Lue keskustelun säännöt.
Kira Poutanen: Ihana meri
11.06.2015 |
Olen alkanut lukea tätä kirjaa, jota olen etsiskellyt jo todella pitkään. Nyt aloitettuani olen kuitenkin ahdistunut suuresti, minkä uskon liittyvän myös omaan syömishöiriötaustaani. Tekisi mieli mennä oksentamaan kaikki syömäni pois. Mutta tätähän minä hainkin, uutta motivaatiota laihduttaa, joten en saa valittaa...
Minkälaisia kokemuksia teillä on tästä kirjasta?
Kommentit (17)
Kirja on huono.
Tytön paino epärealistinen.
Ei tarpeeksi aito..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerronta on kyllä ärsyttävän lapsellista, mutta ehkä se on tarkoituskin, päähenkilöhän on 15 vuotias.
Ap
Minusta se on hyvä, ja lapsekas kerrontatapa toimii. Pääsee hyvin tytön pään sisään, ja tajuaa miten syömishäiriö voi saada alkunsa.
Yksi suosikkikirjojani. Osasin tosi hyvin samaistua tyttöön ja tunnistin ajattelussa itseäni
Rakastin tuota kirjaa teininä, mutta nykyään kerronta tuntuu tosi lapselliselta kaikkinen lumienkeleineen ja keijukaisineen (vai miten siellä siroa ja hoikkaa vartaloa kuvailtiinkaan). Pro ana -sivustoilla pyörivälle kirja oli kuitenkin juuri sitä inspiraatiota mitä halusinkin: itsekuria, täydellisyyden tavoittelua...
Kirjan kai piti olla varoitus anoreksian vaaroista, mutta aikamoisessa kulttimaineessahan se on sh-piireissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo sitä en kyllä tajua, että näitä samantyyppisiä kirjoja tehdään ehkäisemään syömishäiriöitä. Nämähän vain toimivat todella monelle hartaasti toivottuna motivaationa.
ap
Kirjassa oli suoranaisia laihdutusvinkkejä, joista osaa taisin jopa kokeilla lukemisen jälkeen. Ehkä kirjan sijoittuminen Suomeen, kirjailijan oma anoreksiatausta, päähenkilön lähellä silloista omaa ikääni oleminen tai muu realistisuutta vahvistava tekijä aiheutti sen, että otin mallia kirjasta. Myös laihduttamisen "salailu" (vatsalihasten teko keskellä yötä yms.) kiehtoi.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kirja. Kertoo pelottavan hyvin siitä mihin yhteiskunta meitä ajaa, ja pysäytti ainakin minun kohdalla alkavan syömishäiriön. Kirja on kirjoitettu päiväkirjan omaisesti, joten minusta lapsellisessa kerronnassa ei ole mitään vikaa. En nyt muista mikä mikä tytön paino oli, mutta omasta mielestäni se oli hyvinkin realistinen, itse painoin 17-18 vuotiaana 39kg, ja tunnen 28 vuotiaan ihmisen joka painaa 31kg, henkilö on kylläkin hyvin pieni ja siro, mutta näyttää kokoisekseenkin luonnottoman laihalta
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 15:21"]
Myös laihduttamisen "salailu" (vatsalihasten teko keskellä yötä yms.) kiehtoi.
[/quote]
Pro anojen laihisjengiajattelu on kyllä aika pelottavaa... Joskus hommasin punaisista helmistä tehdyn rannekorun, koska jollain foorumilla sanottiin sen olevan proanojen tunnus tai jotain??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kun tänne on joitakin mielipiteitä tullut. Kohta itselläni myös kirja lopussa, noin 20 sivua enää. Kyllähän tästä ihan hyvä kehittyi, eipä ainakaan jäänyt vaivaamaan, kuten jos olisin jättänyt kesken.
Ap
Kerronnasta sen verran, että mielestäni se on tarkoituksellista ja toimii hyvin, tuntuu hyvin realistiselta 15-vuotiaan kympin tytön ajattelulta. Taitavasti kirjoitettu se on.
Varsinaisessa tarkoituksessaan kirja on kyllä epäonnistunut, mutta eikö tuo pidä paikkaansa melkein kaikenlaisessa anoreksiasta kertovassa fiktiossa? Sitä paitsi loppu hyvin kaikki hyvin, kuten ap sanoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muuten samantyyppisiä kirjoja kirjoitettu fitspo- tai ortoreksiateemoilla, eli nykyajan "hyväksyttyjä" syömishäiriöitä käsitellen? Noita anoreksiaa ja bulimiaa käsitteleviä kirjoja tuli vuosituhannen alkuvuosina paljonkin ja niissä on jotenkin aika vahvasti sellainen 2000-luvun alkuvuosien henki.
Ihan sairasta. Voisiko kuvitella, että vaimon hakkaaja lukisi perheväkivallasta kertovaa kirjaa saadakseen lisävinkkejä puolison kiduttamiseen? Aivan todellako Ihanan meren päähenkilön elämä voi lukijasta vaikuttaa tavoittelemisen arvoiselta? Anoreksia on todellakin mielisairaus, kyllä tuo on ihan psykoottistasoista "ajattelua". Ehkä pitäisi kirjoittaa enemmän kirjoja siitä, miltä tuntuu seurata vierestä, kun oma lapsi näännyttää itsensä nälkään. Ajatteletteko te proanat ikinä sitä? Mitä vinkkejä antaisitte läheisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten samantyyppisiä kirjoja kirjoitettu fitspo- tai ortoreksiateemoilla, eli nykyajan "hyväksyttyjä" syömishäiriöitä käsitellen? Noita anoreksiaa ja bulimiaa käsitteleviä kirjoja tuli vuosituhannen alkuvuosina paljonkin ja niissä on jotenkin aika vahvasti sellainen 2000-luvun alkuvuosien henki.
Vanha ketju, mutta... Kertokaa, jos tiedätte uudemmista kirjoista!
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten samantyyppisiä kirjoja kirjoitettu fitspo- tai ortoreksiateemoilla, eli nykyajan "hyväksyttyjä" syömishäiriöitä käsitellen? Noita anoreksiaa ja bulimiaa käsitteleviä kirjoja tuli vuosituhannen alkuvuosina paljonkin ja niissä on jotenkin aika vahvasti sellainen 2000-luvun alkuvuosien henki.
"Anorektikosta fitness-muijaksi" -kuviota käydään läpi ainakin Jenni Multisillan kirjassa Yksi teistä kuolee.
Kuulisin kyllä mielelläni muistakin suosituksista!
Älä lue, laukaisee liian helposti. Kokemusta on.