Mistä tietää milloin kannattaa oikeasti erota?

En ole liitossani onnellinen. En osaa tarkalleen sanoa mistä se johtuu. Tiedän terapiaa käyneenä, että omat tarpeet ja trauman merkitsee parisuhteessa tosi paljon. Koitan usein keskustella mieheni kanssa kaikesta. Hän kuuntelee ja myötäilee, mutta kun keskustelu on päättynyt, hän ei enää ikinä ota puhuttuja asioita esille. Hän elää ns omaa eläämäänsä. On ihan ystävällinen, mutta ei anna oikeastaan mitään. Kaikki pitää pyytää ja aloitteet pitää itse tehdä jos vaihtelua kaipaa. Tuntuu, että hänelle riittäisi se että hän saisi keskittyä omiin taideprojekteihinsa ja arki vaan olisi siinä ympärillä ilman sen kummenpaa. Minä kaipaan tunnetason kommunikointia ja reagointia kertomiini asioihin. Elämme hyvin tunneköyhää arkielämää. Jos valitan että kaipaan enemmän yhteyttä, hellyyttää tms mies kysyy eli siis mitä hän voi asialle tehdä. Ja tarkoittaa jotain konkreettista. Siivoanko? Teenkö ruokaa? Ja sitten olen kai saanut sen mitä voin saada. En ymmärrä tätä. Koen tämän suhteen ahdistavana. Mutta entä jos minulla onkin esim hoitamaton masennus? Tai jotain.