Eronnut nainen, miksi sinun on vaikea antaa huoltajuutta lapsesi isälle?

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti näitä asioita ei tiedä varmaksi ennen kuin lapsi on tehty. Jokainen voi sanoa mitä vain ja esittää olevansa. Totuus on sitten ihan muuta.

Nämä vötkäleet, jotka eivät lapsiaan osaa hoitaa, on kyllä tunnistettu etukäteen mutta lapsen äiti ei ole sitä itselleen myöntänyt. Jos on pakko päästä tekemään se lapsi työttömän laiskurin, joka ei osaa omia kalsareita pestä, alkoholiongelmaisen, peliriippuvaisen, riidanhaluisen, työnarkomaanin, ikuisen pelimiehen, bilehileen jne. kanssa, voi varautua jo etukäteen siihen että yksin ne lapset saa hoitaa. Kyseiset miestyypit edustavat siis omassa kaveripiirissä juuri niitä tyyppejä, joista kaikki kyllä tiesi jo etukäteen miten käy, mutta lapsen äiti vain vakuutteli että kyllä siitä hyvä isä tulee. No ei tullut.

Sen sijaan ne tasaiset, addiktittomat, työssäkäyvät ja puolisoaan jo ennen lasta huomioivat miehet ovat pysyneet kuvioissa ja elävät lasten kanssa tasapuolisina vanhempina.

Tietenkin on aina olemassa poikkeuksia sääntöihin ja hulivilijuoposta voi kuoriutua hyvä isä ja tuosta tasaisesta NS. hyvästä miehestä perhettään terrorisoiva sekopää, mutta harvinaista se on.

Omilla miesvalinnoillaan voi vaikuttaa siihen, millaisen isän lapsilleen saa. Ei pidä rakastumisen huumassa tyytyä noihin luusereihin ja lisääntyä niiden kanssa, jos ei ole valmis ottamaan lapsista täyttä vastuuta sillä välin kun nämä mieslapset jatkaa elämistään kuten ennen lapsia.

Näinhän se on, mutta sitten kun nainen valitsee hyvin toimeentulevan, työelämässä olevan ”kunnon” miehen niin syytetään laskelmoivaksi, joka rahan takia on tuon miehen kanssa :) naisena et voi voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset tekee tollasen kanssa lapsia, joista ei ole eron tullessa lapsiaan hoitamaan?

Mulla ei ole mitään huolta siitä, etteikö mies pärjäisi jos jäisi lasten kanssa yksin jos minä esimerkiksi kuolisin tai jos eroaisimme ja lapset haluaisivat jäädä isänsä kanssa asumaan. Kumpikin olemme vanhempana tasavertaisia ja osaamme lapset kasvattaa. Muunlaisen ihmisen kanssa en koskaan lapsia olisi tehnytkään. Ja tiedän että nyt alkaa tulla niitä "alusSa se oli ihan erilainen"-kommenteja. Ne luuserit kyllä tunnistaa jo heti tavatessa. Te ette vaan halunneet sitä uskoa.

Naiset etsivät AINA omaa tasoaan parempaa miesseuraa, joten jokainen voi arvailla millaisia luusereita nämä naiset ovat, jotka ovat luusereille muksuja tehneet.

Miksei nykyään saada isiä maksaamaan elareita?

Neukkukuutioon Vantaalle? Ei kiitos.

Itse pystyin muutamassa vuodessa antamaan mukavan talon, kohtuullisen elintason, hyvän koulun ja harrastusmahdollisuudet sekä terveen parisuhdemallin.

Koska mies ei kykenisi huolehtimaan mistään lapsen tarpeista, ei emotionaalisesti eikä aivan käytännön asioistakaan, että olisi ruokaa säännöllisesti ja puhdasta ja säähän sopivaa vaatetta, ei kouluasioista, ei mistään. Mies oli usein myös hyvin ilkeä verbaalisesti ja sai lapsen itkemään sanoillaan.

Miksei miehet havahdu jo tähän, miksi perheen "pää" on hyvin usein kuin toinen, uhmaikäinen lapsi?

Haluaisinko uuden miehen tähän meidän elämään? No en ikinä!

Ellei mies ole tehnyt lapselle mitään pahaa, kannattaa antaa ilman muuta huoltajuus. Kyllä se mies oppii vanhemmuutta, kun joutuu huolehtimaan lapsesta. Lapsi oppii tuntemaan myös isänsä, mikä on todella arvokasta. Ihmiset ovat erilaisia ja suhtautuvat erilailla asioihin ja tekevät asioita erilailla. Se on hyvä lapsenkin nähdä, että niin voi tehdä, eikä kaikki ole aina vain niin, mihin on omassa kotonaan tottunut.

On ihan aikuisia ihmisiäkin, jotka jaksavat ihmetellä joka ikistä asiaa, mitä eivät ikinä itse tekisi suureen ääneen silmät hämmästyksestä pyöreinä ja kauhistella ties mitä. Että kattokaa, kattokaa tota, se ei ole kuten minä. Tällaiselta asennevammalta lapsi välttyy, kun näkee vähän muutakin, kuin sitä yhtä nurkkaa maailmasta.

Koska asuimme eri paikkakunnilla ja asioiden hoitaminen olisi ollut käytännössä hankalaa. Mm. passin hakemiseen, pankkitilin avaamiseen ja hallinnointiin tarvitaan kummankin suostumus. Samoin nimen vaihtamiseen - halusin ottaa tyttönimeni takaisin ja omalle miniperheelleni sitten yhteisen sukunimen.

En esim. laittaisi rahaa lapsen tilille, jos isä voisi periaatteessa ne nostaa pois. Silti, vaikka en usko, että näin olisi käynyt.

Ei se huoltajuus isyyttä poista, eikä yhteydenpitoa lapsen kanssa. Jos kuitenkin vanhempien välit on huonot, voi siinä tehdä paljon pienet piruutta esim. estämällä lomamatkan ulkomaille. Siinä lapsi joutuu syyttä hankalaan välikäteen. Näitä tilanteita olen vierestä nähnyt. Meillä ei huoltajuuspäätöksen myötä ollut sellaisia ongelmia.

Yhteishuoltajuus viikko-viikko systeemillä, isä lähihuoltaja. Ei mitään ongelmaa.

Ap tarkoittaa varmaan nyt huoltajuudella sitä, kenen luona lapsi asuu. Omia syitäni olivat lapsen nuori ikä (alle 1 v), miehen vihanhallintaongelmat ja siihen liittyen aggressiivinen käytös, haluttomuus sitoutua lapsen tapaamisiin ja se, että hän itse väläytteli sitä, että luopuu koko muodollisesta (juridisestakin siis) huoltajuudeseta kokonaan eikä tapaa lasta enää ollenkaan. Minä olin tosiasiassa se, joka huolehti siitä, että isä ylipäätään tapasi lasta, mutta niihinkään tapaamisiin mies ei halunnut sitoutua ennen kuin aina korkeintaan muutamaa päivää ennen, joten ne olivat aina enemmän tai vähemmän epävarmoja, siis että toteutuvatko.

Minulla on uusi perhe eikä siihen entinen lapsi mahdu.

No. Useimmiten äiti on hoitanut suurimman osan lasten asioista ennen eroakin. Helpompaa jatkaa niin.

Meillä isä kyllä hoitaa myös ruuat ja vaatteet jne.

Mitään tunnetta( rakkautta, läheisyyttä) ei osaa lapsille antaa. Siksi parempi olla lapsilla luonani.

Eipä isä edes kaipaa lapsia. Sanoin että voi ottaa lapset kylään jne milloin vain. Ehkä kerran kk minun ehdotuksestani lapset on hänellä 2-20h.

Jos huoltajuus olisi ainoastaan miehelläni, niin lapset olisivat kutakuinkin heittellä. Kukaan ei huolehtisi kouluasioista tms. vaatteista, kengistä, luistimista yms. Ruokaa lapset varmaan saisi kerran päivässä. Muun ajan olisivat ihan keskenänsä heitteillä, kun mies hyppää töissä, tekee pitkiä päiviä ja juopottelee vapaapäivät. Yhtään leuluja tai metsä/hiihto/kuisteluretkiä ei olisi.

Meillä on yhteishuoltajuus.

Minä olen lähivanhempi. Ex asuu ulkomailla.

Kyllä laskee, jos olisin hulttioksi muuttuneelle lapseni antanut. Luntsukan vaihtuivat eron jälkeen ex-miehellä viikottain, olivat kuin Martina aitolehmä konsanaan. Sellaiselleko pitäisi omat lapsensa antaa. Jopa miehen omat vanhemmat sanoivat että tarvisiko tuota ukonkuvastusta lasten edes nähdä.

Tyhmäkö sinä olet.

Ei se aina mene noin.

Oma äitini lähti eikä perään kysellyt, vaikka isäni ei välttämättä olisi ehkä edes huoltajuutta halunnut.

Isäni halusi olla eron jälkeen ehkä vapaa, mutta joutui ottamaan minut riipakseen.

Vierailija kirjoitti:

Ellei mies ole tehnyt lapselle mitään pahaa, kannattaa antaa ilman muuta huoltajuus. Kyllä se mies oppii vanhemmuutta, kun joutuu huolehtimaan lapsesta. Lapsi oppii tuntemaan myös isänsä, mikä on todella arvokasta. Ihmiset ovat erilaisia ja suhtautuvat erilailla asioihin ja tekevät asioita erilailla. Se on hyvä lapsenkin nähdä, että niin voi tehdä, eikä kaikki ole aina vain niin, mihin on omassa kotonaan tottunut.

On ihan aikuisia ihmisiäkin, jotka jaksavat ihmetellä joka ikistä asiaa, mitä eivät ikinä itse tekisi suureen ääneen silmät hämmästyksestä pyöreinä ja kauhistella ties mitä. Että kattokaa, kattokaa tota, se ei ole kuten minä. Tällaiselta asennevammalta lapsi välttyy, kun näkee vähän muutakin, kuin sitä yhtä nurkkaa maailmasta.

Miehillä on aikaa opetella vanhemmuutta siitä hetkestä alkaen, kun lapsi syntyy. On pelkkää laiskuutta, jos niin ei tee.

Lapsen käyttö aseena ja vallan mahdollistajana on yh viimeinen keino mies vihaan.

Meidän tapauksessa lapsi ei olisi ollut isällä yhtään, vaan hän olisi kiikuttanut sen samantien omalle äidilleen. Näin hän minulle sanoikin, kun ihmettelin että miksi hän lasta itselleen oli vaatimassa, kun ei muuta tehnyt kuin joi ja rellesti päivät pitkät.  Ja anoppihan varmaan olisi innoissaan ottanutkin, että olisi päässyt kaikille selittämään, että ei se miniä hoida lastaan, minullehan se jäi.

Eli lapsella ei olisi sitten ollut sen kummemmin isää kuin äitiäkään.  Olisi ollut vain mummo.  Sinänsä ei huono hoitaja, en sitä sano, mutta miksi mummo, eikä äiti?

Kun ei minussa kumminkaan mitään vikaa huoltajana ollut.  Ja oikeus totesi, että olen sopivampi lapsen huoltajaksi, kuin isä.  Ja minähän se lapsen oikea äiti olin, ei mummo.

Eikä isästä ollut edes lastaan tapaamaan sovitusti, teki ohareita koko ajan.  Kapakassa istuminen kiinnosti enemmän.

No, nyt on jo juonut itsensä hautaan, eikä lapsi edes muista isäänsä.  

Vierailija kirjoitti:

Meidän tapauksessa lapsi ei olisi ollut isällä yhtään, vaan hän olisi kiikuttanut sen samantien omalle äidilleen. Näin hän minulle sanoikin, kun ihmettelin että miksi hän lasta itselleen oli vaatimassa, kun ei muuta tehnyt kuin joi ja rellesti päivät pitkät.  Ja anoppihan varmaan olisi innoissaan ottanutkin, että olisi päässyt kaikille selittämään, että ei se miniä hoida lastaan, minullehan se jäi.

Eli lapsella ei olisi sitten ollut sen kummemmin isää kuin äitiäkään.  Olisi ollut vain mummo.  Sinänsä ei huono hoitaja, en sitä sano, mutta miksi mummo, eikä äiti?

Kun ei minussa kumminkaan mitään vikaa huoltajana ollut.  Ja oikeus totesi, että olen sopivampi lapsen huoltajaksi, kuin isä.  Ja minähän se lapsen oikea äiti olin, ei mummo.

Eikä isästä ollut edes lastaan tapaamaan sovitusti, teki ohareita koko ajan.  Kapakassa istuminen kiinnosti enemmän.

No, nyt on jo juonut itsensä hautaan, eikä lapsi edes muista isäänsä.  

Oliko isällä huoltajuus?