Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän äiti, hermo menee....
10.06.2015 |
Olen seurustellut mieheni kanssa puolitoista vuotta. Miehellä on mukava suku, ja olen viettänyt heidän kanssaan aikaa jo aika paljon, vaikka asuvat noin kolmen tunnin ajomatkan päässä meistä. Myös miehen äidin kanssa tulen yleisesti ottaen hyvin toimeen, vaikka kiinnostuksen kohteemme ovatkin aika erilaisia. Seuraan muotia, käyn kuntosalilla ja pidän ulkonäöstäni huolta muutenkin. Mieheni äiti harrastaa metsästystä, ei yleensä ole kauhean huoliteltu ja luonteenpiirteiltään muutenkin enemmän "äijämäisempi" kuin esimerkiksi minä. Tämä ei kuitenkaan itseäni haittaa yhtään. Hän on yleensä aika rento ja huumorintajuinen, joten tulemme kyllä toimeen.
Viime aikoina minua on kuitenkin alkanut ahdistaa miesystäväni äidin monet vihjailut poikansa ja minun yhteisestä tulevaisuudesta. Muutama viikko sitten hän hankki koiran, ja sanoi, että mikäli pentu ulisee ja valvottaa paljon öisin, niin minun ja miehen on hyvä tottua siihen jo tässä vaiheessa tulevaisuudessa häämöttävän perheenlisäyksemme takia (mitään vauvaa ei siis todellakaan ole vielä näköpiirissä mutta tähän hän viittasi). Hän on eri yhteyksissä sanonut kuinka hyvän miehen tulen hänen pojastaan saamaan, ja onpa hänellä suunnitelmat valmiina jo nykyisen suht ison asuntonsakin suhteen: minä ja mieheni voimme muuttaa siihen!
En usko "anopin" tarkoittavan mitään pahaa, mutta alan oikeasti olemaan kypsä tuohon vihjailuun. Kaikki tiedämme, että mikään tulevaisuudessa ei ole niin varmaa kuin epävarmuus. Olen toki itsekin haaveillut monistakin asioista, joita voisimme mieheni kanssa tehdä ja kokea. En kuitenkaan halua hehkuttaa niitä kovin paljon etukäteen, sillä koskaan ei tiedä. Miehen äiti menee mielestäni liikaa henkilökohtaisuuksiin vihjailuillaan.
Mitä tekisitte tilanteessani vai tekisittekö mitään?
Kommentit (10)
En ymmärrä mikä tuossa niin kovin harmittaa. Täytyykö joka asiasta vetää herneet nenään vai voisiko välillä antaa mennä toisesta sisään ja toisesta ulos?
Oletteko miesystäväsi kanssa yhtä mieltä siitä, että mikän ei ole niin varmaa kuin epävarmuus? Elättekö päivän kerrallaan suunnittelematta yhteistä tulevaisuutta koska saatatte kuitenkin päätyä eroon? Jos näin, niin onpa ihana auhde teillä.
Voisiko äidin puheet ottaa kohteliaisuutena? Hän ainakin uskoo suhteeseenne(toisin kuin sinä?). Olisko mukavampaa jos hän puhuisi sinun lailla: "mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus. parempi olla suunnittelematta sitä yhyeistä mökkiviikonloppua, poikani saattaa sitä ennen löytää jonkun sinua hehkeämmän tipusen".
Jätä äidin puheet omaan varjoonsa ja keskity johonkin muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus kysymykseesi: En tekisi mitään.
Eihän hän ole mitään pahaa tehnyt. Relaa.
Olisin silti mielissäni. Sanoit, että olette aika erilaisia mitta silti synkkaa. Miehesi äiti selvästi pitää sinusta ja haluaa nähdä teidät perheenä ja sinut lapsenlapsiensa äitinä. Olisin ihan tyytyväinen, ei tarvitse kiinnittää sen kummemmin huomiota asiaan.
olet tervetullut sukuun siis
Pidä oma henkilökohtainen tilasi, äläkä päästä anoppia liian lähelle.
Äitini on ns. rajaton henkilö. Hän ei tunne rajoja ihmisten välillä, ei tiedä missä hän loppuu ja toinen ihminen alkaa. Hän on kova suunnittelemaan toisten ihmisten asioita ja elämää, ja hänen kanssa on oltava todella tarkka ettei häntä päästä ylittämään rajaa. Hän kun vain innostuu jos saa pienenkin myönnytyksen. Ap:n anoppikokelas kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin äitini.
Tuollaisen käytöksen raskautta ei ehkä ymmärrä ellei itse joudu sen kohteeksi. Nämä henkilöt ovat kuitenkin sellaisia, että jos heille antaa mahdollisuuden (eli ei ole tarkkana rajoistaan) niin he sisustavat kotisi, päättävät missä asut ja missä olet töissä ja mitä harrastat, päivittävät vaatekaappisi oman mielensä mukaiseksi. Usein ovat myös taitavia manipuloimaan, eli heidän kanssaan on oltava varovaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 17:49"]
En ymmärrä mikä tuossa niin kovin harmittaa. Täytyykö joka asiasta vetää herneet nenään vai voisiko välillä antaa mennä toisesta sisään ja toisesta ulos? Oletteko miesystäväsi kanssa yhtä mieltä siitä, että mikän ei ole niin varmaa kuin epävarmuus? Elättekö päivän kerrallaan suunnittelematta yhteistä tulevaisuutta koska saatatte kuitenkin päätyä eroon? Jos näin, niin onpa ihana auhde teillä. Voisiko äidin puheet ottaa kohteliaisuutena? Hän ainakin uskoo suhteeseenne(toisin kuin sinä?). Olisko mukavampaa jos hän puhuisi sinun lailla: "mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus. parempi olla suunnittelematta sitä yhyeistä mökkiviikonloppua, poikani saattaa sitä ennen löytää jonkun sinua hehkeämmän tipusen". Jätä äidin puheet omaan varjoonsa ja keskity johonkin muuhun.
[/quote]
Luitkohan viestiäni ihan kokonaan? sanoin että olen toki haaveillut monestakin asiasta, joita voisimme mieheni kanssa yhdessä kokea tulevaisuudessa. Esimerkiksi lapsista ja yhteisestä kodista. Olemme näistä yhdessä jo vähän keskustelleetkin. En silti halua ahdistaa miesystävääni puhumalla tulevaisuudesta liian paljon vielä tässä vaiheessa, koska kyllä, kukaan vaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa voi tapahtua. Vaikka minullakin on tottakai haaveita ja unelmia, niin olen silti realisti näissä asioissa. En itsekään pitäisi siitä, että miesystäväni vihjailisi harva se päivä lapsista ja yhteisestä kodista. Ajattelen, että kaikelle on aikansa. En halua kiirehtiä asioiden kanssa.
"Elättekö päivän kerrallaan suunnittelematta yhteistä tulevaisuutta koska saatatte kuitenkin päätyä eroon? Jos näin, niin onpa ihana auhde teillä"
Muista toki, että kaikki asiat eivät ole meistä itsestämme riippuvaisia.
ap
Minusta anoppisi kuulostaa kivalta. Ei nuo esimerkit olleet lainkaan pahoja, pikkujuttuja. Jälkimmäisistä viesteistä tulee vähän sellainen vaikutelma että et ole kovin innokkaasti sitoutumassa mieheesi tai olet epävarma siitä haluaako miehesi perustaa perhettä sinun kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppilotossa voisit saada paljon PALJON huonommankin lopputuloksen. Hanki perspektiiviä, ei millään pahalla. Mutta jos anoppisi ei tissuttele jatkuvasti ja ilkeile muiden kustannuksella tai hauku sinua kännissä pystyyn ja tulette vielä ihan hyvin juttuunkin, sanoisin samaa kuin edelläolevat; relaa. Miehen mukava suku on tulevaisuuden perheen kannalta erittäin suuri bonus ja positiivinen tekijä suhteen onnistumisen kannalta. Et voi saada jokaisessa asiassa täydellistä lopputulosta joten jos anoppisi osaa kuitenkin kuunnella ja arvostaa sinua, voit olla ihan tyytyväinen.
Kiitos hyvistä kommenteista. Katson asioita jo nyt vähän eri perspektiivistä.
ap
Juu, tuosta se vaan mukavammaksi menee ;)