Miesystävän lapset
Olen nyt tässä kuuluisassa pattitilanteessa. Minun tulisi tulla hyvin toimeen miesystäväni kolmen lapsen kanssa, mutta se tuntuu jo mahdottomuudelta. Lapsista kaksi vanhempaa ovat jo koulussa 1 ja 3 luokkalaisiksi ensi syksynä ja nuorin on neljä. Lapset kulkevat äidiltänsä normaalin vierailuaikataulun mukaan isällänsä jokatoinen viikonloppu, mutta näin kesäaikaan vuorotellen 10pv kummallakin. Olenkin nyt tässä 10 päivän aikana joutunut ammaamaan lapsia kun miesystäväni on töissä. Hän on paikalla ainoastaan illalla pistämässä heitä pesulle ja nukkumaan ja töiden salliessa käy joskus myös kotona päivällä. Minun tehtäväni on siis ruokkia, pukea ja vahtia heitä ja keksiä tekemistä kun ovat ISÄNSÄ luona.....
Ongelmana siis ovat nämä lapset. He tahallaan koettelevat hermojani, sylkevät, huutavat tappelevat ja kiroilevat. Tätä kuuluisaa matkimista kun sanon jotain, he alkavat toistaa tätä. Ulos juostaan alasti tai vähissä vaatteissa, ilman kenkiä sukkasillaan. Tönitään toisia kurakkoon ja itketetään. Kun heitä toruu nauretaan ja juostaan karkuun tai pahimmillaan isin helmoihin "tuo kiusaa ja huutaa meille". Pesen konekaupalla heidän likaisia vaatteitaan ja ruokaa nakotaan pitki pöytää ja lattioita niinkui se ei olisi minkään arvoista. Vaikka laitan mielestäni hyvää perus kotiruokaa, lihapullat itse, perunamuusia yms. On ruoka aina pahaa, väärää tai hyisipuliayök, vaikka sitten sipulia syövät raakanakin.. esimerkiksi. Isänsä kokkaus rajoittuu makkaraa uunissa ja ranskiksia tai sitten se kuuluisa grillin luukku joka ei mielestäni ole millään tavalla kasvavan lapsen ruokaa. (No, tietysti sillontällön erikoisherkkuna). Tietokone ja pleikkari ovat ainoita hyviä ajanvietteitä heidän mielestään ja kun käsken mennä pihalle leikkimään olen taas paskapersehuoraämmä (mistä neljävee tietää tuommoisia sanoja!??) Vittua haistattavat ja paskaa, saatanaa ja helvettiä huutavat pihalla. Komennan heitä ja juoksevat karkuun nauraen. Nukeilla leikitään panemista ja pippeliä sekä pimppiä tutkitaan, kiinnostaisi kovasti.. Hakataan toisia jalkoväliin ja piereskellään toisten naamalle.
Kertokaa hyvät ihmiset mitä teen?!! Isälle olen kertonut asiasta ja tietää kyllä sillä lasten mummo on jo kieltäytynyt hoitamasta näitä ku ovat niin kauheita. Osaavat kyllä mairitella isäänsä ja kitistä herkkua, jätskiä ja jopa rahaa ja isipappahan tietysti antaa vaikka liikoja ei olisi jaella. Isä ei välitä sillä ei hän joudu todistamaan tätä kaikkea, lapset halii ja pusuttelee kun tulee töistä ja itkevät ikävää kun lähtee töihin. Viikonloppuisin isä hemmottelee viemällä uimaan, leikkipuistoon, keilaamaan ja muihin hauskoihin ja lapset eivät osaa antaa mitään arvoa tälle. Siinävaiheessa isäkin on paskahomo kun uimahallista pitäisi lähteä. Kaupassa tahtovat jokakerta jonkun uuden lelun ja kun ei osteta niin itkupotkut kaupan lattialla. Isä kävelee vain ja ignoraa koko homman. Talvisin viikonloppujen jälkeen kun on enemmän aikaa lasten kanssa isäkin huokaa että olipa raskasta. (Parin päivän jälkeen!!)
Rakastan miesystävääni, tahtoisin lapsia tulevaisuudessa mutta en ikimaailmassa tuommoisia rasavillejä. Tietysti kuria ei ole varmaan lasten äidin luonakaan, tiedä häntä.. Miesystävä perustelee meidän lastenhankintaa sillä että en pian pärjäisi omien lastenikaan kanssa ja tuumaa ajankohdasta "sitten joskus tai vuodenpäästä".. Saanko koskaan lapsia, aika kuitenkin käy ja biologinen kello tikittää jo kovasti! Kertokaa miten saisin noita lapsia kasvatettua, miten jaksan näitä päiviä..
Yhteinen aikamme kaksin normaali viikkoina on ihanaa. Harrastamme yhdessä, kokkaamme ja istumme iltaa yhdessä kaksin tai ystävien kesken. Käymme syömässä ja jaamme paljon samanlaisia arvoja ja ajatuksia. Sänkypuuhat on tasaista, välillä innostutaan enemmän, välillä perustouhuja.. Voisin hyvin kuvitella yhteiseen aikaa me nyytin tai ehkä kaksikin, mutta mitä noiden toisten lasten kanssa tekee?
Ja anteeksi mahdollinen sekava teksti, tabletin näppikset on vähän niin ja näin.
Kommentit (43)
Sun kotona on sun säännöt, jos ei ruoka kelpaa, sen voi jättää syömättä. Pleikkari ja muut pois aina kun vittua tms huudellaan. Kova homma mutta kyllä lapset oppii myös hyviä tapoja. Yhdessä tekeminen on aina hyvä, pyykinpesu, ruoanlaitto ym. tehtävät iän mukaan. Lapset eivät oikein varmaan tiedä missä mennään, heille pitää se selittää. Ja selittäkää juuri niin kuin asia on.
Kaksivuotta yhteistä taivalta takana ja itse olen +30, mies +40v. ap.
Älä nyt ihmeessä enää tee lisää lapsia tuohon hullun myllyyn. Jos olisin sinä, juoksisin ja kovaa. Etsi mies, jolla ei ole vielä lapsia.
Huh huh! Ikinä en omiltani moista käytöstä sulattaisi ketään kohtaan. Äitipuolta tai ketään muutakaan. Eipä ole noita muksuja kasvatettu ollenkaan. Itselläni on 5- ja 8-vuotiaat pojat ja kyllä vauhtia riittää ja tappelevat välillä tottakai keskenään sekä aika ajoin minulle kiukutellaan, mutta kiroilua en esimerkiksi suvaitse. Ja jollei ole nälkä, niin pois pöydästä ruualla leikkimästä ja seuraavalla aterialla sitten uusi yritys. Olemme eronneet mieheni kanssa ja toivon sekä oletan poikien osaavan käyttäytyä myös isällään ja isän uutta puolisoa kohtaan. Isä pitää myös kuria kuitenkin.
Ongelma siis noiden miehesi lasten kohdalla siinä, ettei ilmeisesti kumpikaan vanhempi jaksa kasvattaa. Ei miehesi halua enää lisää lapsia, muttei uskalla/kehtaa sitä suoraan sanoa. En haaveilisi perheenlisäyksestä tuon miehen kanssa, kun aiemmatkin muksut on kasvattamatta.
T: 6
Samaa mieltä vitosen kanssa. Lähde äkkiä karkuun, kun ei ole vielä omia lapsia sinua sitomassa siihen mieheen. Terveisin pölijä, joka teki niitä yhteisiäkin lapsia ja karkuun ei enään pääse. Ihan oikeesti ota jalat alle!!!!!!!!!!!!
Asumme siis miesystävän luona eli lapsetkin tulevat "kotiin". Koitan pitää ruokailut säännöllisinä, aamupala, päiväruoka, välipalaa (hedelmää tms pientä) ja miehen tullessa kotiin on toinen ruoka. Illalla mahdollisesti iltapalaa. Isänsä läsnäollessa ruoka kelpaa ja syövät kyllä, touhuavatkin paljon eivätkä ole mitenkään pyöreitä tms. Valittelevat nälkää ja tätä tyypillistä jääkaapillajuoksua tapahtuu.
Itselläni taustalla edellinen parisuhde joka piti olla täydellinen, kuusi vuotta yhdessä, kihlat jne. Ex-Miesystävä/kihlattu sortui kuitenkin viinaan niin menin melko rikki ja kesti aikalailla löytää uusi rakkaus. Tämän kanssa nyt edetty hitaasti yhteenmuutto jne, mutta aika kuluu. Jos vielä tahdon lapsia (todellakin!!) Täytyisi päätöksiä alkaa tehdä pian. En kuitenkaan tahtoisi luopua Hänestä. Ristiriitaista..
Miehen ex on ilmeisesti melkoinen tapaus, lapsista on taisteltu ja velvollisuudeksi kuitenkin katsoin tukea miestä, ovathan he kuitenkin hänen lapsiaan. Nyt kuitenkin uusia mahdollisia oikeusjuttuja jos on tulossa, en tiedä miten suhtaudun. Jos lapset eivät enää tulisikaan isälle, miten kuvio muuttuisi. Murtuuko mies ja mitä meille tapahtuu?
Ymmärrätkö sinä nainen että sinä olet ulkopuolinen tässä asiassa.
Se mitä tapahtuu lasten kotona äidin kanssa niin et pysty siihen vaikuttamaan.
etkä pysty vaikuttamaan siihen että lapset ovat isänsä luona. Isänsä takia ovat siellä. Ei sinun.
anna isän hoitaa velvollisuutensa ja lopeta sinä se lastenvahtina oleminen.
tuosta tilanteesta kärsivät kaikki paitsi ehkä miehesi joka ei tajua tai halua ymmärtää.
se mitä sinä voit tehdä tuona aikana kun kaitset miehen lapsia niin hyödynnä se ja puhu miehellesi järkeä.
tuosta ei tule muuten yhtään mitään.
ja jos yhteistä lasta haaveilet niin nyt näet kenen harteille sen kasvatus ja muu jää.
jos eroatte yhteisen lapsen jälkeen niin tiedät ainakin kenen kanssa lapsenne viettää päivänsä jos isä hyppää taas uuteen suhteeseen toisen naisen kanssa.
mieti nainen mieti!
Miksi ihmeessä niitä lapsia tehdään?
Sä olet ilmainen lapsenvahti, kun kumpaakaan vanhempaa ei kiinnosta huolehtia lapsistaan. Miksi haluaisit lapsia tuollaisen miehen kanssa?
Mä laittaisin kameran piiloon kuvaamaan noita ruokahetkiä. Sitten katsottaisiin ne yhdessä lapset myös kun isä tulee kotiin. Voi olla että se vähän herättelisi sekä isää että lapsia. Pelisäännöt selviksi. Ja jos isä ei tee mitään asian eteen niin pakko se olisi erota tai palkatkoon lapsilleen muun hoitajan töiden ajaksi.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 21:54"]
En usko, että lapsissa on sinänsä mitään vikaa. Eikö ap ole ihmetellyt, miksi mies vaivautuu olemaan lastensa kanssa vain joka toinen viikonloppu (ainakin täällä Helsingissä vain surkeat isät tyytyvät tuollaiseen tapaamissopimukseen)? Nytkään ei siis vaivaudu hoitamaan lapsiaan ja tunkee ne sun hoidettavaksi.
Ole järkevä, älä perusta perhettä kyseisen miehen kanssa, sillä hänen heikko isyytensä vielä tulee korostumaan uusioperhetilanteessa.
[/quote]
Voi helvetti mikä yleistys. Lapset ovat minulla jokatoinen viikonloppu, koska myös lasten äiti haluaa nähdä lapsiensa viikonloppuna. Ja kappas: näen lapsia myös viikolla. Ei, enkä todellakaan pidä itseäni paskana isänä. Paljon parempana kuin vielä ennen eroa ja exän kanssa riidellessä.
Toisaalta en asu Helsingissä. Onneksi, siellä näyttää av-mammatkin olevan enemmän tyhjäpäitä. ;)
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 09:42"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 21:54"]
En usko, että lapsissa on sinänsä mitään vikaa. Eikö ap ole ihmetellyt, miksi mies vaivautuu olemaan lastensa kanssa vain joka toinen viikonloppu (ainakin täällä Helsingissä vain surkeat isät tyytyvät tuollaiseen tapaamissopimukseen)? Nytkään ei siis vaivaudu hoitamaan lapsiaan ja tunkee ne sun hoidettavaksi.
Ole järkevä, älä perusta perhettä kyseisen miehen kanssa, sillä hänen heikko isyytensä vielä tulee korostumaan uusioperhetilanteessa.
[/quote]
Voi helvetti mikä yleistys. Lapset ovat minulla jokatoinen viikonloppu, koska myös lasten äiti haluaa nähdä lapsiensa viikonloppuna. Ja kappas: näen lapsia myös viikolla. Ei, enkä todellakaan pidä itseäni paskana isänä. Paljon parempana kuin vielä ennen eroa ja exän kanssa riidellessä.
Toisaalta en asu Helsingissä. Onneksi, siellä näyttää av-mammatkin olevan enemmän tyhjäpäitä. ;)
[/quote]
Öö, ap:n tapauksessa isä näki lapsiaan vain joka toinen viikonloppu paitsi kesäisin. Missään ei puhuttu tapaamisista viikolla, joten miten tämä liittyy sinuun? Neljä yötä kuussa isän hommia on todella vähän, aktiivisena isänä sinun ei ole varmaan vaikea ymmärtää sitä.
No ei voi muuta sanoa kun että ompa melko eläväisiä lapsia!Ja oireilevat selvästi jostakin..noi kiroilut ja pimppa pano leikit on niin ärsyttäviä ja ei oikein karise kun kerran saaneet tehdä.Ei muutakun karmee kuri päälle ja lapsen julkinen nolaus kun rupeavat tollasta touhuamaan että ymmärtävät ettei kuulu ihmisen normaaliin käytökseen kun ollaan ihmisten ilmoilla.
Joo ei ne mihkään katoa jos sitä mietit että kyllä jos sä niiden kansssa oot niin ne tekee IHAN JUST NIINKUN SÄ SANOT.Sä kasvat niitä nyt ja muummut ja isät ja äidit nielkööt sen!!!Tsemppiä nainen ja älä jää jalkoihin..nyt otat ittees niskasta kiinni!!!!
Ja ei kukaan tai ainakin TODELLA HARVA mies suostuu lapsen hankintaan jos sanot että päätä sinä rakas asiasta,jos haluat lapsen niin sanot että kuule mää haluan nyt lapsen ja se tehdään!!Ei miehet niitä lapsia kuitenkaan vapaa ehtoisesti halua ja riemusta kirkuen susostu jos ei oo pakko.JOS HALUAT NE SEN LAPSEN TON MIEHEN KANSSA NIIN SE ON SUN PÄÄTÖS!;)
Et sä tohon kuria yksin saa. Kuulostavat tavallisilta eroperheen lapsilta, joilla on wt-tyyppinen äiti.
Etsi uusi mies tai mieti, että vielä 5-10v ton menon sietämistä. Meillä oli vähän vastaavaa (paitsi että mies hoisi lapsensa itse). Ajattelin joskus, että voi apua mä en kestä tätä ns paskaa enää niin kauan, että miehen lapset on 18 ja 20. Mut siis lopettivat meillä käymisen jo aika nuorina. Nyt meillä on ikäänkuin "ydinperhe".
Miehen toiselle lapsille ei niin sanotusti tavat ole menneet edelleenkään perille, mitä nyt on sitten piikkinä äitinsä lihassa. Jatkuva murheenkryyni. Ongelmat tuli esille koulussa niin, ettei enää voinut niiltä silmiä sulkea. Nelosta ja vitosta arvosanat ja kasvatuskeskusteluiden "vakkariasiakas". Mutta eipä mun tarvi sanoa, vaan opettajat on sillä paikalla. Psykiatrit käyty läpi.
Isänsä sanoo nykyään, että voi kun olisin tehnyt jotain silloin kun vielä voi. Äitinsä sanoo, että koulu pilasi lapsen. Ei sentään mua enää hauku.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 10:19"]Et sä tohon kuria yksin saa. Kuulostavat tavallisilta eroperheen lapsilta, joilla on wt-tyyppinen äiti.
Etsi uusi mies tai mieti, että vielä 5-10v ton menon sietämistä. Meillä oli vähän vastaavaa (paitsi että mies hoisi lapsensa itse). Ajattelin joskus, että voi apua mä en kestä tätä ns paskaa enää niin kauan, että miehen lapset on 18 ja 20. Mut siis lopettivat meillä käymisen jo aika nuorina. Nyt meillä on ikäänkuin "ydinperhe".
Miehen toiselle lapsille ei niin sanotusti tavat ole menneet edelleenkään perille, mitä nyt on sitten piikkinä äitinsä lihassa. Jatkuva murheenkryyni. Ongelmat tuli esille koulussa niin, ettei enää voinut niiltä silmiä sulkea. Nelosta ja vitosta arvosanat ja kasvatuskeskusteluiden "vakkariasiakas". Mutta eipä mun tarvi sanoa, vaan opettajat on sillä paikalla. Psykiatrit käyty läpi.
Isänsä sanoo nykyään, että voi kun olisin tehnyt jotain silloin kun vielä voi. Äitinsä sanoo, että koulu pilasi lapsen. Ei sentään mua enää hauku.
[/quote]
Niin. Isäraukka kun ei voinut kasvattaa lapsiaan. Äitin vikahan kaikki on. Huoh.
Vaikea se etävanhempana on tehdä. Jos yrittää laittaa sääntöjä niin äiti rankaisee: olet iskä ollut tuhma, nyt ei lapset tule ensi viikonloppuna!
Jos ei sillä lapset mene sekaisin, niin ei millään. Lastensuojelu ollut mukana joskus, nostivat kädet pystyyn. Niin kauan kun lapset ei viiltele itseään tai juo/käytä huumeita, perheissä saa "riidellä".
Jotenki tuntuu apn tapauksessa että on tainnut ero tulla isän osallistumattomuudesta. Kuka tuommoista matoa jaksaa. Ja sua pitää ilmaisena lapsenlikkana. Tuskin aikomuksenakaan lisääntyä kanssasi. Pitää vaan köyhässä hirressä että lasten hoito järjestyy hänelle kivuttomasti.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 21:09"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 20:58"]Lapset protestoivat. Ajat kun lapset on isänsä luona niin niiden kuuluu olla isänsä luona ja eritoten isänsä kanssa eikä sinun.
lapsena aina isälleni mennessä isä ei ollut kanssani vaan hänen uusi vaimonsa. Kiukuttelin kaikesta koska luulin että isäni viettää kanssani aikaa eikä hänen hankkima vaimo lapsenvahtinani. Luulin väärin.
heti kuin sain päättää niin lopetin käymiseni isälläni koska en saanut sitä aikaa viettää isäni kanssa. Välimme on sen mukaiset nykyään.
eli miehesi on nyt hyvä ja ryhtyy isäksi. Sinä et siihen kykene vaikka kaikkesi antaisit ja haluaisit. Vika ei ole sinussa vaan lasten isässä.
[/quote]
TÄMÄ!!! Kumma kyllä palstan mukaan moni mies käyttää uutta puolisoaan ilmaisena lapsenvahtina. Helvetti, mitä sankareita. Josko ero lasten äipästäkin on aikoinaan monessa tapauksessa johtunut miehen osallistumattomuudesta.
[/quote]
Minäkin olen uusperheäiti. Mielestäni se on isän tehtävä viettää aikaa lastensa kanssa, häntähän he tulevat tapaamaan! Meilä aika harvoin jopa. Silloin vetäydyn itse syrjään ja annan miehen hoita ruokahuollon ja kaiken, pyörittää hetken oikeasti lapsiperhearkea. Miehen mielestä minun pitäisi leikkiä jotain varaäitiä, mutta tämä on minun tapani. Oma lapseni on jo vanhempi ja olen hänet totaaliyh:na hoitanut, joten oma hoitokintiö on kyllä tullut siinä täyteen. Eli ap lopeta kaikkien passaaminen ja anna isän kantaa vastuunsa lastenhoidosta, hänelle se kuuluu.
Minkä ikäisiä olette? Kauan olet ollut miehen kanssa?