•••••• 30 v työnhakija ja asuu VUOKRALLA! ••••••
Aika usein työhaastattelussa kysytään missä ja miten hakija asuu.
16-vuotias kesätyöläinen luonnollisesti ilmoittaa asuvansa isän ja äidin luona, mutta täysi-ikäinen saisi jo olla omillaan. 30-vuotiaalla pitäisi jo olla omistusasunto tai sitten homma haiskahtaa ja aika pahasti.
Ainakin itse vältän näitä 30-vuotiaita "ikiteinejä", jotka eivät ole aikuistuneet omistusasunnon verran. Omistusasunto kertoo, että hakija on menestynyt työelämässä sen verran, että on voinut sellaisen hankkia.
Kommentit (37)
Mun porukat on viiskymppisiä ja asuu vuokralla... Ikinä en oo lapsenakaan asunut omistusasunnossa
Eipä se työnantajalle kuulu, missä työntekijä tai työnhakija asuu. Uudelta paikkakunnalta töitä hakiessa ymmärrän, että saatetaan kysellä, onko ajatellut muuttaa sinne vai kulkea pitkää työmatkaa, onko kenties koko perhe muuttamassa vai miten on ajateltu.
No kyllä vähän riippuu mihin tehtävään haetaa. Joku viikon kaksi talossa viihtyvä puhelinmyyjä on ihan ok, vaikka asuu vuokralla. Mutta vaativa asiantuntijatehtävä tai johtotehtävä kyllä edellyttää, että hakijan taustat ovat kunnossa. Esim. finanssialalla vuokra-asuminen on käytännössä este työn saamiselle.
Noinhan se menee eli jos ei 30-kymppisenä ole omistuasuntoa, ei hakija osaa hoitaa raha-asioitaan eikä kyllä varmasti muitakaan asioita niin hyvin kuin kilpailevat hakijat.
En ottaisi.
Muistutan, että Nokian entinen toimari Stephen Elop asui Suomessa vuokralla.
Eipä ole ikinä tullut mieleen tuota edes kysyä haastattelussa. Mitäköhän vuokralla asuminen muka kertoo siitä miten hakija selviytyisi työtehtävistään? Keskityn vähän oleellisempiin asioihin. T:Esimies
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:25"]Aika usein työhaastattelussa kysytään missä ja miten hakija asuu.
16-vuotias kesätyöläinen luonnollisesti ilmoittaa asuvansa isän ja äidin luona, mutta täysi-ikäinen saisi jo olla omillaan. 30-vuotiaalla pitäisi jo olla omistusasunto tai sitten homma haiskahtaa ja aika pahasti.
Ainakin itse vältän näitä 30-vuotiaita "ikiteinejä", jotka eivät ole aikuistuneet omistusasunnon verran. Omistusasunto kertoo, että hakija on menestynyt työelämässä sen verran, että on voinut sellaisen hankkia.
[/quote]
ok. Tää on varmaan provo. Minulta ei ole ikinä kysytty työhaastattelussa asuntl omassa vai vuokralla :D Viimeisimmässä ei kysytty edes onko lapsia tai siviilisäätyä. Sitä kun ei tarvi edes hakemukseen laittaa, enkä laittanut. Palkkasivat kuitenkin. On jopa työpaikkoja joissa hakemuksista poistetaan kuvat ja nimet ja valitaan puhtaasti kokemuksen ja koulutuksen mukaan haastatteluun. Taidat elää jossain 50-luvulla. Kai työhaastatteluissasi on kysytty myös vanhempien ammatit ja automerkkisi?
Minulta ei ole kertaakaan kysytty työhaastattelussa että asunko vuokralla vai omassa.
Mitä jos on pitkän pohdinnan tuloksena päätynyt siihen, että nykyään on viisaampaa elää vuokralla kuin omistusasunnossa. Esimerkiksi työn takia.
Tässäkin kerrostalossa, jossa nyt asun, asuntoja tulee myyntiin, koska muuttuneen elämäntilanteen/työttömyyden takia ihmisillä ei ole varaa maksaa putkiremontista aiheutuvia kuluja...
Yksityisyyden piiriin kuuluva asia, joka ei liity työsuoritukseeni mitenkään.
Millaisiin töihin haastateltavalta kysytään asumista? Minulta ei ole kysytty tähän mennessä vielä koskaan, ja olen ollut sentään sadoissa haastatteluissa. Enkä ole kysynyt itsekään työnhakijoilta.
Millaisessa työssä on asumisella jotain merkitystä?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:25"]
Aika usein työhaastattelussa kysytään missä ja miten hakija asuu.
16-vuotias kesätyöläinen luonnollisesti ilmoittaa asuvansa isän ja äidin luona, mutta täysi-ikäinen saisi jo olla omillaan. 30-vuotiaalla pitäisi jo olla omistusasunto tai sitten homma haiskahtaa ja aika pahasti.
Ainakin itse vältän näitä 30-vuotiaita "ikiteinejä", jotka eivät ole aikuistuneet omistusasunnon verran. Omistusasunto kertoo, että hakija on menestynyt työelämässä sen verran, että on voinut sellaisen hankkia.
[/quote]
Mitä tarkoitat luonnollisesti isän ja äidin luona, minäpäs asuin poissa kotoa 16-v työpaikan läheisyydessä.
20-v miehen omistamassa omakotitalossa, myöhemmin vuokralla. Omillaan on silloin kun maksaa omat kulunsa.
Naisvaltaisella pienipalkkaisella alalla työskentelevä tyttäreni jaki asuntolainaa. Tarve 130k€, myönnettiin 90k€ vaikka me vanhemmat antaisimme vakuuden. Sillä ei osteta kaksiota hyvältä alueelta pk seudulla. Siksi asuu edelleen isossa vuokrakalsiossaan jossa vuokra 650€/kk
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 12:51"]
No kyllä vähän riippuu mihin tehtävään haetaa. Joku viikon kaksi talossa viihtyvä puhelinmyyjä on ihan ok, vaikka asuu vuokralla. Mutta vaativa asiantuntijatehtävä tai johtotehtävä kyllä edellyttää, että hakijan taustat ovat kunnossa. Esim. finanssialalla vuokra-asuminen on käytännössä este työn saamiselle.
[/quote]
Kiitti, purshkahti melkein kahvit suusta :D T: Alalla oleva
Taasko omasta omistusasunnostaan epävarma AP yrittää pönkittää itsetuntoaan haukkumalla vuokralla asujia :D
Huomaa, että on kesölomat. Tämäkin aloitus tulee joka päivä jossakin muodossa.
Eli vaikka työnantaja maksaisi hyvää palkkaa, vuokralainen valittaa miten rahat ovat jatkuvasti vähissä (antaa ne vuokraisännälle). Seuraus: työmotivaatio on heikko, koska on tunne että työstä ei jää mitään (varallisuutta) käteen.
Tämä suomalainen omistusasumisen ihannointi kyllä naurattaa. "Oma" asunto kun yleensä tarkoittaa pankin omistamaa asuntoa, jota voi kutsua oikeasti omaksi yleensä siinä vaiheessa, kun omistaja on eläkeiässä. Asunnon arvo ei myöskään ole automaattisesti se, mitä siitä on itse joskus maksanut. Asunnon arvo on se, mitä tuleva ostaja siitä suostuu maksamaan, ja alueiden hintakehitystä on vaikea arvioida vuosikymmenien päähän. Varsinaisen myyntihinnan lisäksi on hyvä huomioida myös laina-aikana pankille maksetut korot. Minulla riittäisi tulot helpostikin omistusasunnon ostamiseen, ja pankki tyrkyttääkin säännöllisin väliajoin minulle liki 200 000 euron lainaa. En kuitenkaan halua asua loppuikääni samassa asunnossa tai edes samalla paikkakunnalla enkä halua stressata itseäni asunnon jälleenmyyntiarvoon tai korkojen heilahteluihin liittyvillä asioilla. Kuten joku jo totesikin, omaisuutta ei saa mukaan hautaan, joten en näe erityistä itseisarvoa sillä, että olisin velattoman asunnon omistaja muutama vuosi eläkkeelle pääsyn jälkeen.