Miksi et tee/halua lapsia?

- Minulla ei ole kumppania enkä tiedä haluanko edes elää parisuhteessa.
- Taloudellinen tilanteeni ei ole sellainen, että voisin tarjota lapselle riittävän hyvän elämän.
- En tiedä haluanko sitoutua lapseen, elämä muuttuisi liian radikaalisti.
- Olen (liian) mukavuudenhaluinen ja tahdon olla vapaa tulemaan ja menemään.
- En ole erityisen lapsirakas. Eläimet on enemmän minun juttuni.
- Mielestäni maapallolla on jo liikaa ihmislajin edustajia.

Minkä takia sille pitää olla joku perustelu? En vaan halua. Ei lapsia hankkiviltakaan kysytä miksi ne niitä tekee, halusta vai vaan tavan vuoksi?

Koska olen entinen päihteidenkäyttäjä ja mulla on myös joukko muitakin mt- ongelmia, ja muutenkin suvussani on kummallakin puolella rasitteena todella voimakkaasti alkoholismi ja räikeät mt-ongelmat. Olisi todella vastuutonta laittaa nämä geenit enää eteenpäin kun täysjärkistä/tasapainoista yksilöä ei sielä tule kuitenkaan, ja myös siksi että en todennäköisesti jaksaisi vanhemmuutta.

synnyts pelottaa, seksi on liian kivaa että pilaisin piparini. en halua lisämenoja enkä vastuuta.

En tiedä miksi en halua lapsia. En vain halua. Ja koska en halua, on ihan turha pohtia olisinko hyvä vai huono äiti, pystyisinkö tarjoamaan lapselle hyvän elämän vai en.

Haluaisin lapsia (ainakin kolme) ja olisin halunnut jo vuosia sitten, mutta ongelma on se, että lastensaanti ei mieheltä onnistu jos puoliso puuttuu.

Tiesin jo 10-vuotiaana etten halua niitä. Tajusin olevani erilainen kun kuulin bussissa muiden luokkakaverityttöjen puhuvan erään tytön edellispäivänä syntyneestä pikkuveljestä ja synnytyksestä. Tottakai tesin kyllä mistä vauvat tulevat, mutta tuo hetki ja muiden tyttöjen ihastelu ja ihailu synnytyksen kuvailua kohtaan sai minut tolaltani. Sehän kuulosti vain vastenmieliseltä! Ihan luonnotonta, että muka naisen alapää repeää ja tulee paljon verta. Alapään levitteleminen yhdistettynä suunnattomaan KIPUUN, sai minut vihaamaan noiden tyttöjen puheita siltä istumalta. Tunsin vihaa, kuin minua olisi loukattu. Käännähdin tyttöporukkaan päin ja sanoin: "Hyi..tuohan on ihan kamalaa! Mä en ainakaan IKINÄ halua lapsia! Senhän täytyy sattua tosi paljon kun se tulee SIELTÄ ulos ja repii kaiken.." Silloin vieressäni istunut hiljainen tyttö (jonka kuvittelin olevan samanlainen kuin minä, ja joka ei haaveilisi synnytystuskista ja vauvoista), sanoikin yhtäkkiä suivaantuneena: "No se on sen arvoista!" Tarkoittaen siis synnytystuskia ja repeämisvammoja. Olin yhä järkyttyneempi kun tajusin tuonkin tytön, vihoviimeisen kuvittelemani tytön olevan samalla puolella muun tyttöporukan kanssa. Istuin loppumatkan hiljaa, hämmentyneenä, vihaisena yksin ja tuijotin ikkunasta ulos. Mietin onko minullakin sama kohtalo edessä, pillun repeäminen ja hirveät tuskat. Niitä ei ikinä riittäisi hyvittämään se, että saisin uuden ihmisen holhottavaksi. Aioin tehdä kaikkeni ettei se kamaluus ikinä käy toteen. En ikinä hankkisi miestä enkä menisi naimisiin. :D Lapsen aivoilla sitä jotenkin luuli, että se on väistämätön kohtalo jos alkaa olemaan jonkun miehen kanssa aikuisena. Tuona hetkenä kuitenkin tajusin, että mä olen jotenkin hyvin hyvin pahasti erilainen.

Tuon tilanteen jälkeen samanlaisia hetkiä sattui useinkin, että muista tytöistä pulpahti yhtäkkiä esiin hoivavietti ja ihailu pieniä lapsia ja vauvoja kohtaan. En voinut käsittää mistä ihmeestä se tuli. :D Mikä heidät sai muuttumaan sekunnissa kuin toisiksi ihmisiksi. Ihailemaan jotain tuntemattomia vauvoja ja lapsia esim. kaupassa, vaikka he itsekin olivat vielä lapsia. Vastenmielistä ja pelottavaa ja surullista.

Nyt olen 27, enkä edelleenkään tunne mitään hoivaviettiä lapsia kohtaan enkä halua tehdä omia lapsia. En ymmärrä kuka haluaa menettää yöunensa, sotkea oman päivärytminsä, perua omat menonsa ja lopettaa matkustelun, tehdä kropalleen jotain niin luonnotonta kuin antaa pillunsa repeytyä halki, ja ylipäätäänkin alkaa elämään sellaista lapsen elämää. Leluja siellä täällä, ärsyttävää lasten musiikkia, lastenohjelmia, kuunnella lasten vitsejä ja kysymyksiä, lasten riehumista ja lapsellisia leikkejä, kaikki aikuisten menot ja tapahtunat vaihtaa lastentapahtumiin. Kaikki mitä itse tekee niin kaikkeen on sotkettava jotain lapsenomaista mukaan. En kestä...! Yäk.

N27