Onko kissasi yrittänyt tavoittaa biologisia vanhempiaan?
Omani on yrittänyt pari kertaa laittaa paikallislehteen ilmoituksen sillä aikaa, kun olen ollut töissä... Onneksi hänellä on niin huono käsiala, että postissa tuskin olisi saatu osoitteesta selvää (kissani hienomotorisen herkkyyden kausi ehti mennä ohi ennen kuin alettiin harjoittelemaan kirjoittamista). Hankala tilanne, ymmärrän, että haluaisi tutustua äitiinsä :/ Hän oli 6-vuotias kuullessaan, etten ole hänen biologinen äitinsä.
Kommentit (10)
Sanoin, ettei kysele liikoja tai tapaa vanhempansa kissojen taivaassa pikemmin kuin arvaakaan.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 19:05"]Sanoin, ettei kysele liikoja tai tapaa vanhempansa kissojen taivaassa pikemmin kuin arvaakaan.
[/quote]
No huh!
Säilytin kissani biologisen äidin kartanon numeron kaiken varalta... Kissa oli ehdotellut yhteydenottoa siitä asti kun kerroin sen olevan adoptiotu, joten viime kuussa vihdoin sitten yhdessä soitimme äidille. Kissa-parka ällistyi kovasti kun äiti naukuikin sille ranskaksi. Se laittoi puhelun hiljaa poikki ja meni loppupäiväksi sohvan alle.
Toissapäivänä se pyysi saada aloittaa ranskanopiskelun, joten kai se on johonkin päätökseen tullut. Mitenkähän tässä käy...
Biologinen äitinsä asuu samassa taloudessa :) Biologisesta isästään on koittanut udella, mutta hänen nykyisestä olinpaikastaan ei oikein kellään ole (edes biologisella äidillä?) tietoa.
Ei tietääkseni. Taitaa kasvattivanhemmat olla todella kivoja. :)
Ei. Hän ei ole vielä ymmärtänyt olevansa adoptoitu. Enkä aio kertoakaan, ellei tule ihan pakko.
No ei kauheesti tarvi tavotella, meiän nuorimmaisen kisun mami kun asuu samassa taloudessa. Ja tämän mamikissan mummo myös. :)
Hän ei ole osoittanut mitään mielenkiintoa asiaa kohtaan. Mutta jos joskus osoittaa niin äitinsä on yhden soiton, isänsä kahden soiton päässä.
Omani löysi äitinsä kadulta...