Deitti, 32 v, asuu edelleen äitinsä kanssa. Juoksenko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 32v nainen ja muutin lapsuuteni kotiin jotta saan rahaa säästöön. Käyn töissä ja olen "normaali". Kysyttävää?

Eikö sun vanhemmille ole oikeasti parempaa kohdetta OMILLE rahoilleen kuin elättää omaa aikuista työssäkäyvää tytärtään?

Ei se nyt hirveästi asumiskuluja lisää ja jotkut vanhemmat haluaa taata lapselleen mahdollisimman hyvän elämän. Sinulle toki vieras käsite.

Mielestäni nämä keskustelut täällä yhdestä sun toisesta ominaisuudesta, jotka eivät missään nimessä saa koskea kumppaniehdokasta, ovat vähän outoja ja todellisuudesta irtaantuneita. Harva ihminen on täydellinen ja kompromisseja hyvän suhteen eteen täytyy aina tehdä. Ehdokkaitakaan ei ole lopulta olemassa niin paljoa, että voisi odottaa löytävänsä jotain täydellistä ja juuri itselleen sopivaa. Jos ei ikinä voi joustaa mistään ja tapailla vaikka mielenterveyskuntoutujaa tai alipainoista tai kotona asuvaa tai työtöntä tai mitä ikinä, mutta ei samaan aikaan voi hyväksyä muiden kritiikkiä joistain omista ominaisuuksistaan, niin onko oikeasti valmis rakentamaan parisuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ilmiöstä miehet saavat kuulla kunniansa 10x enemmän kuin naiset..se siitä tasa-arvosta taas.

Joo, ei ole tasa-arvosta tietoakaan. Vanhempien kanssa asuva nainen on täysin normaali ja vastaavassa tilanteessa oleva mies on hylkiö.

Naisten mielestä vanhempiin pitäisi yhteys katkaista kokonaan. Heitä ei saisi käydä edes auttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan olla niinkin, että on asuessaan vielä lapsuudenkodissaan, aikonut nopeasti säästää rahat omistusasuntoon. On voinut säästää enemmän, kun ei ole samalla tarvinnut maksaa vuokraa. Tätä asiaa ei persaukiset pois kokoaan muuttaneet luuserit tiedä, kun kela on maksanut vuokran ns itsenäistyneen omasta vuokra-asunnosta.

Siis sen lisäksi että kolmekymppinen ihminen asuu äitinsä kanssa, hän jättäisi vielä asumiskuluihinkin osallistumatta niinkuin joku teini?? Just. Minä otan mieluummin oikeasti aikuisen miehen, joka pystyy ja haluaa huolehtia itse itsestään ja elatuksestaan.

Ei Kelan työttömyys- ja asuntotuilla eläminen ole oikeaa itsenäistymistä. Siinä on suu kiinni Suomi-neidon utareessa ja larpataan "itsenäistä". Jos säästää omistuskämppää varten, niin hyvä vaan, että asuu kotona eikä rahoita vuokranantajia ja Kojamoa.

Eiköhän eka asia olisi hankkia työpaikka ja miettiä sitten sitä oman asunnon säästämistä? Ja mikä on syynä sille, ettei vanhemmilleen voi vuokraa asumisestaan maksaa? Maksaako tällainen lokki edes omia ruokiaan itse?

Mutta tee sinä kuinka haluat. Minä en halua äitinsä passattavana loisivaa miestä.

"Deitti, 32 v, asuu edelleen äitinsä kanssa. Juoksenko?"

Niin että kumpaan suuntaan sitä pitää juosta. Pois vai luokse.

Aika epäasiallista solvata vanhemman luona asuvaa aikuista. Mikään vuokralla asuminen ei ole sen isompi ylpeyden aihe. Itse asun vielä toisen vanhemman luona, koska olen työtön ja tämä järjestely vielä toistaseksi onnistuu. Vai kuka haluaisi vapaaehtoisesti vielä lisätä Kelan tukien tarvetta? Maksan muuten kyllä omat ruokani yms.

Juokset, ja LUJAA!

Suomessa on niin kalliit asunnot, etten yhtään ihmettele. Ilmeisesti kaikkien tulisi asua yksin ja maksaa 1000-2000e vuokraa etenkin kaupungeissa Suomessa. Ja sinkkuja ei haittaa jos miehellä on vaimo/tyttöystävä jonka kanssa asuu ja jonka kanssa jakaa vuokralaskut että silleen. Ne jotka jakavat vuokrakulut toisen kanssa (oli se puoliso, sisar tai vanhemmat) saavat muuten vähemmän asumistukia tai muita tukia, kun taas vaikkapa heti 18v täytettyään yksin muuttava nuori saa Suomessa Kaikki tuet joita on. Yksin asuville menee enemmän tukia, sitten on myös noita eronneita pareja jotka huijaavat asuvansa yhdessä ja hakevat tukia ties mihin.

Riippuu sukupuolesta.

Naisten mielestä on ok, jos nainen asuu vanhempiensa luona ja miehen tulisi antaa sellaiselle naiselle mahdollisuus. Mutta vanhempiensa luona asuva mies on naisten mielestä luuseri.

#Naiset #NaistenKaksoisstandardit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos säästää rahaa omistusasuntoa varten, niin eipä toi ole ongelma. Jos taas uusavuton vätys, niin sitten juokse.

Itse asuin 27-vuotiaaksi kotona ja ostin omistuskaksion 250 000 eurolla säästettyäni ensin 43 000 euroa. Olisin nyt voinut ostaa huonommankin kämpän vuoden kaksi aiemmin. Jos joku Kelan rahoilla asuva "itsenäinen aikuinen" minulle asiasti vittuili, niin hymyilin vaan takaisin

Mites sun parisuhderintamalla meni silloin aiemmin ja miten menee nyt?

Idiootit kaikkosivat, kun kerroin (hyvä niin) ja loput piti ajatteluani fiksuna. Eipä siinä mitään. Miksi helvetissä mä jonkun typeryksen arvostelun takia muuttaisin käytöstäni ja tavoitteitani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 32v nainen ja muutin lapsuuteni kotiin jotta saan rahaa säästöön. Käyn töissä ja olen "normaali". Kysyttävää?

Onko tuo diagnoosi "normaali" sinun päättelemä vai onko joku sinusta sellaisen lausunnon tehnyt?

Olen täysin normaali. En makaa kotona ja odota saavani kaikkea valmiina, koska tienaan omat rahani käymällä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 32v nainen ja muutin lapsuuteni kotiin jotta saan rahaa säästöön. Käyn töissä ja olen "normaali". Kysyttävää?

Miten itsenäistä elämää sinä pystyt elämään vaikka asut vanhempien kanssa?

Minulla on omat menoni. Pesen omat pyykkini, siivoan kodin, hoidan autoni ja kokkaan omat ruokani. Käyn omissa harrastuksissa. Vanhempani hoitavat ainoastaan velattoman omakotitalon juoksevat kulut.

Mitä väliä jos aikuinen ihminen asuu kotona. Ei se tee kenestäkään huonompaa eikä omillaan asuvasta parempaa.

Noh, muutin yhteen miehen kanssa, joka oli asunut vain vanhempiensa kanssa. Itse olin asunut siinä vaiheessa jo ulkomaillakin.

Ja olihan se turhauttavaa. Miehellä ei ollut mitään arjen pyörittämisen rutiinia, vaikka hän tavallaan tykkäsi kotitöistä. Koko ajan olisi pitänyt olla pyytämässä pyykkäämään tai käymään kaupassa. Jos ei pyytänyt, niin asiat jäivät tekemättä ja mies söi vain valmispasteijoita.

Ja kun asuttiin muutaman km päässä hänen vanhemmistaan, niin hän soitti aina isänsä huoltamaan polkupyöränsä, kiristämään pistorasian kiinnityksiä ym. En vieläkään ymmärrä, mikä siinä tekemisessä oli niin saamarin vaikeaa? Kaikki tekeminen kasautui vähitellen minulle, joka olin putsannut hajulukkoja, vaihtanut polttimoita ja tyhjentänyt pölypusseja sen 10-15 vuotta.

Mies ei ollut tervetullut lapsuudenkotiinsa enää erottuamme. Että ei ollut ehkä kovin vaivaton mies, vaikka olikin ihan kiva "pikku apulainen".

Vierailija kirjoitti:

Noh, muutin yhteen miehen kanssa, joka oli asunut vain vanhempiensa kanssa. Itse olin asunut siinä vaiheessa jo ulkomaillakin.

Ja olihan se turhauttavaa. Miehellä ei ollut mitään arjen pyörittämisen rutiinia, vaikka hän tavallaan tykkäsi kotitöistä. Koko ajan olisi pitänyt olla pyytämässä pyykkäämään tai käymään kaupassa. Jos ei pyytänyt, niin asiat jäivät tekemättä ja mies söi vain valmispasteijoita.

Ja kun asuttiin muutaman km päässä hänen vanhemmistaan, niin hän soitti aina isänsä huoltamaan polkupyöränsä, kiristämään pistorasian kiinnityksiä ym. En vieläkään ymmärrä, mikä siinä tekemisessä oli niin saamarin vaikeaa? Kaikki tekeminen kasautui vähitellen minulle, joka olin putsannut hajulukkoja, vaihtanut polttimoita ja tyhjentänyt pölypusseja sen 10-15 vuotta.

Mies ei ollut tervetullut lapsuudenkotiinsa enää erottuamme. Että ei ollut ehkä kovin vaivaton mies, vaikka olikin ihan kiva "pikku apulainen".

Ja mies asui vanhempiensa pienessä kerrostalokolmiossa. Maksoi vanhemmilleen sadan euron kuukausivuokraa, oli pikkuapulaisena heille ja törsäsi kaikki palkkatulonsa kaikkeen pieneen kivaan. Ruokakustannuksia ei tarvinnut miettiä eikä rahankäyttöä suunnitella yhtään. Ja kyllä se täsmälleen sama asenne seurasi myös meidän yhteiseen kotiimme; mies oli pikkuapulainen, joka lahjoitti kodille tyyliin sen 100 €, eikä kodille maksettu panos ollut missään suhteessa kodille suunnattuihin odotuksiin. Rahan käytön hahmottaminen oli jossain nollan ja negatiivisen välissä, jatkuvasti pöyristytti miten paljon ruokaan meni rahaa, mutta samalla olisi pitänyt saada kallista lohta, italialaista jäätelöä jne kun kotonakin oli saanut, sillä sadalla eurolla kuukaudessa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 32v nainen ja muutin lapsuuteni kotiin jotta saan rahaa säästöön. Käyn töissä ja olen "normaali". Kysyttävää?

Eikö sun vanhemmille ole oikeasti parempaa kohdetta OMILLE rahoilleen kuin elättää omaa aikuista työssäkäyvää tytärtään?

Vanhempani EIVÄT elätä minua, koska tienaan omat rahani.

Hah! Mun tuleva aviopuoliso asuu vieläkin kotona ja täyttää 37 tänä vuonna :)

On Japanista tosin mutta miksi pitäisi muuttaa pois kotoa jos vanhemmat ja aikuinen lapsi viihtyy hyvin yhdessä? Toiset on perhekeskeisempiä.

Miksi pitää aina juosta. Eikö voi vain kävellä.

Eikä olla niin dramaattinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 32v nainen ja muutin lapsuuteni kotiin jotta saan rahaa säästöön. Käyn töissä ja olen "normaali". Kysyttävää?

Vanhempasi eivät ole kehdanneet sanoa, että heiltä menee sekä yksityisyys että rahaa, kun aikuinen lapsi käyttää heitä ilmaiseen ylöspitoon. Yleensä aikuiset tarvitsevat omaakin rauhaa.

Minulla että vanhemmillani on oikein hyvin ja tarpeeksi omaa rauhaa. Saan rahaa säästöön unelmaani varten eivätkä vanhemmat minua elätä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempasi eivät ole kehdanneet sanoa, että heiltä menee sekä yksityisyys että rahaa, kun aikuinen lapsi käyttää heitä ilmaiseen ylöspitoon. Yleensä aikuiset tarvitsevat omaakin rauhaa.

Paitsi ei silloin jos äidillä on persoonallisuushäiriö. Tällöin äiti on henkisesti riippuvainen lapsistaan.

Kenelläkään ei ole häiriöitä.