Sinä maisteri, kuinka nopeasti tai hitaasti teit pro gradu -työsi?

Aloitin alkusyksyn ryhmässä. Sain teorian ja haastattelut tehtyä ennen joulua, jäljellä analysointi ja viimeistely. Tammikuun lopulla päätin muuttaa työn perässä ulkomaille ja kirjoittaminen vähän jäi... Syksyllä tajusin, että opintotukia pitää maksaa takaisin, jollei gradua ole palautettu tiettyyn päivään mennessä ennen joulua. Tuli sitten tehtyä vähän vasemmalla kädellä ja palautin viimeisenä mahdollisena päivänä. Keskinkertainen siitä siis tuli, mutta paperit sain eikä kukaan ole koskaan kysynyt gradusta mitään.

Puoli vuotta, gradusemmaan syyskuussa ja työ palautettu maaliskuun lopussa. Vaadin paljon tukea proffalta ja työnsin itseni tutkimusryhmäänkin mukaan.

Vuosi.

Vuoden jahkailin. Sitten vaihdoin lähestymistavan aineistoon ihan kokonaan (kvantitatiivisesta kvalitatiiviseen) ja 6 viikossa valmista.

Suosittelen vaihtamaan lähestymistapaa jos ei mitään irtoa. Meillä se oli vain ilmoitusasia, vaikka seminaarit oli jo käyty. Koululle on pääasia että valmista tulee.

Itse gradun tekemiseen käytin aikaa syyskuusta - maaliskuuhun. Eli puoli vuotta, mutta toki ne aiheeseen liittyvät seminaarit olin käynyt aiemmin.

Vajaassa kuukaudessa. Tuli aivan surkea, mutta halusin vaan paperit äkkiä ulos, eikä kukaan ole ikinä kysynyt arvosanaa.

Yksi lukuvuosi meni, eli n. 9kk. Kokosin kvaliaineiston itse ja tein ohessa myös muita opintoja. Sain seminaarista kaiken tarvitsemani ohjauksen. Arvosana paras mahdollinen.

Aihe oli itse valittu eli kiinnostava, ohjaaja taitava ja kirjastolta sai erinomaista tukea kirjallisuuden löytämiseen poikkeusoloissa. Kielitaitoni on kunnossa niin en joutunut toimimaan pelkkien suomenkielisten lähteiden varassa - koen, että laadukas ja tuore taustakirjallisuus sujuvoitti merkittävästi prosessia. Yliopisto vieläpä hankki kaikki pyytämäni kirjat nopeasti, jos niitä ei ollut valmiina kokoelmassa. Nautin tosi paljon gradun tekemisestä.

1kk, oli pakko, koska sain yhden kuukauden vain kesälomaa. Mutta se olikin sitten istumista joka päivä aamusta iltaan. Lihoin.

Yhteensä noin vuosi, vaikka alkuhan on paljolti aiheen pohdintaa ja lähteiden etsintää. Sitten kun aihe ja lähteet kasassa niin tulee nopeaa, mutta kova työ.

Aika helpolla pääsin, muutamassa kuukaudessa sain sen tehtyä.

Nyt on mennyt 42 vuotta. Vuonna 1980 aloitin suomen kielen gradun. On yhä kesken.  Olen jo eläkkeellä ja nyt olis aikaa tehdä tuo, työelämässä en tarvinnut sitä mihinkään. Aihe on vieläkin mielenkiintoinen.

En muista, miten kauan siihen men, ehkä joitakin kuukausia. Aika nopea olin kuitenkin moneen opiskelukaveriin verrattuna. Valmistuin FK:ksi v. 1985.

Näppiksellä 4 viikkoa. En usko, että olisin saanut työstä pidemmällä nyhväämisellä sen parempaa. En myöskään tehnyt gradun tekemisestä itselleni isoa asiaa, vaan halusin sen pois alta ja kohti uusia haasteita.

35 vuotta.

Jotain 10 kk. Mutta tein siinä ohessa muita opintojen loppuja ja olin töissä. Ja kihlattu asui 200 km päässä, joten kaikenlaista muutakin ajankulua piisasi. Eikä työ ollut pelkkää kirjoittamista, vaan piti myös laatia tietokoneohjelmaa ja rakentaa laitetta.

Lisuria tein noin vuoden, väikkäriin meni kaksi.

Itse valmistuin kielten laitokselta 1986. Gradun tein nopeasti, aineistoa keräsin muutaman kuukauden ja itse kirjoitustyön tein 2 viikossa. Aihe oli mielenkiintoinen, sain sen hyvin hahmotettua ja sisällön järjestykseen.

Kuten joku jo sanoi, ei se mitään rakettitiedettä ole, hommaan kiinni vaan niin valmistuukin joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kevätlukukausi, enkä missään nimessä päivittäin sitä tehnyt/miettinyt

En tajua miten joku voi tehdä tuota vuoden. Gradu on kuitenkin vain yksi työ koko opintokokonaisuudesta

Mua hämmentää miten iso asia gradusta tehdään. Painetta luo myös ohjaajat. Mä otin kiinnostavan aiheen ja ihan rentona koko kevään kirjottelin sillom tällön. Kirjotin sen yhden kevään aikana. Ja sain hyvän arvosanan.

Te joilla gradu kestää ja kestää ja se ahdistaa. Haluatteko avata mistä se teillä kumpuaa?

Mä luulen että itsellä siitä, että muut opinnot on menneet tosi hyvin. Keskiarvo on 4.4. Tuntuu että pitäis saada gradusta yhtä hyvä. Lisäksi se jää kenen tahansa luettavaksi, joten senkin takia sen pitäis olla mahdollisimman hyvä. Rima on niin korkealla, että en ole pystynyt edes aloittamaan. Heti kun mietin koko gradua, niin iskee sellainen paniikki, jossa ei pysty tekemään mitään. Vähän sama kuin kauheassa jännityksessä joskus pääsykokeissa. Pää lyö tyhjää vaan.

Vierailija kirjoitti:

12 vuotta ollut nyt kesken, eikä valmista taida tulla koskaan. Ohjaajakin on ehtinyt vaihtua muutamaan otteeseen. HuK

Miten ihmeessä sä oot saanut noin monesti jatkoaikaa? Oletan että oot kuitenkin saanut opiskelupaikan 2004 jälkeen, kun kerta 12 vuotta olet ollut graduvaiheessa eli vuonna 2010 aloittanut maisterivaiheen opinnot.

Bruttona pari vuotta, nettona ehkä puolet siitä (eximia). Ohjaus oli varsin huonoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kevätlukukausi, enkä missään nimessä päivittäin sitä tehnyt/miettinyt

En tajua miten joku voi tehdä tuota vuoden. Gradu on kuitenkin vain yksi työ koko opintokokonaisuudesta

Mua hämmentää miten iso asia gradusta tehdään. Painetta luo myös ohjaajat. Mä otin kiinnostavan aiheen ja ihan rentona koko kevään kirjottelin sillom tällön. Kirjotin sen yhden kevään aikana. Ja sain hyvän arvosanan.

Te joilla gradu kestää ja kestää ja se ahdistaa. Haluatteko avata mistä se teillä kumpuaa?

Mä luulen että itsellä siitä, että muut opinnot on menneet tosi hyvin. Keskiarvo on 4.4. Tuntuu että pitäis saada gradusta yhtä hyvä. Lisäksi se jää kenen tahansa luettavaksi, joten senkin takia sen pitäis olla mahdollisimman hyvä. Rima on niin korkealla, että en ole pystynyt edes aloittamaan. Heti kun mietin koko gradua, niin iskee sellainen paniikki, jossa ei pysty tekemään mitään. Vähän sama kuin kauheassa jännityksessä joskus pääsykokeissa. Pää lyö tyhjää vaan.

Ota seuraava pieni askel ja sen jälkeen taas seuraava.