Vihaan eroamista, onko mun pakko?

Kun on pieni ihana vauvakin. Mies on tunnekylmä ja käyttää minua hyväkseen hyötyäkseen tietyistä asioista. On hänessä hyvääkin, on vastuuntuntoinen ja käy töissä. En saa fyysisesti tyydytystä, mies on erittäin huono sängyssä vaikka olen yrittänyt olla kärsivällinen ja puhua asiasta nätisti. Mies ostaa ruokaa kotiin ja varmistaa aina että mistään ei ole puutetta. Minä huollan kodin ja miehen vaatteet.

Mies ei arvosta mitään mitä teen lapsen tai kodin hyväksi. Samoin raskausaika ja synnytys ei hänen mielestään ollut mikään ihmeellinen juttu. Nyt kärsin todella pahoista selkä-ja lantiokivuista raskauden jälkeen, mies ei tunne myötätuntoa vaan päinvastoin ihmetteli outoa kävelytyyliäni (kivut). 

Kun en ole kotona mies kuolaa naisia koneeltaan, niinkuin kaikki miehet, huoh..

Jäänkö tähän epätyydyttävään suhteeseen vai eroanko? En kuvittele mitään unelmamiehiä olevankaan, joten ero tarkoittaa yksinäisyyttä..