Kuinka moni uskaltaa jättää lapset miehen huollettavaksi...

Tein vuorotöitä lasten olessa taaperoita, joten mies oppi ja halusin oppia olemaan lasten kanssa. Ei tarvitse valmistella tai huolehtia.

Hyvin pärjää kolmen lapsemme kanssa. Tänään tulivat juuri viikon venereissulta ja hyvin oli mennyt. Ei mies ole koskaan lapsiaan pelännyt, tottakai ensimmäiset kuukaudet minä olin imetyksen takia aina aika lähellä, mutta sen jälkeen ei mikään ole estänyt miestä hoitamasta lapsiaan.

No en voi olla murehtimatta vaikka lapset olis mun kanssani!:) Mietin siltikin pärjääkö ne..kot kot...

Ei vaan kyllä mies yhtä paljon lapsien kanssa kuin minäkin ja ollaan yhdessä..jo 16 vuotta! Lapset 5,3,2.

Mieheni hoitaa lapsemme ihan yhtä hyvin, jotkut jutut paremminkin, kuin minä. Ei mun tartte olla mistään huolissaan, tasavertaisia vanhempia ollaan.

Minä uskaltaisin. Yhdessä yli 10v, esikoinen 5, kolmas syntyy kohta. Jopa vastasyntyneen uskaltaisin ilman esivalmisteluja jättää, kyllä mies ymmärtäisi hommata jostain ruokaa ja syöttää jos tietäisi etten jostain syystä olisi tulossa takaisin. Kun esikoisen kanssa oltiin kotiuduttu reilu vuorokausi sitten sairaalasta ja hormonihuuruissa itkin imetyksen vaikeutta ja maailman ankeutta, mies nappasi syöttämisen jälkeen lapsen syliinsä, käski laittaa ulkovaatteet päälle ja komensi ulos puoleksi tunniksi haukkaamaan raitista ilmaa. Ottaa siis ihan omatoimisesti ohjat käsiinsä lasten kanssa, ja vaikkei meidän toimintatavat aina ihan samanlaisia olisikaan niin luotan sataprosenttisesti että pitää lapsista hyvää huolta. Arvostan.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 19:55"]

Minä en voi. Ihan hyvä isä hän on, mutta ei pärjää ilman minua vauvan kanssa :(

[/quote]

Ihan  normaalia että vauvasta huolehtii ja erittäin hyvä, en ymmärrä kuka voi olla murehtimatta vaikka olisi kuinka hyvä isä. Jos nyt ajatellaan että äiti olisi äitiysvapaan kotona niin on melko tavallista että äiti on oppinut tulkitsemaan lasta paremmin kuin isä, eikä isä välttämättä ymmärrä vauvan tarpeita eri itkuista yms.

Eipä ole ihme että tätäkin alapeukutettiin kun nykyään tasa-arvo tarkoittaa sitä että naisten ja miesten eroavaisuuksia ei tunnusteta ja jos niitä on on se aina negatiivista. Menee nyt rankasti ohi aiheen, mutta itse olen onnellinen eri sukupuolista ja niiden eroavaisuuksista, sen sijaan että opettaisin lapsilleni että tytöt ja pojat ovat samanlaisia opetan tytölleni että on ihanaa että hän on tyttöni ja pojalleni että on ihanaa että hän on poikani. Sukupuolierot ovat rikkaus aivan kuten erillaisuus muutoinkin, ihme että nämä maailman suvaitsevimmat ihmiset ovat usein sitä mieltä että sukupuolierot ovat pahuus. Tasa-arvoa on se että kaikkia arvostetaan yhtä paljon erillaisuudesta huolimatta.

Ap.lle vastaus: uskallan nykyään jättää lapset mieheni hoiviin ilman että murehdin, lapset 2 ja 5 vuotiaat, lapset osaavat jo itseilmaista itseänsä, mies on hyvä isä, olen oppinut luottamaan mieheen ja hänen kykyihinsä lasten hoidossa. Silloin kun ne olivat vauvoja, uskalsin jättää mutta olin hiukan huolissani heidän molempien pärjäämisestä, olin tosin huolissani muutoinkin esim. Öisin tarkistin että vauva hengittää ja kun opettelivat kiinteitä syömään niin sydämmeni hyppäsi rinnasta kun lapselle meni väärään kurkkuun jotain, nyt olen jo oppinut olemaan rennompi.

Mieheni on ollut pakotettu hoitamaan lapset hyvin pienestä pitäen, kun olen palannut matkatöihin. Kaikki ei ole aina ollut täydellisesti tai tiptop, mutta lapsilla on läheinen suhde molempiin vanhempiin ja jos toinen vaikka menehtyisi, pärjäisivät lapset kumman kanssa tahansa.

Kun matkustin paljon työni takia, en voinut murehtia moista matkoilla, vaan tehdä niitä töitä. Ja ei kyllä tarvinnutkaan.

Uskallan ja olen aina uskaltanut. Ensimmäisen kerran taisi jäädä yksin muutamaksi tunniksi vauvan ollessa viikon ikäinen.Ihan yhtä pätevä vanhempi se isäkin on, joskus parempikin. Sen kyllä huomaa, että isän ollessa hoitovastuussa, saa neljävuotias esikoinen itse valita vaatteensa ja kampaukset ovat vähintäänkin kiinnistavia, mutta ei lapsi siitä rikki mene, vaikka välillä kulkeekin kummallisen näköisenä.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:25"]Kun matkustin paljon työni takia, en voinut murehtia moista matkoilla, vaan tehdä niitä töitä. Ja ei kyllä tarvinnutkaan.
[/quote]

Ja siis matkat 1-3 vkoa

Tottakai. Ollaan tasavertaisia vanhempia. Jos oon jossain reissussa mies käy itse tietenk i n kaupassa ja miettii ruoka-asiat, vaatteet lapsille, kotityöt sun muut.

Pakko jättää. Eikä olla yhdessä. Omalla tavallaan hoitaa, kuten kaikki meistä.

Uskallan ihan hyvin. Mies pärjää siinä missä minäkin. Joissakin lapsiin liittyvissä asioissa minä pärjään meistä kahdesta paremmin, joissakin mies. Vauva-ajan jälkeen hän on hoitanut lapsia todella paljon, ollaan jonkin verran vuoroteltu että toinen on kotona ja toinen töissä, tai toinen on töissä aamulla ja toinen illalla (yhteinen yritys) jne. joten lapsen päivärutiinit ovat tulleet aikaisessa vaiheessa tutuiksi, ja mies on itsekin päässyt vaikuttamaan niihin.

Silloin kun lapset ovat olleet vauvoja tai ihan pikkutaaperoita, on huolettanut enemmän, mutta ei siksi, että en luottaisi miehen kykyihin, vaan varmaan ihan siksi, että on itse ollut niin kiinni lapsessa ympärivuorokautisesti ja koko ajan valmiina vastaamaan tarpeisiin, että siitä on ollut vaikea "vaihtaa vapaalle". Sitä vaan huomasi kaupassakin heijaavansa joskus ostoskärryjä tai sydän hyppäsi yhtäkkiä kurkkuun, että apua missä se lapsi on, kun kerrankin oli kaupassa yksin :D 

Monelle tuntuu olevan ylpeydenaihe ettei ole huolissaan lapsistaan. Mitä pienemmän uskaltaa jättää sitä parempi ja muut vielä kannustavat. Onko todellakin hienoa olla äiti joka ei murehdi? Minusta hyvä äiti miettii aina miten lapset voivat vielä silloinkin kun asuvat omillaan.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 19:52"]

...ILMAN että joutuu yhtään murehtimaan heidän pärjäämistään? Ihan vaikka vaan kauppareissun ajaksi. Tai pidemmäksikin ajaksi. Siis painotan vielä, että en nyt hae sitä että kuinka moni uskaltaa jättää lapset miehelle (koska yleensähän niin uskalletaan) vaan sitä, kuinka moni voi jättää lapset ilman murehtimista heidän pärjäämisestään? Ja kertokaa myös oletteko yhdessä miehenne kanssa?

[/quote]

Tätä kysymystä on kovin vaikea käsittää...

T: yh-iskä

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:01"]Ihania miehiä teillä useimmilla! Minä jos mieheni jättäisin kauppareissua pidemmäksi ajaksi lasten kanssa, olisi kotona kaaos ja kasa ihmisiä nälissään. Mutta tämä onkin "sovittu" juttu meillä, minä hoidan lapset + kodin ja mies hoitaa elannon hankkimisen + raha-asiat. Ja kyllä mies lasten kanssa jatkuvasti on, hän vaan on enemmän se leikittäjä.
[/quote]
sama juttu täällä! Ihmeen paljon alapeukkuja.
Kyllä minä luotan mieheeni ja tiedän, ettei mitään vakavaa voi tapahtua, mutta yleensä juuri ne syömiset on jäänyt ja kämppä ihan sotkussa

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 19:54"]No minä voin. Mies on yhtä hyvä vanhempi lapsilleen kuin minäkin. Itse asiassa saattaa olla jopa parempi koska itselläni katkeaa pinna nopeasti ja mies on taas kärsivällinen.

Yhdessä ollaan.
[/quote]
ihan sama kuin meillä!

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 19:52"]

...ILMAN että joutuu yhtään murehtimaan heidän pärjäämistään? Ihan vaikka vaan kauppareissun ajaksi. Tai pidemmäksikin ajaksi. Siis painotan vielä, että en nyt hae sitä että kuinka moni uskaltaa jättää lapset miehelle (koska yleensähän niin uskalletaan) vaan sitä, kuinka moni voi jättää lapset ilman murehtimista heidän pärjäämisestään? Ja kertokaa myös oletteko yhdessä miehenne kanssa?

[/quote]

Tätä kysymystä on kovin vaikea käsittää...

T: yh-iskä

[/quote]

Pakko kysyä  sinulta oletko huolissasi lapsistasi jos ovat äidillään tai jossain muualla hoidossa? Eikö ole luonnollista jos on huolissaan lapsista jos lapset ovat sellaisen ihmisen hoivissa joka ei pääasiallisesti hoida heitä..

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:38"]Monelle tuntuu olevan ylpeydenaihe ettei ole huolissaan lapsistaan. Mitä pienemmän uskaltaa jättää sitä parempi ja muut vielä kannustavat. Onko todellakin hienoa olla äiti joka ei murehdi? Minusta hyvä äiti miettii aina miten lapset voivat vielä silloinkin kun asuvat omillaan.
[/quote] Toisille on ylpeydenaihe, että on itse ylivertainen. Mulla ei ole enää varaa ajatella ja toimia noin, koska lapset ovat välillä isällään. Välillä huolettaa vähän, mutta koen velvollisuudekseni jättää heidät isänkin seuraan. Miten te jotkut voitte olla miehenne kanssa, jos ette voi antaa hänelle osaa vastuusta?

Murehdin jos mies hoitaa lasta. Ulkona ollessa mies voi jättää hetkeksi huomioimatta ja lapselle voi sattua jotain. Miehellä menee nopeasti hermo. Hän ei ymmärrä lasta kovin hyvin. Hänellä ei ole mitään hoitorutiineja  koska ei koskaan suostu hoitamaan lasta kun olen paikalla. Pariksi tunniksi olen joskus jättänyt ja mitään ei ole sattunut, mutta huolettaa todella jättää pidemmäksi aikaa.