Mikä olisi mielestäsi reilu tapa maksujen jakamisessa tässä tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on kuitenkin miehen vakituinen koti. Eikä niin, että mies vain majailee mun nurkissa kuin joku kämppis, joka maksaa jotain asumisestaan. Saa muuttaa mun puolesta sinne yksiöönsä sitten ihan virallisesti, jos kotinsa kuluja ei ole valmis maksamaan.

Ap

No niinhän sen pitääkin mennä. Muuttaa yksiöön, vie kamat ja osoitteen muuttaa.

Jos omistaisitte asunnon yhdessä, asia olisi ihan eri.

Nyt miehen ei kannata ylläpitää sinun omaisuuttasi kun ei siellä asu.

Yhteisestä sopimuksesta jäätiin miehen kanssa tähän asumaan kun mun lapset muutti pois kotoa. Ja yhdessä maksettu kulut vuosia.

Ja nyt mies yksipuolisesti päättää olla enää maksamatta tai ainakin 1-2 vuotta.

Jos asuisin virallisesti yksin, vaihtaisin pienempään ja halvempaan. Ja sitten mies voisi halutessaan kyläillä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Yhteisestä sopimuksesta jäätiin miehen kanssa tähän asumaan kun mun lapset muutti pois kotoa. Ja yhdessä maksettu kulut vuosia.

Ja nyt mies yksipuolisesti päättää olla enää maksamatta tai ainakin 1-2 vuotta.

Jos asuisin virallisesti yksin, vaihtaisin pienempään ja halvempaan. Ja sitten mies voisi halutessaan kyläillä.

Ap

Ei se ole nyt millään tavalla reilua maksaa sitä puolta, kun asunto ei ole yhteisomistuksessa, eikä käytössä. Yrittäkää tehdä jokin kompromissi, jossa kumpikin tulee toista vastaan. Ei parisuhteelle ole oikein pohjaa jos ei molempia tyydyttäviä ratkaisuja löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksaa sinulle viikonlopuista. Ethän sinä muualle maksetusta vuokrasta hyödy.

Miksi aapeen pitäisi siitä hyötyä, kun hän ei siellä asu?

Kommenttini liittyi aloituksen kohtaan, jossa mies perustelee, ettei hänen tarvitse maksaa asumisestaan enää vuokraa ap:lle, koska on alkanut maksaa sitä muualle. Ap ei taida kuitenkaan olla tämän uuden asunnon vuokranantaja...

Jos olette naimisissa, niin kaikki tulot yhteen ja siitä kassasta maksetaan kaikki talouden, perheen ja perheenjäsenten menot.

Näillä on menty naimisissa jo 30 vuotta. Aviopari on yhteinen ja yhteiseen tahtoon perustuva "yritys". Kumpikin tuo suhteeseen sen, mitä itsellä on.

Isoista hankinnoista keskustellaan ja sovitaan, pienemmistä esim omiin harrastuksiin kuuluvista hankinnoista ei.

On yhteinen talo, autot, huvivene, kesäpaikka, sijoituksia ja säästöjä. Meillä tuo järjestely on tuottanut hyvää koko perheelle ja tuottaa edelleen. Rahasta ei tarvitse riidellä.

M

Trollihan tämä aloitus on. Nythän opiskelutkin on etänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksaa sinulle viikonlopuista. Ethän sinä muualle maksetusta vuokrasta hyödy.

Aika kylmä ajattelutapa jos parisuhteesta pitäisi jotenkin hyötyä.

Ymmärsit väärin. Puhuin sen puolesta, että mies maksaisi oman osuutensa asumisestaan. Parisuhde ei ole mikään tekosyy olla tekemättä niin. Sitä paitsi muutenhan mies olisi se hyötyjä. Pitäisikö hänen mielestäsi saada sellainen hyöty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisestä sopimuksesta jäätiin miehen kanssa tähän asumaan kun mun lapset muutti pois kotoa. Ja yhdessä maksettu kulut vuosia.

Ja nyt mies yksipuolisesti päättää olla enää maksamatta tai ainakin 1-2 vuotta.

Jos asuisin virallisesti yksin, vaihtaisin pienempään ja halvempaan. Ja sitten mies voisi halutessaan kyläillä.

Ap

Ei se ole nyt millään tavalla reilua maksaa sitä puolta, kun asunto ei ole yhteisomistuksessa, eikä käytössä. Yrittäkää tehdä jokin kompromissi, jossa kumpikin tulee toista vastaan. Ei parisuhteelle ole oikein pohjaa jos ei molempia tyydyttäviä ratkaisuja löydy.

Sen, joka ei omista asuntoa, on ihan reilua maksaa puolet vedestä, sähköstä, vakuutuksista ja yhtiövastikkeesta. Ne on asunnon juoksevat kulut, joilla asuminen on mahdollista: kaukolämpö, pihan lumityöt ym. maksetaan vastikkeella.

Sitten taas jos vastikkeessa on mukana rahoitusvastiketta, sitä ei ole syytä omistamattoman maksaa. Eikä asuntolainasta osuutta. Ne ovat asunnon omistajan omaisuutta kerryttäviä maksuja.

Just tuo ajattelu tuntuu montaa vaivaavan; jos toinen omistaa avoliitossa jotain, se ei ole sen toisen omaisuutta. Avoliitossakin siitä asumisesta pitää maksaa, vaikka toinen sen asunnon omistaisikin. Yleisesti ottaen puolet vastikkeesta on tosi pieni kustannus asumisesta, verrattuna siihen että asuisi yksin vuokralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä avio- vai avomies? Asia vaikuttaa siihen, tuleeko hän viikonlopuksi kotiin vai sinun luoksesi vierailulle.

Jos teillä on 2 kotia niin maksatte ne molemmat puoliksi. Taitaa mennä niinpäin että se vuokra on kalliimpi kuin sun asunotosi kulut, joten hyshys.

Mulla on 1 koti. Miehellä on 2 kotia ja osoite on edelleen mun luona.

Entä jos minä muutan viikoiksi muualle, niin eikö munkaan tarvi nää maksaa?

Joko teillä on parina 2 kotia molemmilla, tai kummallakin on 1 koti erikseen (mitä tapahtuu parisuhteelle onsitten toinen asia). Ja kulut maksetaan sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Yhteisestä sopimuksesta jäätiin miehen kanssa tähän asumaan kun mun lapset muutti pois kotoa. Ja yhdessä maksettu kulut vuosia.

Ja nyt mies yksipuolisesti päättää olla enää maksamatta tai ainakin 1-2 vuotta.

Jos asuisin virallisesti yksin, vaihtaisin pienempään ja halvempaan. Ja sitten mies voisi halutessaan kyläillä.

Ap

No pitäiskö keskutella asiasta miehen kanssa?

Jos ei maksa mitään ja mielestään asuu muualla tosiasiallisesti, pitää silloin muuttaa myös tosiasiallisesti pois.

Ap:n asumiskustannukset eivät ole vähentyneet miehen muutettua opiskelemaan muualle.

Mies on itse lisännyt omia elinkustannuksiaan omilla toimillaan.

Mieheni on ollut koko työhistoriansa komennustöissä. Käytännössä asuu täällä vain viikonloput ja loma-ajat.

Ei ole koskaan esittänyt, että hänen kuuluisi maksaa kuluista ainoastaan käyttöprosentin mukaan.

Alkaisin miettimään miehen asemaa parisuhteessa, jos ap:n kaltainen tilanne tulisi eteeni.

Entä jos miehen koira ta marsu tai kultakala jää yhteiseen kotiin. Tai kun yhteenmuutettaessa olisi yhtä hyvin voitu yhteiseksi kodiksi valita miehen asunto, joka nyt on vuokrattuna.

Asuntoa ei saa edes myydä ilman avopuolison lupaa, koska se on hänen vakituinen kotinsa

Vierailija kirjoitti:

Entä jos miehen koira ta marsu tai kultakala jää yhteiseen kotiin. Tai kun yhteenmuutettaessa olisi yhtä hyvin voitu yhteiseksi kodiksi valita miehen asunto, joka nyt on vuokrattuna.

Asuntoa ei saa edes myydä ilman avopuolison lupaa, koska se on hänen vakituinen kotinsa

Saa kai omistamansa asunnon myydä halutessaan?? 

Jos ap:n omistama asunto on miehen koti ja hän on siellä kirjoilla, hän maksaa puolet asumiskuluista kuten ennenkin sekä oman kämppänsä vuokran, josta hän mahdollisesti saa verovähennyksiä.

Olen itse joskus miettinyt kaupunkikämpän vuokraamista, jotta olisi lyhyempi työmatka (etätyön ansiosta ei onneksi ole tarvinnut) ja olen pitänyt itsestäänselvyytenä, että silti maksaisin puolet nykyisestä asumisesta. Säästöä tulisi em. verovähennyksistä ja pienentyneistä matkakuluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asuu viikonloput luonasi, niin olisi kohtuullista että edes 1/3 aikaisemmista kuluista maksaa

Mutta kamat, vaatteet, osoite, postit mun luona 24/7

Minkälaista kulua sulle tulee siitä jos miehen osoite tai postit on sun luona?

Ja kuinka paljon ne vaatteet pyytää ruokaeahaa?

Laitatko osoitteen niin tuon sun luo vähän tavaraa säilöön. Kun eihän siitä sulle mitään kuluja tule, niin sehän on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisestä sopimuksesta jäätiin miehen kanssa tähän asumaan kun mun lapset muutti pois kotoa. Ja yhdessä maksettu kulut vuosia.

Ja nyt mies yksipuolisesti päättää olla enää maksamatta tai ainakin 1-2 vuotta.

Jos asuisin virallisesti yksin, vaihtaisin pienempään ja halvempaan. Ja sitten mies voisi halutessaan kyläillä.

Ap

Ei se ole nyt millään tavalla reilua maksaa sitä puolta, kun asunto ei ole yhteisomistuksessa, eikä käytössä. Yrittäkää tehdä jokin kompromissi, jossa kumpikin tulee toista vastaan. Ei parisuhteelle ole oikein pohjaa jos ei molempia tyydyttäviä ratkaisuja löydy.

Sen, joka ei omista asuntoa, on ihan reilua maksaa puolet vedestä, sähköstä, vakuutuksista ja yhtiövastikkeesta. Ne on asunnon juoksevat kulut, joilla asuminen on mahdollista: kaukolämpö, pihan lumityöt ym. maksetaan vastikkeella.

Sitten taas jos vastikkeessa on mukana rahoitusvastiketta, sitä ei ole syytä omistamattoman maksaa. Eikä asuntolainasta osuutta. Ne ovat asunnon omistajan omaisuutta kerryttäviä maksuja.

Just tuo ajattelu tuntuu montaa vaivaavan; jos toinen omistaa avoliitossa jotain, se ei ole sen toisen omaisuutta. Avoliitossakin siitä asumisesta pitää maksaa, vaikka toinen sen asunnon omistaisikin. Yleisesti ottaen puolet vastikkeesta on tosi pieni kustannus asumisesta, verrattuna siihen että asuisi yksin vuokralla.

Mutta kun mies ei asu siellä, asuu muualla josta maksaa. Typerää on se, ettei ole päätetty heti, että vie kamansa ja ap toteuttaa suunnitelman ja ostaa pienemmän.

Jos joku omistaa jotain niin satavarmasti se on sen omaisuutta.

Kun miesystäväni muutti talooni, tein heti selväksi, että jos muuttaa niin maksaa osansa mutta omistusoikeus säilyy minulla. Ja hyvä niin, kyllästyin yhteisasumiseen alle vuodessa ja huitaisin ukon ulos.

Minun taloni perii vain ja ainostaan minun lapseni, jos tämä ei miestä miellytä voi asua omassa asunnossaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:n omistama asunto on miehen koti ja hän on siellä kirjoilla, hän maksaa puolet asumiskuluista kuten ennenkin sekä oman kämppänsä vuokran, josta hän mahdollisesti saa verovähennyksiä.

Olen itse joskus miettinyt kaupunkikämpän vuokraamista, jotta olisi lyhyempi työmatka (etätyön ansiosta ei onneksi ole tarvinnut) ja olen pitänyt itsestäänselvyytenä, että silti maksaisin puolet nykyisestä asumisesta. Säästöä tulisi em. verovähennyksistä ja pienentyneistä matkakuluista.

Tule minun luokseni asumaan, minulla on iso huoneisto, maksatan kuluja mielelläni sinulla, omistus pysyy kuitenkin minulla. Säästän ja sijoitan rahat jotka jää kun maksat puolet asuntoni kaikista kuluista. Hyvä diili, minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos miehen koira ta marsu tai kultakala jää yhteiseen kotiin. Tai kun yhteenmuutettaessa olisi yhtä hyvin voitu yhteiseksi kodiksi valita miehen asunto, joka nyt on vuokrattuna.

Asuntoa ei saa edes myydä ilman avopuolison lupaa, koska se on hänen vakituinen kotinsa

Saa kai omistamansa asunnon myydä halutessaan?? 

Tuo luvan kysely toiselta asukkaalta on vähän tulkinnanvarainen tilanne avoliiton osalta. Avioliitossa täytyy lupa myyntiin pyytää toiselta puolisolta myyntiin aina, jos kyseessä on avioparin asunto, vaikka vain toinen sen omistaisi. Avoliitossa osa välittäjistä on alkanut pyytää myös tämän toisen asukkaan luvan myyntiin, vaikka sitä koskeva lainkohta ei ole täysin selkeä. Periaatteena/pelkona siinä kai on se, että se toinen tulkitaan lain silmissä (ali)vuokralaiseksi, ja hän voisi halutessaan olla kusipää ja jäädä asumaan kotiinsa 6kk irtisanomisajaksi, mikä vaikeuttaisi myyntiä merkittävästi.

Ai että vuokrasi asunnon toiselta paikkakunnalta opiskellakseen siellä etänä? Hehehehe. Ihan hauska, tai kai noin daijuja ihmisiä voi olla olemassakin.