TÄMÄN olisin halunnut tietää raskaudesta / synnytyksestä / synnytyksen jälkeisestä ajasta

Ja hei, missä se ihana hehku luuraa? 🤔

Sen että raskausaika tuntuu ikuisuudelta.

Kaksi asiaa jäi mieleen omasta vauvavuodesta. Kunnolliset tukevat imetysliivit on ihan must. Minulla oli ensin jotkut kaverilta saadut henkkamaukan lirut ja olotila oli ihan hirveä. Kävelin etukumarassa koska rinnat oli ihan räjähtää. Liivit auttoi siihen tukalaan tunteeseen paljon. Toinen on että kun vauva imee, sen pitää olla ihan kiinni kehossa. Niin että pää suurin piirtein uppoaa tissiin eikä tissiin kohdistu pienintäkään vetoa. Vauvan pitää myös olla tavallaan vaakasuorassa tissiin nähden. Imetys oli yhtä veristä helvettiä ennen kuin ymmärsin tämän. Ei voi luottaa siihen että edes synnärin houtsut tajuaa neuvoa tässä. Minullakin kaksi tyyppiä tarkisti imuotteen ja oli ok. Olihan se ote tosiaan ok, mutta vauva oli aivan liian kaukana rinnasta.

Synnytyksen jälkeinen jälkivuoto oli ylläri, eikä siitä mielestäni sanottu etukäteen mitään. Piti olla ne paksut vaippasiteet jalassa jonkun aikaa. Ja kannattaa itse nukkua aina kun voi. Pikkulapsiaika menee myös aikanaan ohi ja jossain vaiheessa tulee se aika, kun niitä hetkiä muistelee kaihoten.

Aika paljon yllätyksiä tuli, mutta toisaalta oli kyllä hyvä ettei niistä tiennyt niin paljon etukäteen. Moniko teistä olisi hankkiutunut raskaaksi, jos koko potti mahdollisia vaivoja olisi läväytetty naamallenne siinä vaiheessa, kun vasta harkitsitte asiaa?

Että palaudun täysin entiselleni muutaman kuukauden päästä. Ei kiloja, raskausarpia, mitään.

Että läheskään kaikki ei kärsi huonoista unista vauvan kanssa. Vauvani ovat nukkuneet vieressä ja en ole eläissäni nukkunut niin hyvin kuin vauva-aikana.

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeinen jälkivuoto oli ylläri, eikä siitä mielestäni sanottu etukäteen mitään. Piti olla ne paksut vaippasiteet jalassa jonkun aikaa. Ja kannattaa itse nukkua aina kun voi. Pikkulapsiaika menee myös aikanaan ohi ja jossain vaiheessa tulee se aika, kun niitä hetkiä muistelee kaihoten.

Mua kyllä neuvottiin koko ajan nukkumaan itse aina kun voi ja yritin kyllä neuvoa noudattaa. Eipä ainakaan minua siltä väsymykseltä pelastanut 🙄

Ilmavaivat voivat olla _todella_ kipeitä raskausaikana.

Sen että imetys ei ole itsestäänselvyys heti synnytyksen jälkeen. Olin siis siinä uskossa että heti kun vauva syntyy hän alkaa imemään rinnalla ja maitoa vaan suihkuaa mutta mulla meni 4päivää synnytyksestä ennen kuin maitoa alkoi herumaan ja olin ihan paniikissa että enkö voikaan ruokkia lastani ja stressasin turhasta.

Että imetyksen onnistuminen ei ole omasta tahdosta kiinni. Joskus maito ei vaan kunnolla nouse, tai sitten vauva ei huoli rintaa, vauvalla voi olla liian kireä kielijänne, mikä vaikeuttaa imemistä, vauva voi oppia tuttipullolle, eikä hänellä ole tarpeeksi pitkäjänteisyyttä imetykseen, tai vauva voi syntyä ennenaikaisena, eikä jaksa imeä... syitä on lukuisia, miksi imetys ei välttämättä onnistu, ja silloin on turha soimata itseään. Ihan hyvä siitä lapsesta tulee, vaikka korvikkeella hänet ruokkisi.

Minutkin yllätti tuo käden puutuminen, aina on yöllä tunnoton käsi. Ekassa raskaudessa sentään puutui vain kolme sormea, tokassa kyynärpäästä alaspäin koko matkalta. Ja ne jalkakrampit, niihin en osannut varautua. Aina kun vaihtaa kylkeä ja erehtyy suoristamaan jalkaa, vetää sellaisen krampin pohkeisiin, että sitä ponnahtaa valtavan mahankin kanssa pystyasentoon hyvinkin sutjakasti.

Se yllätti, ettei jälkivuoto ollutkaan mikään neljä viikkoa kestävä Niagaran putous vaan, että jo viikossa väheni melkein kokonaan niin että jäi kaappiin tolkuton määrä yösiteitä ja inkontinenssisuojia ja pärjäsi loput ajasta pikkuhousunsuojilla ja/tai kokonaan ilman, kun ei päätynyt mitään niihin suojiinkaan asti. No, parin kuukauden päästä pääsevät taas käyttöön, että ei ne hukkaan menneet.

Se myös yllätti, että episiotomian (ja varmaan repeymienkin) tikit voi revetä - eikä niille tehdä mitään. Itseltä napsahteli pariin otteeseen tikkejä poikki ja tokaisivat vaan, että niin näyttää tehneen. Alakertaan jäi lovi, mutta onneksi on lähinnä kosmeettinen, että enpä sinällään ihmettele, ettei niille mitään tehdä.

Se että synnytyskipua ei voi hallita millään mielentyyneysharjoituksilla tai hengittämällä. Synnyttäminen sattuu älyttömästi ja joka muuta sanoo, valehtelee.

Seksielämälle voi tulla pitkä tauko (odotusaika + synnytyksen jälkeen). Syitä voi olla monia; oma tai puolison haluttomuus, raskausoireet..

Se yllätti miten kauhean rankkaa vauva-aika on, ja miten väsynyt voi olla. Muistan kun miehen isä ihmetteli isyyslomalle jäämistä heti lapsen syntymän jälkeen, kun ”eihän ne vauvat tee muuta kuin syö ja nukkuu”.. Ei meillä vaan nukuttu ensimmäiset 3-4 kk, esikoisella oli kauheita vatsavaivoja, ja monesti nukuttiin vain pari tuntia yössä. Imetys oli ihan helvettiä aluksi, kukaan ei neuvonut imetystä kunnolla sairaalassa, eikä vauva saanut kunnon otetta. Sitten säädettiin rintakumien kanssa, rinnat olivat silti usein verillä. Sairastin kummankin lapsen imetysaikana 2 kertaa rintatulehduksen, olo oli kauhea ja imetys sattui vielä enemmän.

Täällä tais olla siitä jo oma ketjunsa, mutta ne pari päivää synnärillä synnytyksen jälkeen oli ihan kauheita. Tuntui kuin olisi ollut vankilassa.

Raskaana ollessa sinusta tulee yleinen arvostelun kohde ja ihmiset kokevat oikeudekseen ihmetellä vatsasi kokoa, joko se on liian iso tai sitten liian pieni.

Vierailija kirjoitti:

Se että synnytyskipua ei voi hallita millään mielentyyneysharjoituksilla tai hengittämällä. Synnyttäminen sattuu älyttömästi ja joka muuta sanoo, valehtelee.

Se kipu on kyllä sellaista, että ei siihen olisi mitenkään osannut varautua, eikä sellaista kipua voinut kuvitella edes olevan olemassa! Vaikea edes kuvailla sitä kipua, se oli yhtä aikaa sietämätöntä ja samalla kuitenkin siedettävää.

- eri

Yllätti miten paljon lastaan rakastaa, vaikka onhan siitä kuullut puhuttavan. Rakkaus ei syttynyt välittömästi, mutta alkoi kasvaa viikkojen kuluessa. Viimeistään siinä vaiheessa olin aivan myyty kun vauva alkoi hymyillä ja jutella.

Vierailija kirjoitti:

Että imetyksen onnistuminen ei ole omasta tahdosta kiinni. Joskus maito ei vaan kunnolla nouse, tai sitten vauva ei huoli rintaa, vauvalla voi olla liian kireä kielijänne, mikä vaikeuttaa imemistä, vauva voi oppia tuttipullolle, eikä hänellä ole tarpeeksi pitkäjänteisyyttä imetykseen, tai vauva voi syntyä ennenaikaisena, eikä jaksa imeä... syitä on lukuisia, miksi imetys ei välttämättä onnistu, ja silloin on turha soimata itseään. Ihan hyvä siitä lapsesta tulee, vaikka korvikkeella hänet ruokkisi.

Ja imetyksen voi lopettaa ihan jo oman hyvinvointinsa tähden. Jos imetys tuntuu olevan pelkkää kyyneleitä, verta ja hikeä niin ei se ole äidin eikä vauvankaan etu. Aivan sama mitä muut ajattelee! Korvikevalikoimaa löytyy nykyään hyvin ja yhtälailla vauvat kasvaa sillä.

Sektioarpi on aivan s**tanan ruma, se kutiaa ja tuntuu vielä vuoden jälkeen kuin olisi kuukautiskipuja koko ajan. En ymmärrä miksi kukaan valitsisi tämän vapaaehtoisesti. Tällä kraaterilla ei ikinä enää mennä uimahalliin.