Lue keskustelun säännöt.
30v ja sosiaalinen paine
13.06.2015 |
Ompa hurja tämä kolmekymppisten sosiaalinen paine. Homma konkretisoitui kun käytiin asunnossa jossa asuimme vuokralla parikymppisinä. Vaatimaton kaupungin vuokra-asunto ja miten onnellisia me siinä oltiinkaan! Mutta jos muutettais siihen nyt niin oikeasti halvassa kaupungin vuokrakämpässähän ei sinällään ole mitään vikaa. Ongelma on se mitä ympäristö kolmekymppisiltä odottaa. On autoa, venettä, kiiltävää tammiparkettia ja niskassa ylisuuri asuntolaina. Hassu tunne. En olisi tuota sosiaalista painetta tajunnut jos en olisi asunnossa käynyt. Kukaan, ei kukaan meidän ystäväpiiristä ymmärtäisi jos muutettaisiin sinne nyt 10v myöhemmin takaisin. Ja miten suuri vaikutus sillä onkaan meihin. Tekis oikeasti mieli ihan vain kapinoida tätä järjetöntä velka ja omaisuuspröystäilyä vastaan ja muuttaa sinne takaisin.
Kommentit (8)
On kyllä säälittävää, jos hankitaan asuntovelkaa naapurien yms. takia! Minä asun vaikka teltassa, jos se tekee minut onnelliseksi. Ei kiinnosta, mitä joku odottaa. Oma elämäni, omat valintani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvot, arvot. Ei meidän tuttavapiirissä vene ole mikään ihmisarvon mitta. Ehkä kertoo sinulle enemmän itsestäsi, millaisessa seurassa viihdyt. Kannattaa tutustua erilaisiin ihmisiin, jotka ovat eri ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa ja kas kummaa eipä ole mitään "sosiaalista painetta".
Kyllä tuo kilpailumeininki vaan on totta. Pitäisi olla kallis auto, uusi talo, lemmikkejä, hienot harrastukset, hoikka vartalo, paljon ystäviä, matkustelua.... Koko ajan halutaan vaan enemmän ja enemmän eikä mikään riitä ja tyydytä.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 22:00"]
Mä kyllä ihan mielelläni asun (tosin nyt jo velattomassa) omassa osakkeessa opiskeluaikoijen vuokra-asumisen sijaan. Ostettiin ensiasunnoksi miehen kanssa unelmien kämppä, tehtiin siihen just meidän näköinen remppa ja nyt nautitaan täysillä. Mieluummin mä ihastelen kaunista jugendasuntoa kuin kärvistelen jossain muovimattoneukkukuutiossa, jossa tosiaan asuttiin parikymppisinä.
Muuten ei olla lähdetty kolmekymppisten kilpavarusteluun aika pitkälti siksi, että meillä ei ole lapsia. Vapaahetoinen lapsettomuus on jo lähtökohtaisesti sellainen valinta, että kukaan ei todellakaan odota meidän hankkivan farmariautoa, koiraa ja omakotitaloa. Ymmärtävät paremmin kuin hyvin, että seikkailemme ympäri maailmaa kaikki lomamme ja käytämme rahamme autojen sijaan polkupyöriin. Kukaan ei tuomitse, thank god.
[/quote]
Kyllä av-mammat tuomitsee!
Ne muut ei voi tehdä sua onnelliseksi vaikka kuinka paljon miettisit mitä he sinusta ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä ihan mielelläni asun (tosin nyt jo velattomassa) omassa osakkeessa opiskeluaikoijen vuokra-asumisen sijaan. Ostettiin ensiasunnoksi miehen kanssa unelmien kämppä, tehtiin siihen just meidän näköinen remppa ja nyt nautitaan täysillä. Mieluummin mä ihastelen kaunista jugendasuntoa kuin kärvistelen jossain muovimattoneukkukuutiossa, jossa tosiaan asuttiin parikymppisinä.
Muuten ei olla lähdetty kolmekymppisten kilpavarusteluun aika pitkälti siksi, että meillä ei ole lapsia. Vapaahetoinen lapsettomuus on jo lähtökohtaisesti sellainen valinta, että kukaan ei todellakaan odota meidän hankkivan farmariautoa, koiraa ja omakotitaloa. Ymmärtävät paremmin kuin hyvin, että seikkailemme ympäri maailmaa kaikki lomamme ja käytämme rahamme autojen sijaan polkupyöriin. Kukaan ei tuomitse, thank god.
Just joo, haistakaa ny kukkanen jupit. Kyllä siellä lähiöissä asuu kaikenikäisiä ihmisiä. Todella harvalla nykyaikana on varaa mihinkään kilpavarusteluihin, 80-luvusta on jo pitkä aika...
Teidän sosiaalinen paine on ihan omien korvien välissä.
Ja tuo lapsettomuudella ja matkustelulla pröystäilykin on niin nähty.
Tjaa, nykyään ihmisillä on kyllä paljon paremmin rahaa kuin 80-luvulla.