Olen hoitovapaalla - hyvätuloinen mieheni haukkuu minua köyhäksi

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 11:25"]

Oletko hoitovapaalla omasta tahdosta ja vastoin miehen tahtoa? Silloin ymmärtäisin tuo ukkosi suhtautumisen edes jotenkin. Nyt sitten lähdet töihin takaisin, mies maksaa puolet hoitomaksuista. Ja hoitaa puoliksi sinun kanssa lapsen hoitoonviemiset ja hakemiset. Puoliksi sitten myös sairaan lapsen hoitopäivät.....Äläkä anna noissa asioissa piiruakaan periksi. Oikeasti jos mun mies olisi tuollainen puolittaja niin enpä katselisi. Varsinkin silloin kun nainen on äitiyslomalla, ja tulot pienenevät vain todellinen urpo tekee noin.

[/quote]

Mies itse ehdotti, että jäisin hoitovapaalle ja olin kyllä itsekin samalla kannalla. Päätös oli siis yhteinen. Alunperin mies olisi tosin halunnut vielä kolmannen lapsen melkein heti perään, joten oletti, että en joutuisi olemaan kovin kauan hoitovapaalla, kun saisin taas äitiysrahan. Toisaalta lapset vaativat hoitoa ja kroppanikin oli hyvä "levätä" vähän aikaa, joten en oikein halunnut sitten taas kolmatta lasta välittömästi toisen lapsen syntymän jälkeen, joten siitä se "ongelma" mieheni näkökulmasta lähti. Tiedän itsekin, että mies halusi naimisiin kanssani ainoastaan sen takia, että halusi itselleen lapsia. Halusin toki itsekin lapsia, mutta itse ainakin olin aluksi ihastunut, kun mies vielä osasi teeskennellä fiksumpaa ja reilumpaa. Lasten synnyttyä hän huomasi, että ei tarvitse enää "skarpata" vuokseni, joten sen jälkeen hän onkin ollut todella itsekäs ja jopa julma minua kohtaan.

Mieheni ei minusta välitä, vaan meillä on jonkinlainen "kaveriavioliitto" nykyään, josta puuttuu rakkaus ja kaikki muukin läheisyys. Mies on itsekin tunnustanut edellä mainitut asiat. Haluaisin tosiaan eron asap, mutta mun täytyy käytännössä palata ensin töihin, jotta mulla on varaa erota ja hankkia asunto (sekä ostaa huonekaluja ja kodinkoneita ja laittaa muutenkin koti kuntoon lapsia ajatellen - mies siis haluaa pitää itsellään suurimman osan irtaimistosta nykyisessä kodissamme). Tämä tilanne on jotenkin todella surullinen, mutta ei minun auta muu kuin yrittää vain vielä kestää. :( T. AP

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 11:49"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 11:42"] [quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 11:35"]Voishan tämmönen varmaan olla provokin.. mutta omasta kokemuksesta ei mitenkään mahdotonta. Silloin kun itse olin äitiyslomalla/vanhempainvapaalla niin oma mies haukkui yhteiskunnan loiseksi ja tuilla eläjäksi. Että näin. Loppui se suhde aika nopeaan kun meno yltyi samanlaiseksi kuin ap:llä. [/quote] Ei ole todellista. Että tämän "miehen" mielestä olisi pitänyt suoraan synnytyksestä töihin lähteä? Mihin oli ajatellut teidän vauvan laittaa? [/quote] No sanopa se! Olin vakityössä ennen äitiyslomalle jäämistä ja sovittiin, että palaan töihin hoitovapaan jälkeen ja saan pitää hoitovapaata niin pitkään kuin itsestä hyvältä tuntuu. Mies oli samaa mieltä siitä, että ei missään nimessä hoitoon heti vanhempainvapaan päätyttyä. Hänen mielestään kelalta ei olisi saanut ottaa mitään vastaan ja minun olisi pitänyt älytä säästää koko työssäoloajan juuri tuota varten. Ja tottakai yksin. Eihän hän säästänyt senttiäkään. :D Varmaan se kotonaoleminen alkoi toista ärsyttää niin paljon, että kehitteli tällaisen ajatuksen itselleen. Kysyin, että mihin ajattelit 5kk ikäisen vauvan laittaa niin hiljaisuus oli vastaus. Samalla hän laitteli sen yhden ainoan kerran pyykkejä kuivumaan niin nekin lensi hienosti kaarella lattialle. [/quote] Huhhuh. Uskomatonta kiukuttelua mieheltä. Mieshän itse olisi voinut jäädä kotiin hoitamaan kotia ja lasta ja sinä mennä töihin, mutta arvatenkin tämäkään ei herralle kelvannut? Ja mihinhän tosiaan nämä synnäriltä töihin -kannattajat ajattelivat nuo pikkuvauvat sulloa? Päiväkodit tuskin mielissään ottavat parikuisia vauvoja.

[/quote]

Ei kelvannut, koska kotona oleminen olisi ollut tylsää ja ajatteli olevansa työpaikalla korvaamaton. 

No mutta, jos lapset ovat miehelle kallisarvoisia ja rakkaita, miksi niiden tuottaminen maailmaan ja ylläpito olisi noin vahvasti harteillasi? Ihan ensimmäinen askel, joka alkaa tänään, on kulujen jakaminen tulojen suhteessa, ei puoliksi. 

Eikö mies halua itse kustantaa mitään rakkaille lapsilleen tai osallistua heidän hyvinvointiinsa? Mieshän on täysi vapaamatkustaja. Olisit hinnoitellut ansionmenetyksesi, vartalosi jne...

Suututtaa moiset esimerkit. Mene vaikka seurakunnan diakonille (ei tarvitse olla uskovainen) ja kysy neuvoa, miten saat homman etenemään mahdollisimman nopeasti ja helposti. 

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:10"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 09:58"]

Asut miehen talossa, joten maksat vastikkeen. Se korvaa vuokran. Tämä on oikein.

Olen aikuinen ihminen, joten maksat omat kulusi. Tämä on oikein.

Teillä on yhteinen lapsi, joten maksat lapsen kulut puoliksi. Tämä on oikein.

Olet kotona, joten teet kaikki kotityöt. TÄmä on oikein.

Lortto vaan valittaa, kun mies ei kustanna koko elämää ja tee töitä sen päälle vielä kotitöitä. Tämä ei ole oikein.

M20

[/quote]

AP tässä moi! Mieheni siis selittää asiat täsmälleen juuri yllä olevalla tavalla. Minun siis pitäisi tehdä mielellään kaikki kotityötkin, kun nyt olen kotona. Lapsia on kaksi ja he molemmat ovat alle kolmevuotiaita. Itselläni oli ennen hoitovapaata omia säästöjä, mutta ne ovat kuluneet vähitellen hoitovapaan myötä, sillä miehellä on myös melko kallis elämäntapa (pitää ostaa kalliita ruokia ym. ja edulliset perusruoat eivät välttämättä kelpaa).

Samaan aikaan mies on tosiaan itse kartuttanut huimasti omaisuuttaan, sillä maksan kuitenkin vastikkeen kokonaan sekä osan muista juoksevista menoista, omat menoni kokonaan ja lasten menoista puolet. Koko juttu on onnistunut siten, että olen itse köyhäillyt ainakin oman ruokani ja omien vaatteiden oston osalta sekä käyttämällä niitä alunperin usean tuhannen euron säästöjä. Nyt kun säästöni ovat kuluneet loppuun ja minun on pitänyt taas muistuttaa miestä siitä, että tämä tilanne on kestämätön, niin hän alkoi solvata minua, että on oma vikani, että olen niin köyhä. Ja lisäksi hän alkoi mollata köyhiä muutenkin tyhmemmiksi ym. ja suorastaan kehuskeli omaa varallisuuttaan minuun nähden.

Meille tuli eilen riitaa siitäkin, kun erään kaupan bonukset oli ollut tarkoitus laittaa puoliksi (sillä ruoat on maksettu puoliksi) ja mies ei edes suostunut antamaan niistä bonuksista minulle puolikastani eli noin kolmeakymmentä euroa, vaan sanoi, että nyt ne menivät muihin menoihin ja minulle hän ei tule antamaan senttiäkään jne. :( Itselläni on jo tähän aikaan kuusta tili lähes tyhjä (maksoin koko kuukauden laskut heti) ja ko. raha olisi ollut iso summa; miehellä sen sijaan on noin 200 000 omaisuutta ja tililläkin pari tonnia, mutta hän ei voinut antaa sitä mun osuuttani eli paria kymppiä. :(

Tosiaan arki on todella raskasta hänen kanssaan. Ja lapset ovat siis hänen lapsiaan myös. Onneksi pääsen taas syksyllä takaisin töihin. Olen harkinnut eroa, mutta tällä hetkellä minulla ei ole mitenkään varaa muuttaa täältä lasten kanssa pois (asuntokin on miehen ja mies ei tietenkään omasta kodistaan lähde mihinkään, jos ero tulisi). Vuokra-asunnoissa täytyy olla se vuokravakuus ja mun pitäisi ensin säästää sitä varten ja lisäksi muuttokin maksaa (mies sanoi, että ei suostu auttamaan minua lainkaan tietenkään ja omalla isälläni on selkävaivoja, joten mun täytyy vuokrata joku pakettiauto tai sitten ostaa muuttofirmalta palveluita). Joskus elämässä totuus on tarua ihmeellisempää ja näin siis meillä. :( T. AP

[/quote]

1) hanki parempi työ

2) lopeta sikiäminen

3) lopeta valittäminen

Miehelläsi ei ole mitään velvollisuutta taata sinulle hyvää elintasoa. On aika anteliasta jo että saat asua miehen talossa vastiketta vastaan. Olet loinen ja kuvottava. 

M20
[/quote]
Vai että miehen talossa... Ja juu ei todellakaan tarvitsisi ap:n mitään vuokrankorvikkeita maksaa. He ovat aviopari eivätkä vuokralainen ja vuokraisäntä. Ja kerran korostetusti Miehen asunto niin maksakoot itse asuntonsa vastikkeet. Eivät ne ap:ole kuulu kerta ollaan tarkkoja omista menoista.
Sitäpaitsi ap on hoitanut kotona MIEHEN lapsia. Alapas laskea, paljonko mies olisi joutunut maksamaan ulkopuoliselle näiden hoitamisesta.
Ja se mies voi lopettaa sikiämisen kerran ei tajua lapsien tuomaa vastuuta.
Ja sinä pikkumies olet onneksi vielä lähes lapsi, joten toivoa on että tuosta vielä aikuistut ja alat käsittää asioita.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 09:58"]

Asut miehen talossa, joten maksat vastikkeen. Se korvaa vuokran. Tämä on oikein.

Olen aikuinen ihminen, joten maksat omat kulusi. Tämä on oikein.

Teillä on yhteinen lapsi, joten maksat lapsen kulut puoliksi. Tämä on oikein.

Olet kotona, joten teet kaikki kotityöt. TÄmä on oikein.

Lortto vaan valittaa, kun mies ei kustanna koko elämää ja tee töitä sen päälle vielä kotitöitä. Tämä ei ole oikein.

M20

[/quote]

AP tässä moi! Mieheni siis selittää asiat täsmälleen juuri yllä olevalla tavalla. Minun siis pitäisi tehdä mielellään kaikki kotityötkin, kun nyt olen kotona. Lapsia on kaksi ja he molemmat ovat alle kolmevuotiaita. Itselläni oli ennen hoitovapaata omia säästöjä, mutta ne ovat kuluneet vähitellen hoitovapaan myötä, sillä miehellä on myös melko kallis elämäntapa (pitää ostaa kalliita ruokia ym. ja edulliset perusruoat eivät välttämättä kelpaa).

Samaan aikaan mies on tosiaan itse kartuttanut huimasti omaisuuttaan, sillä maksan kuitenkin vastikkeen kokonaan sekä osan muista juoksevista menoista, omat menoni kokonaan ja lasten menoista puolet. Koko juttu on onnistunut siten, että olen itse köyhäillyt ainakin oman ruokani ja omien vaatteiden oston osalta sekä käyttämällä niitä alunperin usean tuhannen euron säästöjä. Nyt kun säästöni ovat kuluneet loppuun ja minun on pitänyt taas muistuttaa miestä siitä, että tämä tilanne on kestämätön, niin hän alkoi solvata minua, että on oma vikani, että olen niin köyhä. Ja lisäksi hän alkoi mollata köyhiä muutenkin tyhmemmiksi ym. ja suorastaan kehuskeli omaa varallisuuttaan minuun nähden.

Meille tuli eilen riitaa siitäkin, kun erään kaupan bonukset oli ollut tarkoitus laittaa puoliksi (sillä ruoat on maksettu puoliksi) ja mies ei edes suostunut antamaan niistä bonuksista minulle puolikastani eli noin kolmeakymmentä euroa, vaan sanoi, että nyt ne menivät muihin menoihin ja minulle hän ei tule antamaan senttiäkään jne. :( Itselläni on jo tähän aikaan kuusta tili lähes tyhjä (maksoin koko kuukauden laskut heti) ja ko. raha olisi ollut iso summa; miehellä sen sijaan on noin 200 000 omaisuutta ja tililläkin pari tonnia, mutta hän ei voinut antaa sitä mun osuuttani eli paria kymppiä. :(

Tosiaan arki on todella raskasta hänen kanssaan. Ja lapset ovat siis hänen lapsiaan myös. Onneksi pääsen taas syksyllä takaisin töihin. Olen harkinnut eroa, mutta tällä hetkellä minulla ei ole mitenkään varaa muuttaa täältä lasten kanssa pois (asuntokin on miehen ja mies ei tietenkään omasta kodistaan lähde mihinkään, jos ero tulisi). Vuokra-asunnoissa täytyy olla se vuokravakuus ja mun pitäisi ensin säästää sitä varten ja lisäksi muuttokin maksaa (mies sanoi, että ei suostu auttamaan minua lainkaan tietenkään ja omalla isälläni on selkävaivoja, joten mun täytyy vuokrata joku pakettiauto tai sitten ostaa muuttofirmalta palveluita). Joskus elämässä totuus on tarua ihmeellisempää ja näin siis meillä. :( T. AP

[/quote]

Nyt ap et ainakaan enää maksa miehen yhtiövastiketta etkä mitään laskuja mitkä eivät ole omissa nimissäsi. Älä osta enää miehelle kalliita ruokia. Riidan uhallakin! Nyt kaikki ylimääräinen säästöön, että saisit sen vuokravakuuden kokoon.

Ei mies voi sinua pakottaakaan maksamaan laskuja. Jos miehellä on sinun pankkitunnukset niin ne äkkiä vaihtoon. pahin mitä mies voi sinulle tehdä on heittää sinut pihalle asunnosta. Jos sen tekee niin menet lasten kanssa jonkun ystävän /sukulaisen luokse siksi aikaa että saat sosiaalitoimistosta apua. Sitten haet avioerpa ja yksinhuoltajuutta. Tuskin miehellä on mitään mahkuja yhteishuoltajuuteen, jos heittää sinut pihalle. Pidä mielessä, että miehesi on täysin riippuvainen sinusta lastenhoidon suhteen. Hänellä ei ole lapsille muuta hoitopaikkaa, joten ymmärtää varmaan että jos heittää sinut pihalle, joutuu heittämään myös lapset.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 11:35"]

Voishan tämmönen varmaan olla provokin.. mutta omasta kokemuksesta ei mitenkään mahdotonta.

Silloin kun itse olin äitiyslomalla/vanhempainvapaalla niin oma mies haukkui yhteiskunnan loiseksi ja tuilla eläjäksi. Että näin. Loppui se suhde aika nopeaan kun meno yltyi samanlaiseksi kuin ap:llä.

[/quote]

Oma mieheni on tosiaan myös haukkunut minua juuri noilla sanoillakin, eli "loiseksi", vaikka en tosiaan häneltä mitään saa oikeasti. Hänen mielestään myös asumisellani "kulutan" asuntoa, vaikka siis asun ihan normaalisti ja siististi sekä pidän asunnon siistissä kunnossa. Hänen mielestään se, että maksan KOKO vastikkeen yksin on siis osin korvausta asunnon kulumisesta tms. Kun sanoin ajatuksistani muuttaa ja mainitsin mahdollisesta asumistuesta (jos siis hankin vuokra-asunnon ja tuloni olisivat kuitenkin kahden lapsen äitinä riittävän pienet sen saamiseen), niin mies syyllisti siitäkin minua sossupummiksi.

Menee off topiciksi, mutta mies solvaa minua päivittäin eri tavoin todella ilkeästi muutenkin; hän käytännössä purkaa kaiken pahan olonsa minuun päästessään töistä kotiin. Tässä on tosin sellainen hassu juttu, että alan olla niin karaistunut siihen huonoon kohteluun ja pilkkaamiseen, että en enää jotenkin jaksa edes välittää niistä sanoista. Olen jo kuullut niin hirveitä loukkauksia ja niin usein, että ei tästä varmaan enää pahempaa voi ollakaan (?). Itsetuntoni on toki täysin pohjamudissa, mutta ei se enää varmaan näin matalalta voi enää pudotakaan. T. AP

Mitä jos hakeutuisit turvakotiin? Henkinen väkivalta ja taloudellinen alistaminen on riittävä syy. Saat sitä kautta apua omaan asuntoon muuttamiseen ja käytännön asioiden hoitamiseen.

Mitä tapahtuu, jos ap hakee avioeroa, eikä poistu lapsineen miehen asunnosta? Asuntohan on käytännössä yhteinen, jos avioehtoa ei ole. Ap:lla tosin varmasti on. Voiko joku viranomainen päättää, että miehen on lähdettävä?

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:22"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 11:35"]

Voishan tämmönen varmaan olla provokin.. mutta omasta kokemuksesta ei mitenkään mahdotonta.

Silloin kun itse olin äitiyslomalla/vanhempainvapaalla niin oma mies haukkui yhteiskunnan loiseksi ja tuilla eläjäksi. Että näin. Loppui se suhde aika nopeaan kun meno yltyi samanlaiseksi kuin ap:llä.

[/quote]

Oma mieheni on tosiaan myös haukkunut minua juuri noilla sanoillakin, eli "loiseksi", vaikka en tosiaan häneltä mitään saa oikeasti. Hänen mielestään myös asumisellani "kulutan" asuntoa, vaikka siis asun ihan normaalisti ja siististi sekä pidän asunnon siistissä kunnossa. Hänen mielestään se, että maksan KOKO vastikkeen yksin on siis osin korvausta asunnon kulumisesta tms. Kun sanoin ajatuksistani muuttaa ja mainitsin mahdollisesta asumistuesta (jos siis hankin vuokra-asunnon ja tuloni olisivat kuitenkin kahden lapsen äitinä riittävän pienet sen saamiseen), niin mies syyllisti siitäkin minua sossupummiksi.

Menee off topiciksi, mutta mies solvaa minua päivittäin eri tavoin todella ilkeästi muutenkin; hän käytännössä purkaa kaiken pahan olonsa minuun päästessään töistä kotiin. Tässä on tosin sellainen hassu juttu, että alan olla niin karaistunut siihen huonoon kohteluun ja pilkkaamiseen, että en enää jotenkin jaksa edes välittää niistä sanoista. Olen jo kuullut niin hirveitä loukkauksia ja niin usein, että ei tästä varmaan enää pahempaa voi ollakaan (?). Itsetuntoni on toki täysin pohjamudissa, mutta ei se enää varmaan näin matalalta voi enää pudotakaan. T. AP

[/quote]

Tuosta ei oo sitten enää mitään muuta kuin nousu ylöspäin, kun alat uskoa siihen ja vaatimaan itsellesi parempaa kohtelua. :)

Parempaa on tarjolla, oikeasti. Löysin vuosi eron jälkeen miehen joka on taas aivan eri maata ja pojalleni aivan ihana ja huolehtii hänenkin tarpeistaan vaikka ei pakko olisikaan. Päiväkään en ole sitä eroa katunut. 

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:22"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 11:35"]

Voishan tämmönen varmaan olla provokin.. mutta omasta kokemuksesta ei mitenkään mahdotonta.

Silloin kun itse olin äitiyslomalla/vanhempainvapaalla niin oma mies haukkui yhteiskunnan loiseksi ja tuilla eläjäksi. Että näin. Loppui se suhde aika nopeaan kun meno yltyi samanlaiseksi kuin ap:llä.

[/quote]

Oma mieheni on tosiaan myös haukkunut minua juuri noilla sanoillakin, eli "loiseksi", vaikka en tosiaan häneltä mitään saa oikeasti. Hänen mielestään myös asumisellani "kulutan" asuntoa, vaikka siis asun ihan normaalisti ja siististi sekä pidän asunnon siistissä kunnossa. Hänen mielestään se, että maksan KOKO vastikkeen yksin on siis osin korvausta asunnon kulumisesta tms. Kun sanoin ajatuksistani muuttaa ja mainitsin mahdollisesta asumistuesta (jos siis hankin vuokra-asunnon ja tuloni olisivat kuitenkin kahden lapsen äitinä riittävän pienet sen saamiseen), niin mies syyllisti siitäkin minua sossupummiksi.

Menee off topiciksi, mutta mies solvaa minua päivittäin eri tavoin todella ilkeästi muutenkin; hän käytännössä purkaa kaiken pahan olonsa minuun päästessään töistä kotiin. Tässä on tosin sellainen hassu juttu, että alan olla niin karaistunut siihen huonoon kohteluun ja pilkkaamiseen, että en enää jotenkin jaksa edes välittää niistä sanoista. Olen jo kuullut niin hirveitä loukkauksia ja niin usein, että ei tästä varmaan enää pahempaa voi ollakaan (?). Itsetuntoni on toki täysin pohjamudissa, mutta ei se enää varmaan näin matalalta voi enää pudotakaan. T. AP
[/quote]
Tulee oikeasti paha mieli puolestasi. Olen itsekin ollut liitossa, jossa toinen käytti fyysistä ja henkistä väkivaltaa, nimitteli ja pilkkasi minkä ehti. Ja nyt melkein 10 vuotta eron jälkeen reppana vinkuu edelleen takaisin.
Nuo ovat säälittäviä ressukoita,pikkupoikia aikuisen miehen vartalossa. Löydät kyllä parempaa. Nyt alat hoitamaan eron käytännön järjestelyitä.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:09"]

Ap, kun elämässä tulee vaikeuksia, omat ystävät ja sukulaiset rientävät apuun. Jos nyt kertoisit heille avoimesti, että tilanteesi on kestämätön ja olet muuttamassa, saisit varmaan muuttoapua ja ehkä yhdessä keskittyä keinon vuokravakuuteen. Eikö yhteiskunnalta voi saada apua vuokravakuuden suhteen? 

Oletteko naimisissa? Avioehto? Laita nyt ainakin avioeron harkintavaihe vetämään, sehän kestää puoli vuotta. Voisitteko muuttaa vanhemmillesi tai jollekin ystävällesi, kunnes saisit vähän myöhemmin asunnon? Entä töihinmenon aikaistaminen vai oletko opettaja tms?

[/quote]

Olemme naimisissa ja ei ole avioehtoa. Tosin mies on jo kauan sitten uhannut, että minulle käy todella huonosti, jos alan pyytää ositusta, joten suullisesti lupasin olla pyytämättä ositusta, vaikka ero tulisikin. Toisaalta en muutenkaan halua kenenkään ennen avioliittoa itse hankkimaa omaisuutta tietenkään. Eri juttu jossain määrin voi olla tämä avioliiton aikana hankittu omaisuus, sillä esim. itse olen tosiaan uhrautunut lasten vuoksi taloudellisesti, kun taas mies on kartuttanut samaan aikaan omaisuuttaan. Silti lupasin, että emme rupea hänen omaisuuteensa kajoamaan, joten aion pitää sanani.

Varmaankin voisin saada sukulaisilta ja/tai ystäviltä apuakin, tosin en ole kertonut tilanteestani muutamaa henkilöä lukuunottamatta kenellekään. Todennäköisesti sitten, kun ero on käsillä, kerron toki. Itse olen tässä pohtinut ja pyöritellyt sitä ajatusta, kannattaisiko ero laittaa vireille ennen kuin asunto on jo löytynyt ja itse olen päätynyt siihen, että hommaan asunnon valmiiksi (voin olla väärässäkin ja toisaalta olisi vapauttava tunne saada se ero edes vireille, vaikka asuntoa ei edes ole). Töihin olen jo sopinut paluupäivästä, joten en kehtaa muuttaa sitä enää ja lasten hoitopaikkakin on jo sovittu. Mutta täytyy miettiä, jos voisi vielä jotenkin valmistella eroa fiksusti tässä hyvissä ajoin. T. AP

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:29"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:22"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 11:35"]

Voishan tämmönen varmaan olla provokin.. mutta omasta kokemuksesta ei mitenkään mahdotonta.

Silloin kun itse olin äitiyslomalla/vanhempainvapaalla niin oma mies haukkui yhteiskunnan loiseksi ja tuilla eläjäksi. Että näin. Loppui se suhde aika nopeaan kun meno yltyi samanlaiseksi kuin ap:llä.

[/quote]

Oma mieheni on tosiaan myös haukkunut minua juuri noilla sanoillakin, eli "loiseksi", vaikka en tosiaan häneltä mitään saa oikeasti. Hänen mielestään myös asumisellani "kulutan" asuntoa, vaikka siis asun ihan normaalisti ja siististi sekä pidän asunnon siistissä kunnossa. Hänen mielestään se, että maksan KOKO vastikkeen yksin on siis osin korvausta asunnon kulumisesta tms. Kun sanoin ajatuksistani muuttaa ja mainitsin mahdollisesta asumistuesta (jos siis hankin vuokra-asunnon ja tuloni olisivat kuitenkin kahden lapsen äitinä riittävän pienet sen saamiseen), niin mies syyllisti siitäkin minua sossupummiksi.

Menee off topiciksi, mutta mies solvaa minua päivittäin eri tavoin todella ilkeästi muutenkin; hän käytännössä purkaa kaiken pahan olonsa minuun päästessään töistä kotiin. Tässä on tosin sellainen hassu juttu, että alan olla niin karaistunut siihen huonoon kohteluun ja pilkkaamiseen, että en enää jotenkin jaksa edes välittää niistä sanoista. Olen jo kuullut niin hirveitä loukkauksia ja niin usein, että ei tästä varmaan enää pahempaa voi ollakaan (?). Itsetuntoni on toki täysin pohjamudissa, mutta ei se enää varmaan näin matalalta voi enää pudotakaan. T. AP

[/quote]

Tuosta ei oo sitten enää mitään muuta kuin nousu ylöspäin, kun alat uskoa siihen ja vaatimaan itsellesi parempaa kohtelua. :)

Parempaa on tarjolla, oikeasti. Löysin vuosi eron jälkeen miehen joka on taas aivan eri maata ja pojalleni aivan ihana ja huolehtii hänenkin tarpeistaan vaikka ei pakko olisikaan. Päiväkään en ole sitä eroa katunut. 

[/quote]

Kiitoksia! :) t. AP

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:09"]

Ap, kun elämässä tulee vaikeuksia, omat ystävät ja sukulaiset rientävät apuun. Jos nyt kertoisit heille avoimesti, että tilanteesi on kestämätön ja olet muuttamassa, saisit varmaan muuttoapua ja ehkä yhdessä keskittyä keinon vuokravakuuteen. Eikö yhteiskunnalta voi saada apua vuokravakuuden suhteen? 

Oletteko naimisissa? Avioehto? Laita nyt ainakin avioeron harkintavaihe vetämään, sehän kestää puoli vuotta. Voisitteko muuttaa vanhemmillesi tai jollekin ystävällesi, kunnes saisit vähän myöhemmin asunnon? Entä töihinmenon aikaistaminen vai oletko opettaja tms?

[/quote]

Olemme naimisissa ja ei ole avioehtoa. Tosin mies on jo kauan sitten uhannut, että minulle käy todella huonosti, jos alan pyytää ositusta, joten suullisesti lupasin olla pyytämättä ositusta, vaikka ero tulisikin. Toisaalta en muutenkaan halua kenenkään ennen avioliittoa itse hankkimaa omaisuutta tietenkään. Eri juttu jossain määrin voi olla tämä avioliiton aikana hankittu omaisuus, sillä esim. itse olen tosiaan uhrautunut lasten vuoksi taloudellisesti, kun taas mies on kartuttanut samaan aikaan omaisuuttaan. Silti lupasin, että emme rupea hänen omaisuuteensa kajoamaan, joten aion pitää sanani.

Varmaankin voisin saada sukulaisilta ja/tai ystäviltä apuakin, tosin en ole kertonut tilanteestani muutamaa henkilöä lukuunottamatta kenellekään. Todennäköisesti sitten, kun ero on käsillä, kerron toki. Itse olen tässä pohtinut ja pyöritellyt sitä ajatusta, kannattaisiko ero laittaa vireille ennen kuin asunto on jo löytynyt ja itse olen päätynyt siihen, että hommaan asunnon valmiiksi (voin olla väärässäkin ja toisaalta olisi vapauttava tunne saada se ero edes vireille, vaikka asuntoa ei edes ole). Töihin olen jo sopinut paluupäivästä, joten en kehtaa muuttaa sitä enää ja lasten hoitopaikkakin on jo sovittu. Mutta täytyy miettiä, jos voisi vielä jotenkin valmistella eroa fiksusti tässä hyvissä ajoin. T. AP

[/quote]

Mutta olisiko tuossa vaarana käydä niin, että kunhan olet saanut eron vireille ilman sitä asuntoa niin mies hetkeksi parantaa asenteensa ja pehmittää sinut jäämään ja uskoisitkin kaiken sen? Tai sitten meno yltyy vielä riitaisammaksi ja lapset kärsii enemmän. 

Sinuna hommaisin sen asunnon ihan ensin...

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:22"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 11:35"] Voishan tämmönen varmaan olla provokin.. mutta omasta kokemuksesta ei mitenkään mahdotonta. Silloin kun itse olin äitiyslomalla/vanhempainvapaalla niin oma mies haukkui yhteiskunnan loiseksi ja tuilla eläjäksi. Että näin. Loppui se suhde aika nopeaan kun meno yltyi samanlaiseksi kuin ap:llä. [/quote] Oma mieheni on tosiaan myös haukkunut minua juuri noilla sanoillakin, eli "loiseksi", vaikka en tosiaan häneltä mitään saa oikeasti. Hänen mielestään myös asumisellani "kulutan" asuntoa, vaikka siis asun ihan normaalisti ja siististi sekä pidän asunnon siistissä kunnossa. Hänen mielestään se, että maksan KOKO vastikkeen yksin on siis osin korvausta asunnon kulumisesta tms. Kun sanoin ajatuksistani muuttaa ja mainitsin mahdollisesta asumistuesta (jos siis hankin vuokra-asunnon ja tuloni olisivat kuitenkin kahden lapsen äitinä riittävän pienet sen saamiseen), niin mies syyllisti siitäkin minua sossupummiksi. Menee off topiciksi, mutta mies solvaa minua päivittäin eri tavoin todella ilkeästi muutenkin; hän käytännössä purkaa kaiken pahan olonsa minuun päästessään töistä kotiin. Tässä on tosin sellainen hassu juttu, että alan olla niin karaistunut siihen huonoon kohteluun ja pilkkaamiseen, että en enää jotenkin jaksa edes välittää niistä sanoista. Olen jo kuullut niin hirveitä loukkauksia ja niin usein, että ei tästä varmaan enää pahempaa voi ollakaan (?). Itsetuntoni on toki täysin pohjamudissa, mutta ei se enää varmaan näin matalalta voi enää pudotakaan. T. AP [/quote] Tulee oikeasti paha mieli puolestasi. Olen itsekin ollut liitossa, jossa toinen käytti fyysistä ja henkistä väkivaltaa, nimitteli ja pilkkasi minkä ehti. Ja nyt melkein 10 vuotta eron jälkeen reppana vinkuu edelleen takaisin. Nuo ovat säälittäviä ressukoita,pikkupoikia aikuisen miehen vartalossa. Löydät kyllä parempaa. Nyt alat hoitamaan eron käytännön järjestelyitä.

[/quote]

Kiitoksia! :) Mä veikkaan, että mieheni tosiaan on samantyyppinen tapaus. Huh, kunpa se eroprosessi olisi jo ohitse. Vähän pelottaa sekin, että miten jaksan mahdollisesti taistella näin lytätyn itsetuntoni turvin. Toivottavasti miehelläni ois sen verran armoa, että ei tekisi siitä erostakin sitten vaikeaa. Toivon parasta ja yritän tsempata itse parhaani mukaan.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:39"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:09"]

Ap, kun elämässä tulee vaikeuksia, omat ystävät ja sukulaiset rientävät apuun. Jos nyt kertoisit heille avoimesti, että tilanteesi on kestämätön ja olet muuttamassa, saisit varmaan muuttoapua ja ehkä yhdessä keskittyä keinon vuokravakuuteen. Eikö yhteiskunnalta voi saada apua vuokravakuuden suhteen? 

Oletteko naimisissa? Avioehto? Laita nyt ainakin avioeron harkintavaihe vetämään, sehän kestää puoli vuotta. Voisitteko muuttaa vanhemmillesi tai jollekin ystävällesi, kunnes saisit vähän myöhemmin asunnon? Entä töihinmenon aikaistaminen vai oletko opettaja tms?

[/quote]

Olemme naimisissa ja ei ole avioehtoa. Tosin mies on jo kauan sitten uhannut, että minulle käy todella huonosti, jos alan pyytää ositusta, joten suullisesti lupasin olla pyytämättä ositusta, vaikka ero tulisikin. Toisaalta en muutenkaan halua kenenkään ennen avioliittoa itse hankkimaa omaisuutta tietenkään. Eri juttu jossain määrin voi olla tämä avioliiton aikana hankittu omaisuus, sillä esim. itse olen tosiaan uhrautunut lasten vuoksi taloudellisesti, kun taas mies on kartuttanut samaan aikaan omaisuuttaan. Silti lupasin, että emme rupea hänen omaisuuteensa kajoamaan, joten aion pitää sanani.

Varmaankin voisin saada sukulaisilta ja/tai ystäviltä apuakin, tosin en ole kertonut tilanteestani muutamaa henkilöä lukuunottamatta kenellekään. Todennäköisesti sitten, kun ero on käsillä, kerron toki. Itse olen tässä pohtinut ja pyöritellyt sitä ajatusta, kannattaisiko ero laittaa vireille ennen kuin asunto on jo löytynyt ja itse olen päätynyt siihen, että hommaan asunnon valmiiksi (voin olla väärässäkin ja toisaalta olisi vapauttava tunne saada se ero edes vireille, vaikka asuntoa ei edes ole). Töihin olen jo sopinut paluupäivästä, joten en kehtaa muuttaa sitä enää ja lasten hoitopaikkakin on jo sovittu. Mutta täytyy miettiä, jos voisi vielä jotenkin valmistella eroa fiksusti tässä hyvissä ajoin. T. AP

[/quote]

Mutta olisiko tuossa vaarana käydä niin, että kunhan olet saanut eron vireille ilman sitä asuntoa niin mies hetkeksi parantaa asenteensa ja pehmittää sinut jäämään ja uskoisitkin kaiken sen? Tai sitten meno yltyy vielä riitaisammaksi ja lapset kärsii enemmän. 

Sinuna hommaisin sen asunnon ihan ensin...

[/quote]

Olen miettinyt samaa. Mun kannattaa varmaan hommata ensin asunto varmuuden vuoksi. Ja näillä näkymin mun on pakko jaksaa sinne loppusyksyyn, jotta oon saanut hieman taas rahaa kokoon vuokria ja muuttokustannuksia ajatellen. Nyt se tuntuu pitkältä ajalta, mutta kaipa sen jotenkin jaksaa. Kiitos vielä kovasti tsemppaavista viesteistä kaikille. T. AP

Mistä päin olet, ap? Tulisin ihan henk. koht. avuksesi, jos sattuisit asumaan Pirkanmaalla.

Onko muutto vanhempien luo kesäksi ihan poissuljettu ajatus? Suvun kesämökille? Ihan mihin tahansa?

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 10:10"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 09:58"]

Asut miehen talossa, joten maksat vastikkeen. Se korvaa vuokran. Tämä on oikein.

Olen aikuinen ihminen, joten maksat omat kulusi. Tämä on oikein.

Teillä on yhteinen lapsi, joten maksat lapsen kulut puoliksi. Tämä on oikein.

Olet kotona, joten teet kaikki kotityöt. TÄmä on oikein.

Lortto vaan valittaa, kun mies ei kustanna koko elämää ja tee töitä sen päälle vielä kotitöitä. Tämä ei ole oikein.

M20

[/quote]

Samaa mieltä. Aikuisen ihmisen pitää maksaa oma elämänsä sekä puolet lapsensa kuluista. 
[/quote]

Nimenomaan, ja ne lapsen hoidosta aiheutuvat kulut ja tulonmenetykset ovatt lapsen kuluja, jotka kuuluu jakaa puoliksi.

Kun ositatte omaisuutta, voit hyvin antaa miehen pitää ennen liittoa hankkimansa omaisuuden. Mutta se on sinulle kuuluvaa osuutta, minkä olet menettänyt tässä lasten synnyttämisessä ja hoitamisessa. Ja tarvitset sitä rahaa, jotta saat lapsille rakennettua uuden elämän puitteet. 

Jos sinulla on pankkitunnukset jollekin yhteiselle tilille, missä on vuokravakuuden verran rahaa, voinet sen käyttää vaikka heti, koska tulet kuitenkin saamaan yhteisestä omaisuudesta sen verran. Tai sitten palautat vaan rahat myöhemmin. 

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:02"]Kun ositatte omaisuutta, voit hyvin antaa miehen pitää ennen liittoa hankkimansa omaisuuden. Mutta se on sinulle kuuluvaa osuutta, minkä olet menettänyt tässä lasten synnyttämisessä ja hoitamisessa. Ja tarvitset sitä rahaa, jotta saat lapsille rakennettua uuden elämän puitteet. 

Jos sinulla on pankkitunnukset jollekin yhteiselle tilille, missä on vuokravakuuden verran rahaa, voinet sen käyttää vaikka heti, koska tulet kuitenkin saamaan yhteisestä omaisuudesta sen verran. Tai sitten palautat vaan rahat myöhemmin. 
[/quote]
Nimenomaan. Sinulla on ansiomenetyksiä hoitovapaiden takia ja lisäksi olet joutunut makselemaan yksin toisen nimissä olevan vastikkeita. Joten otat takaisin sen mikä sinulle kuuluu.