Käyttäydynkö ihan lapsellisesti?

Isäni jätti äitini (ja käytönnössä myös minut) 15 vuotta sitten. Vanhemmat saivat minut tosi nuorina joten isälle iski ilmeisesti joku nuoruudenkaipuu ja halusi lähtä maailmalle elämään ihan itsekseen. Aluksi soitteli paljon mulle (olin silloin 8) ja lähetteli kirjeitä jne mutta pikkuhiljaa ne loppu. Elatusmaksuja kyllä maksoi ja lähetteli synttäri- ja joulupaketteja. Eli ei aivan täys pissapää. Reilu vuosi sitten isä soitti ekaa kertaa vuosiin ja kertoi että on menossa naimisiin ja pyysi minua häihin. En päässyt häihin koska minulla oli sille ajalle juuri jo lomamatka varattuna, eli käytin sitä tekosyynä, en siis suoraan sanonut että en halua että me tapaamme hänen HÄISSÄÄN ekaa kertaa vuosiin. Puolisen vuotta sitten hän soitteli että he odottavat lasta uuden vaimonsa kanssa ja minä löin luurin korvaan. Tällä viikolla tuli sitten viesti että ovat saaneet vauvan. En vastannut siihen mitään. Nyt vähän kaduttaa ja mietinki että jos laittaisin onnittelut? Haluaisin tosi kovasti tavata isän ja vauvan mutta menee hermot siihen että isä suhtautuu koko hommaan niin rennosti. Kutsuu lyhyellä varotusajalla noin vaan häihinsä eikä sano sanallakaan mitään siitä että miksi ei ole minua halunnut sitä aiemmin vuosiin nähdä jne...
Oonko nyt täysin penikka jos vielä kiukuttelen hetken ja katson että reagoiko hän mitenkään? Kutsua katsomaan vauvaa ei siis tullu, ainoastaan viesti että vauva on syntynyt. Tuntuu hassulta alkaa itse ruinaamaan tapaamista... Tietty voi olla että isä ei sellaista vaan viitsiny ehdottaa. Ja jos en itse ehdota niin ei varmaan nähdä.