Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni uskaltaa jättää lapset miehen huollettavaksi...
12.06.2015 |
...ILMAN että joutuu yhtään murehtimaan heidän pärjäämistään? Ihan vaikka vaan kauppareissun ajaksi. Tai pidemmäksikin ajaksi.
Siis painotan vielä, että en nyt hae sitä että kuinka moni uskaltaa jättää lapset miehelle (koska yleensähän niin uskalletaan) vaan sitä, kuinka moni voi jättää lapset ilman murehtimista heidän pärjäämisestään?
Ja kertokaa myös oletteko yhdessä miehenne kanssa?
Kommentit (65)
Voi apua! Älkää nyt hyvät naiset tehkö lapsia miehen kanssa, jolle ei voi murehtimatta lapsia jättää hoitoon! Isä voi ja saa hoitaa lapsia eritavalla kuin äiti ja on silti turvallinen ja luotettava vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 20:38"]Monelle tuntuu olevan ylpeydenaihe ettei ole huolissaan lapsistaan. Mitä pienemmän uskaltaa jättää sitä parempi ja muut vielä kannustavat. Onko todellakin hienoa olla äiti joka ei murehdi? Minusta hyvä äiti miettii aina miten lapset voivat vielä silloinkin kun asuvat omillaan.
[/quote]
Minusta on hienoa olla äiti, jolla on lapsilleen kunnollinen isä!
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 08:10"]
Voi apua! Älkää nyt hyvät naiset tehkö lapsia miehen kanssa, jolle ei voi murehtimatta lapsia jättää hoitoon! Isä voi ja saa hoitaa lapsia eritavalla kuin äiti ja on silti turvallinen ja luotettava vanhempi.
[/quote]
Toki saa, mutta hämmästyttävän moni nainen tekee lapsiasellaisen rempulan kanssa, josta eivaan ole isäksi: ei osaa edes itseään ruokkia, saati lapsia.
Itelläni saattaa olla husholli kaaoksessa, kunvaimo tulee kotiin, mutta lapset on tyytyväisiäja ruokittuja.
- laphilainen
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 08:10"]
Voi apua! Älkää nyt hyvät naiset tehkö lapsia miehen kanssa, jolle ei voi murehtimatta lapsia jättää hoitoon! Isä voi ja saa hoitaa lapsia eritavalla kuin äiti ja on silti turvallinen ja luotettava vanhempi.
[/quote]
Mitä vikaa on murehtimisessa? Kyllä jätän mummollekkin ja murehdin. Kyllä minä heihin luotan, mutta murehdin lapsia herkästi vaikka olisin itse läsnä, jos on vaikka kuume niin soitan herkästi päivystykseen yms. Ihan älytöntä nyt dissata kaikkia äitejä jotka murehtivat herkemmin lastensa puolesta, ei meidän lasten isät ole huonoja isejä ja kyllä meilläkin vastuuta on annettu jo vastasyntyneestä, en ole ominut vauvaa. Isä hoitaa omalla tavallaan joka on kylläkin sama tapa jolla minä hoidan, mutta silti on aina pikku huoli lasten voinnista varsinkin mitä pienempiä he ovat. Ilmeisesti mieheni ei olisi saanut saada lapsia kanssani koska olen herkkä ihminen ja huolestuvaa sorttia.
Ette te eikä perheenne ole yhtään parempi kuin meidän vaikka murehdin joskus lasten vointia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskallan jättää lapset hyvillä mielin niin isänsä kanssa kuin läheistemmekin hoivaan jos tarve vaatii. Murehdin kyllä mutta en sitä etteikö lapsi pärjäisi ja isä pärjäisi vaan siksi että kaipaan lapsia aika paljon jos olen erossa ollessa jos ollaan erossa pidempään kuin vain joku kauppareissu. Olen niin pitkään liikkunut lasten kanssa että se tuntuu oudolta. Minäkin heijailen niitä ostoskärryjä välillä :D Liikun ilman lapsia ehkä keskimäärin kerran kuussa, mukaan lukien ne kauppareissut ja muut lyhyet poissaolot.
Lapset ovat siis 1v ja 2v ja olemme naimisissa lasten isän kanssa. Esikoinen on ollut pisimmillään viikonlopunkin (2 yötä) isänsä kanssa keskenään ja pärjäsivät paremmin kuin hyvin enkä sitä epäillytkään. Synnytyksen aikoihin oli myös isänsä kanssa sen pari päivää keskenään mutta silloin sentään kävivät päivittäin katsomassa mikä lievitti ikävää :) Alkuun mies oli aika epävarma vauvan kanssa mutta kun olen vaan jättänyt miehen lasten kanssa keskenään, on miehenkin itsevarmuus kasvanut.
Meillä ei pidetä kynsin ja hampain kiinni tasa-arvosta vain tasa-arvon takia. Tämä tarkoittaa että siinä missä minä hoidan enemmän lapsia, mies käy töissä ja tekee kotitöitä. Molemmat kuitenkin tekevät molempia. Mies on sellainen että tarvitsee vapaa-aikaa ja harrastuksiaan että jaksaa, minä taas nautin joka sekunnista lasten kanssa ja "lapsivapaa" on melko usein kompromissi parisuhteen hyväksi tai sille on joku muu syy. Tämä sopii meille molemmille paremmin kuin hyvin ja samalla periaatteella jaamme joitain kotitöitäkin sen mukaan mitä kumpikin tykkää tehdä enemmän. Vietämme myös paljon aikaa perheenä yhdessä ja mies viettää aikaa päivisin myös lasten kanssa kun itse touhuan muuta. Mies menee töihin aamuvarhaisella ja pääsee siten myös aikaisin joten aikaa riittää arkenakin :) Lisäksi miehen osuus lastenhoidossakin on kasvanut koko ajan lasten kasvaessa joten eiköhän hoitovastuu myöhemmin jakaudu tasaisemmin ihan luonnostaankin. Auktoriteettia on molemmilla ja molemmat ovat yhtä tärkeitä lapsille joten sen suhteen ei ole aiheutunut ongelmia vaikka työnjako onkin tällainen.
Molemmat lapset on muuten ihan imetettyjä olleet vuoden ikään ja hyvin pärjänneet silti ilman minua. Toinen ei edes suostunut juomaan ikinä tuttipullosta vaikka samaa rintamaitoa sieltä tuli, nokkamukin kanssa on pärjätty. Esikoinen oli 8kk kun olin sen viikonlopun pois. Joten en voi käyttää edes imetystä kyllä tekosyynä mikseivät pärjäisi isänsä kanssa keskenäänkin. Toki se on silti vaikuttanut työnjakoomme. -64
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu miten huolissaan olo tulkitaan.
Meillä on kolme lasta ikähaarukassa 1-11v. Mies on ollut koti-isänä yhteensä 4v, tehnyt lasten kanssa 1-2viikon reissuja ulkomaille ja kotimaahan, vastaavasti ollut lasten tai jonkun lapsista kanssa kotona mun reissujen ajan. Hoitaa lapsia, kuljettaa heitä harrastuksiin yms siinä kuin minäkin. Myös kotitöihin, ruuanlaittoon yms osallistuu siinä kuin minäkin.
Kyllä mulla silti on välillä huoli joistain asioista, yleensä niistä tavallisuudesta poikkeavista. Jos vaikka lapsi on sairaana tai yhden lapsen perussairauden lääkityksissä on ollut muutoksia, huolehdin mielessäni että huomioiko mies näitä asioita tarpeeksi. Ja sitten näitä turhanpäiväisempiä juttuja eli onko lapset mun mittakaavan mukaan hyvin puettuja juhliin, muistaako mies varmasti laittaa mukaan kaiken tarvittavan päiväkodin retkelle tai koululaisen leirille tms. Hän kun on näissä asioissa boheemimpi kuin minä.
Minä! Kyllä olisin väärän miehen kanssa jos en niin pystyis tekemään ilman että murehdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kyllä tarvitse yhtään murehtia. Mieheni on paras isä lapsellemme! Olemme olleet yhdessä reilu 5 vuotta.
No minä voin. Mies on yhtä hyvä vanhempi lapsilleen kuin minäkin. Itse asiassa saattaa olla jopa parempi koska itselläni katkeaa pinna nopeasti ja mies on taas kärsivällinen.
Yhdessä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en voi. Ihan hyvä isä hän on, mutta ei pärjää ilman minua vauvan kanssa :(
Minä. Ja jätän myös monelle muulle lapset hoitoon ilman pelkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Ja on pakkokin, lapsia ei voi ottaa työmatkalle.
Minä voin jättää murehtimatta ja yhdessä ollaan. Kuopus 7v.
Pidemmäksi aikaa en "uskalla" jättää, jos en ole valmiiksi tehnyt ruokaa heille sille ajalle. Mies ei viitsi opetella tekemään ruokaa ja jos haluan lasten syövän hyvää ruokaa poissa ollessani, valmistan heille etukäteen ruokaa.
Tuli allerginen vauva, joka huusi 24/7 ja vaati jatkuva huolehtimista. Ei siinä paljon kyselty että hoitaako pillulla vai kullilla varustettu aikuinen. Hoitovapaakin jaettiin puoliksi. En käsitä niitä perheitä, joissa vanhempi ei ilman perusteltua syytä kykene huolehtimaan lapsistaan tai ei edes halua yrittää opetella.
Ihania miehiä teillä useimmilla! Minä jos mieheni jättäisin kauppareissua pidemmäksi ajaksi lasten kanssa, olisi kotona kaaos ja kasa ihmisiä nälissään. Mutta tämä onkin "sovittu" juttu meillä, minä hoidan lapset + kodin ja mies hoitaa elannon hankkimisen + raha-asiat. Ja kyllä mies lasten kanssa jatkuvasti on, hän vaan on enemmän se leikittäjä.
Minä uskaltaisin vaikka viikoksi! Ikävä tottakai olisi, mutta muuten ei olisi huolta. Lapset 2v 9kk ja 1v 2kk.
Tietysti. Lapset 3, 7 ja 10. Ollaan erottu ja ex on huippuisä.