Lue keskustelun säännöt.
Menneisyyden mt-ongelmat ja potentiaalinen huoltajuuskiista
10.06.2015 |
Tai no oikeasti ei minulla edes ollut "oikeaa" masennusta, vaan olin teini-ikäisenä angstinen vanhempieni avioerosta ja parikymppisenä todella yksinäinen muuten paitsi erään onnettoman parisuhteen osalta, joten hakeuduin psykologille. Olen tällä hetkellä lähes nelikymppinen ja mieheni kanssa on todennäköisesti tulossa ero. Mieheni jo uhkasi huoltajuusoikeudenkäynneillä ym. Olen melko neuvoton, sillä pelkään, että menneisyyden haamut kaivetaan taas esiin.
Mieheni ei ole koskaan käynyt psykologilla, mutta hänellä on todennäköisesti oikeasti persoonallisuushäiriö, jota hän ei (tietenkään) myönnä: kyvyttömyys empatiaan, omatunnon puute, lapsena tappanut huvikseen pikkulintuja, aikuisena väkivaltainen ja erittäin impulsiivinen. Onko minulla mitään mahdollisuutta saada lasten huoltajuutta, jos olen teini-ikäisenä ja parikymppisenä käynyt psykologilla? Me molemmat olemme työssäkäyviä "normikansalaisia", tosin miehelläni on runsaasti omaisuutta ja itselläni ei ole kuin vähäiset säästöt.
Kommentit (3)
Ja hän on siis näitä "kaikki kulut puoliksi" -tyyppejä myös (vaikka hänellä on nettotulot noin 6000 eur/kk ja mulla kotihoidontuki Kelalta ainoastaan), joten sen vuoksi en ole pystynyt kerryttämään omaisuutta nyt avioliittoni aikana, vaan säästöni ovat kuluneet melkein kokonaan. Kunpa joku olisi mulle nuorempana kertonut, että ei kannata mennä ainakaan julkiselle puolelle juttelemaan vaikeista asioista kenenkään kanssa, sillä sellainen virhe leimaa minut lopuksi ikääni ja saan kärsiä siitä aina. :( Ei mieheni ole oikeasti lapsille hyväksi; hän mm. kielsi minua imettämästä lasten ollessa aivan pieniä vauvoja sekä muutenkin kontrolloi aivan järjettömällä tavalla. Itkettää jo valmiiksi tuleva karu kohtalo.
Mies otti tänään yllättäen esikoisen mukaansa silmieni edestä ja lähti toiselle puolelle Suomea omien vanhempiensa luokse. Yritin estää lähdön, mutta mies ei välittänyt pyynnöistäni, vaan otti vain lapsen ja lähti ulos ovesta ja ajoi sinne autolla. Olen todella heikoilla miehen kanssa, sillä hän on niin itsepäinen ja itsekäs. En edes kehtaa tai uskalla kertoa tästä tilanteesta omille vanhemmilleni tai ystävilleni, sillä häpeän sitä, että avioliittoni on niin onneton ja tuhoon tuomittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenttien puutteesta teen sen johtopäätöksen, että mies on siis varmaan sittenkin oikeassa ja minä olen oikeasti ansainnut kohtaloni. Thanks!
Olen ainakin kuullut, että kaikki mahdollinen negatiivinen menneisyydestä voidaan kaivaa ja lisäksi varallisuus ja palkan suuruus vaikuttavat. Nyt kyllä harmittaa jälkikäteen, että en kertonut miehen aggressiivisuudesta aikanaan millekään viralliselle taholle. Hän on meistä vieläpä se sosiaalisempi ja puheliaampi tapaus, kun itse olen hiljainen hissukka, joten hän osaa puhua kaikki ihmiset pyörryksiin ja valehdella päin naamaa (sekin on hänen yksi kummallisuutensa: hän valehtelee aivan kaikesta, eikä tunne mitään häpeää siitä jälkikäteen edes). Tuntuu jotenkin aika pelottavalta jopa; ehkä minun pitäisi suosiolla luovuttaa huoltajuus hänelle, mutta lasten parhaaksi olisi mielestäni se, että hän ei olisi heidän huoltajansa, joten pakko kai tässä on sitten jaksaa taistella.