olleet yhdessä vuoden, ja olen edelleen rakastuneempi kuin ikinä. 

Mieheni tietää, että olin seksisuhteessa tapaamisemme aikoihin, ja etten lopettanut sitä vaikka olimme käyneet treffeillä. Kerroin tuolloin asioista ihan avoimesti, ja myönsin, etten halunnut lopettaa toimivaa seksisuhdetta, kun en uskonut että meidän välillemme syntyisi kestävää suhdetta. Olin toki kaiken aikaa ollut silmät auki, jos joku mukava mies löytyisi, mutta mieheni pääsi vähän yllättämään! Kun alussa ei vain napannut.

Kaikki meni siinä mielessä "oikein", että mitään tapahtumien kulussa ei ole peitelty keneltäkään. Silti koen nyt edelleen morkkista siitä, että annoin itseni jopa olla seksuaalisessa kanssakäymisessä kahden miehen kanssa samaan aikaan (joskaan en pitkään: harrastin seksiä seksisuhdekumppanini kanssa vain kerran sen jälkeen, kun minä ja mieheni menimme sänkyyn ensimmäisen kerran). Pidän tekoani periaatteessa vähän moraalittomana, vähintään sellaisena, josta seuraa turhaa hämmennystä. Ja niin seurasikin, omassa päässäni juuri nyt.

Olemme onnellisia, eikä asia tuntunut missään vaiheessa miestäni vaivaavan. Ehkä myöskään hän ei ollut silloin alussa täysin valmis sitoutumaan, en tiedä enkä ole kysynyt. Mutta itseäni tämä vaivaa. 

Kokemuksia tällaisista vähemmän täydellisistä suhteiden aluista? Tai vain mielipiteitä?

Kommentit (30)

Vierailija
21/30 |
14.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulle kävi nyk. mieheni kanssa aika tarkkaan samalla tavalla mutta olen päässyt yli siitä ajan kanssa ihan hyvin. Se tuntuu Ikäänkuin häpeälliseltä muistolta, vähän kuin sanoisit jotain tyhmää tai pieraisisit väärässä paikassa. Lopulta aika mitätön asia joka tuntuu pahalta hetken mutta lopulta jää taka-alalle.

Takana on 10 vuotta, olemme naimisissa ja meillä on kaksi lasta. Nykyään asia tuntuu merkityksettömältä. Toimit silloin vain sen hetkisten tunteiden ja tietojen varassa etkä tehnyt mitään väärin joten älä turhaan ruoski itseäsi. Tärkeämpää on se mitä on tässä ja nyt.

Vierailija
22/30 |
14.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei vaimomatskua, kakkoskorin kamaa mies sai, ei varmaan onnellinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/30 |
14.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 23:37"]Kukin tyylillään, mikäs siinä. Jos miehellesikin juttu on ok, niin en nää mitään ongelmaa.
[/quote]
Olen mies ja ihan samalla tavalla kun joskus kymmenien vuosien päästä riidellään mies osaa kaivaa ikivanhat moneen kertaan kalutut synnit esiin ihan uusina asioina.
Tuollainen voisi olla jopa toivottava tilanne, kun mies jää pettämisestä kiinni, niin voi kirkkain silmin vuosien päästä väittää että sinähän sen aloitit.
Tai en ole varma nainen kyllä osaa tuonkin paremmin.

Vierailija
24/30 |
14.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä moraalille on tapahtunut kun naiskennellaan siellä sun täällä? Kuten tästäkin esimerkistä huomaa, se aiheuttaa vain pahaa mieltä.

Vierailija
25/30 |
14.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tulenpa kertomaan vielä, että kun tähän keskusteluun on tullut mielipiteitä niin laidasta laitaan, niin oli pakko mennä vielä kysymään mieheltä että onko suhteemme alkutaival hänen mielestään ihan ok. Hän vastasi että tottakai on, koska tapailumme oli hyvin hidastempoista ja siinä oli pitkiä taukoja. Ei siis ongelmaa hänellä. Liekö olisi itsekin vielä tapaillut muita ihan alussa, en tiedä. Eikä haittaisi. Suhteemme aikana olemme kuitenkin olleet omistautuneita toisillemme, ja ainakin minä aion olla jatkossakin.

Ap

Vierailija
26/30 |
14.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan turhaa märehtimistä. Varmasti monellakin on samantapainen alku suhteelle, koska ei se vaan mene aina niin romanttisesti kuin elokuvissa. Itsellänikin oli tilanne, jossa olin vasta hiljattain eronnut poikaystävästäni ja vaikka eroa tehtiin pitkään ja olin todella helpottunut kun vihdoin lopullisesti siitä eroon pääsin, niin en todellakaan halunnut heti uutta suhdetta. Tapasin nykyisen mieheni kuukausi sen jälkeen kun edellinen poikaystävä muutti pois. Aluksi meillä oli ihan vaan seksisuhde, mutta hyvin nopeasti kiinnostuttiin enemmänkin toisistamme. Silti yritin jonkun aikaa viettää villiä sinkkuelämää koska olin kerran vasta eronnut. Ei pode todellakaan mitään huonoa omaatuntoa siitä, että mulla oli pari yhdenillan juttuakin. Kun oltiin pari kuukautta tunnettu, niin mies ehdotti, että aletaan seurustelemaan eikä tapailla enää muita. Miehelläkin oli jotain vakipano hoitoja ennen seurusteluamme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/30 |
14.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 18:18"]

Ihan turhaa märehtimistä. Varmasti monellakin on samantapainen alku suhteelle, koska ei se vaan mene aina niin romanttisesti kuin elokuvissa. Itsellänikin oli tilanne, jossa olin vasta hiljattain eronnut poikaystävästäni ja vaikka eroa tehtiin pitkään ja olin todella helpottunut kun vihdoin lopullisesti siitä eroon pääsin, niin en todellakaan halunnut heti uutta suhdetta. Tapasin nykyisen mieheni kuukausi sen jälkeen kun edellinen poikaystävä muutti pois. Aluksi meillä oli ihan vaan seksisuhde, mutta hyvin nopeasti kiinnostuttiin enemmänkin toisistamme. Silti yritin jonkun aikaa viettää villiä sinkkuelämää koska olin kerran vasta eronnut. Ei pode todellakaan mitään huonoa omaatuntoa siitä, että mulla oli pari yhdenillan juttuakin. Kun oltiin pari kuukautta tunnettu, niin mies ehdotti, että aletaan seurustelemaan eikä tapailla enää muita. Miehelläkin oli jotain vakipano hoitoja ennen seurusteluamme.

[/quote]

Samalla lailla minäkin yritin pitää kiinni sinkkuelämästäni, kun jotenkin odotin sitä mystistä miestä joka veisi jalat alta kertaheitolla. Lopulta ymmärsin että juuri tämä mies oli se minun prinssini, en vain tunnistanut häntä heti. Jos olisin heti tiennyt että häneen rakastun, en olisi tietenkään ollut enää kenenkään muun kanssa.

Ap

Vierailija
28/30 |
14.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 23:50"]

Ihme, että mies jaksaa katsoa sinua. Oma mieheni olisi antanut heti kenkää jos tuollaista paljastuisi. Olen 100-varma, että tuosta tulee vielä ongelma suhteeseenne, nussiminen siellä täällä ei ole miesten mieleen, ei vaimomatskua.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 23:50"]

Ihme, että mies jaksaa katsoa sinua. Oma mieheni olisi antanut heti kenkää jos tuollaista paljastuisi. Olen 100-varma, että tuosta tulee vielä ongelma suhteeseenne, nussiminen siellä täällä ei ole miesten mieleen, ei vaimomatskua.

[/quote]

No tuo on kyllä ihan scheissee.

Oma avioliittoni on alkanut samanlaisesta tilanteesta. Tapailin seksin merkeissä toista miestä samaan aikaan kun tapailin nykyistä miestäni. Tiedän että en ollut hänelle ainoa nainen tuohon aikaan. Kesä meni näin, syksyllä mies muutti Helsinkiin ja tapailumme tiivistyi ja tunteet syttyivät puolin ja toisin. Silloin jäi myös muut pois kuviosta.

Puoli vuotta myöhemmin muutimme yhteiseen vuokra-asuntoon ja siitä puoli vuotta eteenpäin menimme kihloihin. Kihlajaisten aikaan otettiin ensimmäinen yhteinen asuntolaina. Kolme vuotta tapailun aloittamisesta menimme naimisiin. Nyt meillä on jo kaksi lasta ja 14 vuotta onnellista avioliittoa takana.

Kumpikaan ei pettänyt ketään silloin alussa. Miehenikään ei ole tosin perinteinen mies siinä mielessä että hänen mielestään irtosuhteet ja aktiivinen seksielämä on naispuoliselle sinkulle samalla tavalla sallittuja kuin sinkkumiehellekin.

Kun sitoudutaan parisuhteeseen ollaan uskollisia ja se aktiivinen seksielämä toteutetaan siinä parisuhteessa.

terv. Nainen 42 v.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/30 |
14.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä kuormita itseäsi moisella. Samassa tilanteessa on alkanut omakin suhteeni. Molemmat oli vapaana kun törmättiin muutama vuosi sitten ja säätöä kummallakin sinne sun tänne. Sitten todettiin jossain kohtaa, että tämä taitaa olla vakavampaa ja siinä kohtaa oli molemmat jo muun säätämisen jättäneet ihan omaehtoisesti taakseen.
Ei mikään satukirjatarina tämäkään, mutta nyt ollaan onnellisia, sitoutuneita ja rakkautta riittää. Ei näistä hommista tyylipisteitä jaeta.
N 43

Vierailija
30/30 |
14.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä suhde alkoi ns.yhden illan juttuna, kaipasin hellyyttä ja mies antoi. En edes ollut hirveemmin kiinostunut hänestä, kunhan katellaan meiningillä. Nyt 12v takana ja perhe, hiljalleen syttynyt rakkaus ja ystävuys ollut hyvä pohja parisuhteelle. Edellinen poikaystäväni oli tulta ja tappuraa joka suhteessa ja siten osaan arvostaa mieheni rauhallisuutta.
ehkäpä siis sinunkin silmäsi vain avautuivat seksisuhteesi kylmyyteen. Älä itseäsi soimaa, unohda menneet ja rakenna tulevaisuutta nykyisesi kanssa hyvällä omallatunnolla.