Lue keskustelun säännöt.
Lapsi saa päättää eroperheessä milloin menee isän, milloin äidin luo...
10.06.2015 |
Minusta aika erikoista, olen seurannut vierestä erästä eronnutta perhettä.
Esimerkki: on sovittu, että lapsi menee äidilleen perjantai-iltana. No, sitten lapselta kysymällä kysellään perjantai-iltapäivänä, että haluatko mennä äidin luo. Lapsi vastaa, että annas kun mietin vähän. Tunnin päästä toteaa, ettei halua mennä äidilleen.
Minulle ja ex-miehelle annettiin ohjeeksi erotessamme, ettei saisi mennä lasten mielihalujen mukaan tässä asiassa. Tietenkin joskus, kun lapsilla on kova kova ikävä, voidaan sovitusta luistaa. Mutta pääsääntöisesti pitäisi yrittää pitää sovitusta kiinni. Se tuo lapsen elämään rutiinia ja turvaa ja myös rajat ja raamit.
Tässä perheessä lapselle sivumennen sanoen muutenkin annetaan paljon periksi, jos lapsi vaikkapa huutaa ja protestoi, kun ei jotain saa tehdä. Mietin vaan, että millainen tyranni lapsesta mahtaa kasvaa lopulta.
Niin ja kyseessä on alle kouluikäinen lapsi.
Kommentit (4)
Vanhemmilla huono omatunto siitä mitä ero on aiheuttanut lapselle? ja nyt sitä yritetään paikata olemalla lapselle mieliksi?
Vanhempien ero on usein lapsille tuskaisa paikka. Eikä asiaa helpota se, että pitää seilata kahden kodin väliä. Muistan itse kun asuin seurusteluaikoina mieheni kanssa eri osoitteissa kuinka hankalaa oli kun aina joku tavara oli väärässä asunnossa. Siksi symppaan näitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa. Isoja päätöksiä ei sysätä lapsen harteille. Ei tee hyvää lapsen psyykkeelle. Tuossa perheessä ei ilmeisesti kumpikaan vanhempi tajua mitä tekevät omalle lapselleen. En tajua tällaisia aikuisia jotka eivät osaa ajatella asioita LAPSEN kannalta. Tietenkin pitäisi olla etukäteen sovittu missä lapsi on milloinkin, juuri arkirutiinit tuovat turvaa.
2, seilaamiselle kahden paikan välillä ei erotilanteessa vain voi mitään.
Tässä tilanteessa kuvitellaan, että tehdään kuten lapselle on paras -missä hän milloinkin haluaa olla- mutta tosiasiassa tilanne on kaoottinen kaikille osapuolille - sekä aikuisille että lapsille.
Myös vanhempien ystävät kärsivät, kun ei ikinä tiedä, pääseekö toinen vanhempi sovitusti esim. iltaa viettämään.
Taisin olla suunnilleen 7v ku mun vanhemmat eros. Isä jäi entiseen taloon ja itse muutin äitin kanssa kilometrin päähän, vanhemmat pysyi hyvissä väleissä ja mulla ei koskaan ollu mitää tiettyjä aikoja millon kävin isällä. Menin käymään sillon kun se oli mahdollista ja halusin, eli periaatteessa millon vaan joko pariksi tunniksi tai vaikka yöksi. Ihan hyvä ratkaisu oli ainaki meille, en ois osannu kuvitella että pitäis tietyt ajat olla isällä, vaikkapa jokatoinen viikko tai viikonloppu.
Tottakai tilanne on eri jos välimatkaa on enemmän, mutta liputan kyllä vapaampien vierailujen puolesta.