Lue keskustelun säännöt.
Voiko vannoutunut kahvi-ihminen olla yhdessä vannoutuneen tee-ihmisen kanssa?
Kommentit (30)
Käännytin teemiehen kahvilahkoon. Kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan siinä parisuhdekriisin ainekset kasassa. Se alkaa pienistä asioista. Ensin pitää sopia vedenkeittimen ja mokkamasterin paikat. Sitten yhtä ärsyttää teepussit lautasella ja toista käytetyt suodatinpussit roskiksessa liian lähellä pintaa. Sitten yhtäkkiä niitä erilaisia teelajikkeita onkin hyllyt pullollaan kun on vihreää teetä, mustaa teetä, valkoista teetä ja rooibosta. Pian teepussukat vaihtuvatkin siihen kuivattuun mössöön. Ja yhtäkkiä pitääkin ostaa hienompi vedenkeitin, jolla saa määritettyä veden lämmön. Ja samalla kahvilaatujen määrä kasvaa, ja teelajitelma vie tilaa omilta pavuilta. Mokkamaster lentää roskiin, josta teeihminen intoutuu mutta tilalle tuleekin jäätävän kokoinen baristamasiina. Pavut murskataan aina itse teeihmisen teehetkeä ärsyttävän mörinän kera.
Riitaahan siitä tulee, molemmat katkeroituvat ja pikkuhiljaa alkavat vihaamaan toisiaan. Kupponen kuumaa on heidän suhteessaan synonyymi hiljaisuudelle ja toisen mulkoilulle oman kuppinsa takaa.
😄
Ei helvata. Täällä ateisti ja katolilainen yli 10v naimisissa ja yhteinen lapsikin.
Kuulostaa siltä että jos olette pussitee- ja suodatinkahvi-ihmisiä niin yhteinen löytöretkenne ei ole vielä edennyt kovin kauas kumpaankaan suuntaan. Miten olisi aamucapuccino, iltapäivä espresso ja haudutettu yhteinen iltatee?
Kahvi-kaakao-suhde toimii. Teen juojista en tiiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi. On oltu kimpassa jo 49 vuotta. Keittiömme ei ole kovin iso. Mutta mahtuu sinne sekä moccamaster että teenkeitin.
Jos puolisoni on vannoutunut kahvi-ihminen vain sen takia, että hän juo päivittäin nimenomaan kahvia, ja minä vannoutunut teeihminen sen takia, että juon teetä ja "harrastan sitä" eli maistelen eri teelaatuja, niin mitä ilmeisimmin voi olla.
En keksi yhtäkään syytä, miksi ei voisi olla. Olemme myös vegaani ja "sekaani" eli toinen syö myös eläinperäisiä tuotteita päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse teenlipittäjänä olisin valmis suhteeseen kahvikittaajan kanssa, kunhan tyyppi ei vaatisi minua keittämään kahvia tai osallistumaan kahvikustannuksiin. Tai heittelisi typeriä yrttiteevitsejä. Minua ei kiinnosta hittoakaan mitä kukaan juo tai syö.
Kartan kaikkia vannoutuneita ja kiihko- ja into- ja pakko-ihmisiä. Mutta joo, ollaan tässä 17 vuotta tultu toimeen vaikka vaimo juo kahvia ja minä teetä, vaimo illalla viiniä ja minä olutta, vaimo tykkää juustoleivästä kahvin kanssa ja minä pullasta teen kanssa, vaimo countrymusasta ja minä rockista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei helvata. Täällä ateisti ja katolilainen yli 10v naimisissa ja yhteinen lapsikin.
Nyt puhutaan kuitenkin kahvista. Kahvi ei ole suomalaisille samanlainen pikkujuttu kuin eri elämänkatsomukset.
Ei tule mitään sellaisesta suhteesta jatkuvasti olis toinen liottamassa pussejaan värjäsi jokaisen kupin kauhia kamomillan tai muun litkun kokeilu käynnissä. Kahvinjoujat kuuluu yhteen, Teen lipittäjät omo poppoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Kahvi haiskahtaa toisen suusta kauhealta, samoin kaikki muu on pelkkää kahvinkäryä ja keittämisen lorinaa. Lisäksi kofeiini pyyhkii toisen aivot tyhjäksi paperiarkiksi eli tulos on "zombi". Teetäkin voi juoda kilistelemättä lusikoita ja kuppia, tai ylikorostamasta sitä juontia - viileään veteen tee on ok, ei tarvitse olla liian kuumaa.
Vierailija kirjoitti:
Kahvi-kaakao-suhde toimii. Teen juojista en tiiä.
Ei toimi. Kaakao ei tuoksu erityisesti kylmässä maidossa, kahvintuoksu voi olla toiselle liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö juuri vannoutuneet kahvi/teeihmiset saa järkättyä yhteisiä kahvi/teehetkiä? Toinen vain juo kahvia ja toinen teetä. Entäs ne pariskunnat, joissa toinen juo kahvia/teetä ja toinen ei oikein mitään? Ei siinä kokoonnuta yhdessä pöydän ääreen, kun toinen nautiskelee omaa juomaansa ja toinen miettii ottaisko vesilasin vai ei mitään.
Miksei. Mieheni keittää aamusin minulle aamukahvit ja minä pistän teeveden kiehumaan iltapäiväkahvin seuraksi. Ei ongelmia.
Kaikesta saa ongelman aikaiseksi, kun oikein yrittää.
Täällä kahvin- ja teenjuoja ovat olleet naimisissa 12 vuotta, mutta ei ole edes tullut mieleen ryhtyä siitä riitelemään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta saa ongelman aikaiseksi, kun oikein yrittää.
Täällä kahvin- ja teenjuoja ovat olleet naimisissa 12 vuotta, mutta ei ole edes tullut mieleen ryhtyä siitä riitelemään.
Kauhea raatohengitys monilla kahvinjuojilla. Ei sillä etteikö muutenkin voisi olla.
Siis juon kupin vihreetä teetä suklaan kanssa ja sen jälkeen kupin pikakahvia leivän/sämpylän kanssa
Mulle olis teetä juova mies samalla tavalla kauhistus kuin se että miehellä olis koira. Eli sellainen turn off mikä todennäköisesti estäis suhteen.
Onhan siinä parisuhdekriisin ainekset kasassa. Se alkaa pienistä asioista. Ensin pitää sopia vedenkeittimen ja mokkamasterin paikat. Sitten yhtä ärsyttää teepussit lautasella ja toista käytetyt suodatinpussit roskiksessa liian lähellä pintaa. Sitten yhtäkkiä niitä erilaisia teelajikkeita onkin hyllyt pullollaan kun on vihreää teetä, mustaa teetä, valkoista teetä ja rooibosta. Pian teepussukat vaihtuvatkin siihen kuivattuun mössöön. Ja yhtäkkiä pitääkin ostaa hienompi vedenkeitin, jolla saa määritettyä veden lämmön. Ja samalla kahvilaatujen määrä kasvaa, ja teelajitelma vie tilaa omilta pavuilta. Mokkamaster lentää roskiin, josta teeihminen intoutuu mutta tilalle tuleekin jäätävän kokoinen baristamasiina. Pavut murskataan aina itse teeihmisen teehetkeä ärsyttävän mörinän kera.
Riitaahan siitä tulee, molemmat katkeroituvat ja pikkuhiljaa alkavat vihaamaan toisiaan. Kupponen kuumaa on heidän suhteessaan synonyymi hiljaisuudelle ja toisen mulkoilulle oman kuppinsa takaa.