Tajua oma pienuutesi maailmankaikkeudessa

Miksi on niin vaikeata tunnustaa, että tosiasiassa ette tiedä käytännössä juuri mistään mitään?

Ettekö te tajua, että te olette pienellä pallolla keskellä 'Ei mitään', miljoonien ja taas miljoonien valovuosien päässä jostain täysin päämäärättömästä kiintopisteestä.

Jos jotain pitää tajuta, niin voidaan vaikkapa leikitellä ajatuksella, että 'saatamme' olla galaksissa joka onkin vain itse asiassa pintaan nouseva hiilihappokupla valtavaakin valtavammassa limonadipullossa ja niin sanottu Big bang tulee kun kupla räjähtää pinnassa.

Siis mitä kukaan tietää mistään mitään? Yhtä aikaa on pieni suuri olo, minä tiedän olevani jotain, mutta en tiedä mitä, tiedän olevani vain yksi pieni osa jotain paljon suurempaa. Toisin sanoen olen nöyrä ja vaatimaton, en tarvitse paljoa, koska tiedän kaiken maallisen olevan itselleni merkityksetöntä, koska jo elämäni pituus maailmankaikkeuden historiassa on vain sekunnin miljardisosan pituinen. Siksi kait Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.

Tämän vuoksi pidän kaikenlaista saivartelua tarpeettomana ja kunnian, omaisuuden, hyvän koulutuksen jne. tavoittelua tarpeettomana.

Elon päättyessä tarpeettomaksi käyvät kaikki se mitä olen maassa tavoittanut.

En silti teksteissäni väitä, etteikö uuden elämän mahdollisuutta olisi. Sillä jos tämä nykyinenkin elämä on mahdollista, ei ole pois suljettua, etteikö uusi elämä olisi mahdollinen. Ihminen, taikka ainakin minä olen, niin tietämätön, etten voi varmaksi vannoa taikka kiistä ns. yliluonnollisen olemassaoloa, joksi voidaan luokitella mm. kuolemanjälkeinen elämä.

Tosin elämäni eri vaiheissa olen kamppaillut monenlaisten 'elämä -filosofioiden' kanssa, välillä uskoen, että elämä on kuin valtava matrix, jonka tarkoituksena on vain testata ihmistä jotakin suurempaa tarkoitusta vasten. Toisinaan miellän elämän peliksi, jossa minä olen pelinappulana valmiiksi suunnitelluissa pelimaailmoissa. Joskus jopa skitsofreeniselta kuulostavissa aatoksissani olen jopa kuvitellut, että maailmassa ei ole kuin minä ja kaikki muut on minun itseni mielikuvituksen tuotetta taikka koko ympäröivä maailma on pitkää lineaarista yhtäjaksoista unta, jossa minä olen joko koomassa taikka vain muuten unessa.

Ihmisen elämää peittoaa kaikenaikaa epätietoisuus sekä päätöksenteon vaikeus. On niin vaikeata tietää mikä on oikein taikka mikä on väärin vai onko kaikki vain sitä harhaa, illuusiota ja onko ylipäätään millään mitään merkitystä? Ehkä vain aika näyttää, kuka tässä casino -pelissä vetää parhaat kortit ja lunastaa potin, sillä kaikki eivät voi voittaa vaan jonkun on oltava väärässä.