Kuinka moni uskaltaa jättää lapset miehen huollettavaksi...

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:27"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:25"]Kun matkustin paljon työni takia, en voinut murehtia moista matkoilla, vaan tehdä niitä töitä. Ja ei kyllä tarvinnutkaan.
[/quote]

Ja siis matkat 1-3 vkoa
[/quote]

Voi hellanduudelis, kun oma mies ei pärjää, ei sitten ilmeisesti saa toistenkaan...

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:47"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:38"]Monelle tuntuu olevan ylpeydenaihe ettei ole huolissaan lapsistaan. Mitä pienemmän uskaltaa jättää sitä parempi ja muut vielä kannustavat. Onko todellakin hienoa olla äiti joka ei murehdi? Minusta hyvä äiti miettii aina miten lapset voivat vielä silloinkin kun asuvat omillaan. [/quote] Toisille on ylpeydenaihe, että on itse ylivertainen. Mulla ei ole enää varaa ajatella ja toimia noin, koska lapset ovat välillä isällään. Välillä huolettaa vähän, mutta koen velvollisuudekseni jättää heidät isänkin seuraan. Miten te jotkut voitte olla miehenne kanssa, jos ette voi antaa hänelle osaa vastuusta?

[/quote]

No itse olen alusta asti antanut miehelle vastuuta lapsesta, mutta olen ollut lasten kanssa 3 vuotta kotona ja handlaan sen hieman stressittömämmin. Mies sekoaa nopeammin sählinkiin, mutta on parempi hassuttelija. En koe olevampi ylivertainen, mutta pärjään paremmin talouden ja lasten hoidossa kun mieheni pärjää paremmin rakennustyömaalla. Ylpeileekö joku sillä että on ylivertainen vahmenpi? Tuskin, kyllä nykyään on tuntuu olevan hienoa että on sillä tavalla kylmä äiti että voi jättää lapsen hoitoon ilman että murehtii, näkeehän sen näistä teksteistäkin. Me toiset kerromme häpeillen että olemme huolissaan lapsista kun ovat isän hoivissa ja toiset kertovat ylpeänä että eivät murehdi tippaakaan, perään lisäten että ovat tasavertaisia vanhempia. Kyllä mekin olemme tasavertaisia vanhempia vaikka pääasiallinen vastuu on päivisin minulla.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 19:52"]

...ILMAN että joutuu yhtään murehtimaan heidän pärjäämistään? Ihan vaikka vaan kauppareissun ajaksi. Tai pidemmäksikin ajaksi. Siis painotan vielä, että en nyt hae sitä että kuinka moni uskaltaa jättää lapset miehelle (koska yleensähän niin uskalletaan) vaan sitä, kuinka moni voi jättää lapset ilman murehtimista heidän pärjäämisestään? Ja kertokaa myös oletteko yhdessä miehenne kanssa?

[/quote]

Tätä kysymystä on kovin vaikea käsittää...

T: yh-iskä

[/quote]

Pakko kysyä  sinulta oletko huolissasi lapsistasi jos ovat äidillään tai jossain muualla hoidossa? Eikö ole luonnollista jos on huolissaan lapsista jos lapset ovat sellaisen ihmisen hoivissa joka ei pääasiallisesti hoida heitä..

[/quote]

Lapset pitää jättää vain sellaisen ihmisen hoiviin jonka tietää pystyvän vastuun kantamaan

T: yh-iskä

tuskinpa kukaan isä murehtii esim työpäivän aikana miten äiti pärjää kotona lapsen kanssa. Ellei sitten äiti tai lapsi ole jotenkin erityistapaus..... Ihme isän aseman aliarviointia monessa perheessä.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 19:52"]

...ILMAN että joutuu yhtään murehtimaan heidän pärjäämistään? Ihan vaikka vaan kauppareissun ajaksi. Tai pidemmäksikin ajaksi. Siis painotan vielä, että en nyt hae sitä että kuinka moni uskaltaa jättää lapset miehelle (koska yleensähän niin uskalletaan) vaan sitä, kuinka moni voi jättää lapset ilman murehtimista heidän pärjäämisestään? Ja kertokaa myös oletteko yhdessä miehenne kanssa?

[/quote]

Siis mitä?

Vastaus kysymykseen. Tottakai uskallan. Ilman huolta. Lapset teinejä ja juuri olin yhden yön poissa ilman huolenhäivää. Hengissä olivat kaikki, kun tulin kotiin

Palstalla ei ole miesvihaa. Palstalla ei ole miesvihaa. Palstalla ei ole miesvihaa. Palstalla ei ole miesvihaa.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:38"]

Monelle tuntuu olevan ylpeydenaihe ettei ole huolissaan lapsistaan. Mitä pienemmän uskaltaa jättää sitä parempi ja muut vielä kannustavat. Onko todellakin hienoa olla äiti joka ei murehdi? Minusta hyvä äiti miettii aina miten lapset voivat vielä silloinkin kun asuvat omillaan.

[/quote]

Huhhuh näiden palstan äitimyyttien kanssa...

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:18"]

Eipä ole ihme että tätäkin alapeukutettiin kun nykyään tasa-arvo tarkoittaa sitä että naisten ja miesten eroavaisuuksia ei tunnusteta ja jos niitä on on se aina negatiivista. Menee nyt rankasti ohi aiheen, mutta itse olen onnellinen eri sukupuolista ja niiden eroavaisuuksista, sen sijaan että opettaisin lapsilleni että tytöt ja pojat ovat samanlaisia opetan tytölleni että on ihanaa että hän on tyttöni ja pojalleni että on ihanaa että hän on poikani. Sukupuolierot ovat rikkaus aivan kuten erillaisuus muutoinkin, ihme että nämä maailman suvaitsevimmat ihmiset ovat usein sitä mieltä että sukupuolierot ovat pahuus. Tasa-arvoa on se että kaikkia arvostetaan yhtä paljon erillaisuudesta huolimatta.
 
[/quote] Olen samaa mieltä siitä, että miehuus ja naiseus ovat hienoja ja arvokkaita asioita. Itse näen molemmat kuitenkin ensisijaisesti sosiaalisina rooleina ja kannustan lapsiani nauttimaan siitä omakseen tuntemastaan tyttöjen / poikien kulttuurista, ja olemaan siitä ylpeä. Naiseuden tai miehuuden tulisi kuitenkin olla vapaaehtoisesti hyödynnettävä voimavara eikä rajoite. En opettaisi pojalleni, että sinusta ei koskaan tule naisen veroista ja yhtä tärkeää vanhempaa biologisista syistä. Enkä opettaisi tyttärelleni, että sinusta ei tule koskaan yhtä hyvää työntekijää kuin miehestä biologisista syistä. On todella lannistavaa, jos saat kuulla olevasi ikuisesti tuomittu vain ihan kivasti pärjääväksi puuhastelijaksi jonkin asian saralla sukupuolesi vuoksi. Enkä edes rehellisesti sanottuna usko sukupuolen vaikuttavan ihmisen kykyihin kovin voimakkaasti, vaikka naiseus ja miehuus erilaisia ovatkin.

No täysimetettyjä vauvoja en ole uskaltanut jättää isänsä kanssa syöttöväliä pidemmäksi ajaksi, koska tältä puuttuvat rinnat. Muuten hän on selviytynyt kaikesta aivan siinä missä minäkin. Töihin olen mennyt vauvojen ollessa alle vuoden ikäisiä, eikä ole koskaan mietityttänyt selviääkö perhe, kun isä on lastensa kanssa.

Nyt kyllä vähän jänskättää, kun mennään syksyllä molemmat töihin ja pitäisi pistää lapset ulkopuoliselle hoitoon.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:38"]

Monelle tuntuu olevan ylpeydenaihe ettei ole huolissaan lapsistaan. Mitä pienemmän uskaltaa jättää sitä parempi ja muut vielä kannustavat. Onko todellakin hienoa olla äiti joka ei murehdi? Minusta hyvä äiti miettii aina miten lapset voivat vielä silloinkin kun asuvat omillaan.

[/quote]

Miettiminen, miten lapset voivat on eri asia kuin murehtiminen tai pahimman pelkääminen koko ajan. Kyllä minäkin mietin joskus, kun olin jollain reissulla ja lapsi kotona miehen kanssa, että miten heillä menee, mutta en murehtinut. Mietin lähinnä, että nyt ovat varmaan tällä hetkellä ulkoilemassa ja mithän ovat syöneet. En kyllä missään  mielessä murehtien, vaan kunhan pohdiskelin.

Huolta ja murhetta kuuluu vanhemmuuteen ihan tarpeeksi, tarvitseeko sitä vielä oikein maksimoida ja tupata tilanteisiin, jotka ovat kuitenkin 100% turvallisia ja luotettavia. Kuten lapsen aika oman isänsä kanssa.

Meillä kaksi lasta kotona koko ajan yksi vuoroviikoin äitinsä luona,lapset 3,6 ja 7 -vuotta.
Meillä mies ottaa suurimman hoitovastuun lapsista,sillä itse olen vuorotöissä. Näin on ollut aina,paitsi toki ollessani täyspäiväinen kotiäiti äitiyslomalla ja vanhempainvapailla. Koskaan,en ikinä, ole jännittänyt lasten jättämistä isälleen. En olisi edes tehnyt lapsia miehen kanssa,johon en luottaisi.
Mies tekee ja hallitsee siinä missä minäkin,ellei jopa paremmin kotityöt ja lastenhoidon. Pienemmän kanssa on lapsen syntymästä saakka tehnyt ihan joka ilta iltahommat,pesut,vaipat ja kylvetykset kun itse olen lukenut isoimmille vaikka satua tai vain ihan ollut. Läheinen ja läsnäoleva isä,joka ei vain huolehdi perustarpeista vaan ihan kaikesta muustakin.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 21:28"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:18"] Eipä ole ihme että tätäkin alapeukutettiin kun nykyään tasa-arvo tarkoittaa sitä että naisten ja miesten eroavaisuuksia ei tunnusteta ja jos niitä on on se aina negatiivista. Menee nyt rankasti ohi aiheen, mutta itse olen onnellinen eri sukupuolista ja niiden eroavaisuuksista, sen sijaan että opettaisin lapsilleni että tytöt ja pojat ovat samanlaisia opetan tytölleni että on ihanaa että hän on tyttöni ja pojalleni että on ihanaa että hän on poikani. Sukupuolierot ovat rikkaus aivan kuten erillaisuus muutoinkin, ihme että nämä maailman suvaitsevimmat ihmiset ovat usein sitä mieltä että sukupuolierot ovat pahuus. Tasa-arvoa on se että kaikkia arvostetaan yhtä paljon erillaisuudesta huolimatta.   [/quote] Olen samaa mieltä siitä, että miehuus ja naiseus ovat hienoja ja arvokkaita asioita. Itse näen molemmat kuitenkin ensisijaisesti sosiaalisina rooleina ja kannustan lapsiani nauttimaan siitä omakseen tuntemastaan tyttöjen / poikien kulttuurista, ja olemaan siitä ylpeä. Naiseuden tai miehuuden tulisi kuitenkin olla vapaaehtoisesti hyödynnettävä voimavara eikä rajoite. En opettaisi pojalleni, että sinusta ei koskaan tule naisen veroista ja yhtä tärkeää vanhempaa biologisista syistä. Enkä opettaisi tyttärelleni, että sinusta ei tule koskaan yhtä hyvää työntekijää kuin miehestä biologisista syistä. On todella lannistavaa, jos saat kuulla olevasi ikuisesti tuomittu vain ihan kivasti pärjääväksi puuhastelijaksi jonkin asian saralla sukupuolesi vuoksi. Enkä edes rehellisesti sanottuna usko sukupuolen vaikuttavan ihmisen kykyihin kovin voimakkaasti, vaikka naiseus ja miehuus erilaisia ovatkin.

[/quote]

Sama, en ikinä puhu lapsilleni ettet sinä voi kun olet tyttö tai poika, kykeneväisyys tehdä asioita ei rajoitu sukupuoleen, olen siis samaa mieltä myös. Mutta toisaalta minustakin on lannistavaa kuulla etten voi olla kivasti pärjäävä puuhastelija koska olen nainen, itse pidän omasta roolistani äitinä ja naisena ja saan jatkuvasti pilkkaa " pullan tuoksuisena äitinä"  ei ole kivaa sekään ettei saa olla sellainen kuin on vaan pitäisi olla uraohjus ja pitää matkustelusta.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 21:10"]

tuskinpa kukaan isä murehtii esim työpäivän aikana miten äiti pärjää kotona lapsen kanssa. Ellei sitten äiti tai lapsi ole jotenkin erityistapaus..... Ihme isän aseman aliarviointia monessa perheessä.

[/quote]

Aivan varmasti murehtii jos itse ensin hoitaa lasta ja kotia kaikki päivät ja sitten äiti onkin ohjaksissa vaikka on pihalla. Toiseksi kyse ei ole isien aliarviointia, isät eivät ehkä itse luota itseensä ja näin synnyttävät pelkoa myös äidissä.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 21:10"]

tuskinpa kukaan isä murehtii esim työpäivän aikana miten äiti pärjää kotona lapsen kanssa. Ellei sitten äiti tai lapsi ole jotenkin erityistapaus..... Ihme isän aseman aliarviointia monessa perheessä.

[/quote]

Aivan varmasti murehtii jos itse ensin hoitaa lasta ja kotia kaikki päivät ja sitten äiti onkin ohjaksissa vaikka on pihalla. Toiseksi kyse ei ole isien aliarviointia, isät eivät ehkä itse luota itseensä ja näin synnyttävät pelkoa myös äidissä.

[/quote]

Kun tätä palstaa lukee niin enemmän tulee mieleen ettei äidit edes anna isille mahdollisuutta opetella lapsen hoitoa. Isä kelpaa vain pikku apuriksi ja silloinkin tullaan viereen kommentoimaan, kuinka vaippa on laitettu mukamas väärin.

Näitä tapauksia on pari tuttavapiirissä ja itsestäni on tosi vaikeaa olla sanomatta mitään. Isät kovasti haluaisivat opetella vauvan hoitoa siinä missä äitikin (ei se vauvan hoito naisiinkaan ole koodattu vaan yhtä lailla äidit joutuvat opettelemaan) mutta sille ei anneta mahdollisuutta.

Olen uskaltanut ja uskallan. Tiedän varmuudella miehen pitävän hyvää huolta lapsesta.

Totta kai uskallan. Ollaan oltu naimisissa kohta 14 vuotta. Lapsia on neljä, nuorin ekaluokkalainen.

Ainoa, mistä joskus saattaisin murehtia, on aikatauluasiat, jos on kauheen monta päällekkäin menevää kuskausta tms ja silloinkin vain jos osa olisi lääkärikäyntejä tai muuta oikeesti tärkeetä

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 19:52"]...ILMAN että joutuu yhtään murehtimaan heidän pärjäämistään? Ihan vaikka vaan kauppareissun ajaksi. Tai pidemmäksikin ajaksi.
Siis painotan vielä, että en nyt hae sitä että kuinka moni uskaltaa jättää lapset miehelle (koska yleensähän niin uskalletaan) vaan sitä, kuinka moni voi jättää lapset ilman murehtimista heidän pärjäämisestään?
Ja kertokaa myös oletteko yhdessä miehenne kanssa?
[/quote]

Et oo tosissas.. Ethän? Mieheni ei ole edes lapseni biologinen isä, ja kyllä - uskallan jättää heidät keskenään jopa kokonaiseksi viikonlopuksi ilman että kertaakaan mietin että pärjääkö ne. Lapsi oli 1v kun alettiin seurustelemaan, ja noin 2v kun ensimmäisen kerran jätin ne keskenään illaksi ja yöksi. Muutaman kerran jälkeen en enää osannut huolehtia, koska tiesin että ne pärjää. Millasia lusmuja teidän miehet on, ellei pärjää (varsinkin jos omia biologisia) lasten kanssa???

Ehkä vähän harmittaa, kun lapsi on niin kovasti takertunut äitiin niin näen kasvoista kuinka häntä alkaa itkettämään ja sitten minua alkaa harmittamaan ja sitä kautta mietin miten pärjäävät. :D Sitä on itse niin "kiinni" taaperossa päivittäin. Luotan kuitenkin mieheni kykyyn hoitaa lasta. Tekee sen valtavalla rakkaudella.

Ööööö. Olen yhdessä mieheni kanssa, näin niin kuin alustukseksi. Hän jäi vanhempainvapaalle 6kk vauvan kanssa kun.olin päivät koulussa. Nyt tuo lapsi on 4.5v eikä kyllä tippaakaan huoleta vaikka lähtisivät viikoksi kaksin ulkomaille, eikä ole koskaan huolettanutkaan. Molemmat halusi lapsen, ja molemmat hoitaa.

Tottakai voin. Ja niin voi miehenikin. En olisi tehnyt lapsia jos luottaminen ei olisi ollut 110 prosenttista.