Mitä jos on työuupunut työtön eikä saa töitä koska haastatteluissa huomataan uupumus?
Vuosien ajalta kertynyt työuupumus kiireisestä ja kuormittavasta työstä, jossa mahdollisuuksiin ja osaamiseen nähden kohtuuttomat vaatimukset. Määräaikainen työ loppui järkyttävän uupumuksen kourissa ja nyt olen ollut kuukausia työtön eikä työuupumus hellitä millään. Pääsen haastatteluihin mutta uupumus näkyy minusta jotenkin ja työn saaminen karahtaa siihen. Olen levännyt, ulkoillut, yrittänyt hoitaa itseäni jne mutta uupumus ei parane mihinkään. Akateeminen koulutus on ja ihan hyvä cv eli ne on kunnossa. Mitä teen? Miten uupumus paranisi? Ja miten voi saada töitä jos on uupunut?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet uupunut, eikä uupumus hellitä, niin ethän sä silloin ole työkuntoinen etkä voi töitä saadakaan. Kuka hullu nyt palkkaisi töihin ihmisen, joka ei lähtökohtaisestikaan kykene töihin.
Uupumus näkyy ihmisestä yleensä niin, että asenne menee huonoksi, aloitekyvyttömäksi, haluttomaksi ja negatiivisesti. Ihminen kyynistyy ja katkeroituu. Usein sitä ei tunnista itse. Siihen auttaa aapeenkin mainitsemat lepäämnen, ulkoilu ja itsen hoitaminen (ml. hyvä ruoka ja uni), mutta usein se vaatii myös jotain henkistä muutosta. Maiseman vaihdos voi auttaa. Uusi harrastus voi auttaa. Terapia tai keskustelut esim kuntoutussairaanhoiajan kanssa voivat auttaa. Coaching tai työnohjaus voi auttaa.
Kylmä tosiasia on (ja minulla on tässtä itselläni kokemusta) että uupumus ei johdu työpaikasta, sen huonossta ilmapiiristä eikä edes huonosta johtamisesta. Samassa työpaikassa moni muu selviää samoista olosuhteista melkein täysissä voimissa. Noilla tekijöillä on merkitystä, mutta ne eivät ole koko juttu. Olennainen tekijä - ja se ainoa, johon voit vaikuttaa - olet sinä itse ja se, miten sinä reagoit noihin tekijöihin.
Kokoomushevonpeetä. Ihmisen rooli on vaikuttaa myös olosuhteisiin ja ympäristöönsä.
Voi olla, mutta sairaalta se on kuitenkin yleensä liikaa vaadittu.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet uupunut, eikä uupumus hellitä, niin ethän sä silloin ole työkuntoinen etkä voi töitä saadakaan. Kuka hullu nyt palkkaisi töihin ihmisen, joka ei lähtökohtaisestikaan kykene töihin.
Uupumus näkyy ihmisestä yleensä niin, että asenne menee huonoksi, aloitekyvyttömäksi, haluttomaksi ja negatiivisesti. Ihminen kyynistyy ja katkeroituu. Usein sitä ei tunnista itse. Siihen auttaa aapeenkin mainitsemat lepäämnen, ulkoilu ja itsen hoitaminen (ml. hyvä ruoka ja uni), mutta usein se vaatii myös jotain henkistä muutosta. Maiseman vaihdos voi auttaa. Uusi harrastus voi auttaa. Terapia tai keskustelut esim kuntoutussairaanhoiajan kanssa voivat auttaa. Coaching tai työnohjaus voi auttaa.
Kylmä tosiasia on (ja minulla on tässtä itselläni kokemusta) että uupumus ei johdu työpaikasta, sen huonossta ilmapiiristä eikä edes huonosta johtamisesta. Samassa työpaikassa moni muu selviää samoista olosuhteista melkein täysissä voimissa. Noilla tekijöillä on merkitystä, mutta ne eivät ole koko juttu. Olennainen tekijä - ja se ainoa, johon voit vaikuttaa - olet sinä itse ja se, miten sinä reagoit noihin tekijöihin. Voit yrittää vastata mahdottomiin vaatimuksiin mahdottomissa olosuhteissa tai voit tehdä sen mihin pystyt ja antaa lopun valua vetenä hanhen selästä. Tämä vaatii sitä henkistä muutosta sinussa.[/quote
Tähän lisäyksenä, että työkyvyttömänä ei pidä olla työttömänä työnhakijana koska et ole työmarkkinoiden käytettävissä. Sinun kuuluisi olla sairauspäivärahalla ja siihen tarvitset lääkärintodistuksen TE-toimistoa varten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet uupunut, eikä uupumus hellitä, niin ethän sä silloin ole työkuntoinen etkä voi töitä saadakaan. Kuka hullu nyt palkkaisi töihin ihmisen, joka ei lähtökohtaisestikaan kykene töihin.
Uupumus näkyy ihmisestä yleensä niin, että asenne menee huonoksi, aloitekyvyttömäksi, haluttomaksi ja negatiivisesti. Ihminen kyynistyy ja katkeroituu. Usein sitä ei tunnista itse. Siihen auttaa aapeenkin mainitsemat lepäämnen, ulkoilu ja itsen hoitaminen (ml. hyvä ruoka ja uni), mutta usein se vaatii myös jotain henkistä muutosta. Maiseman vaihdos voi auttaa. Uusi harrastus voi auttaa. Terapia tai keskustelut esim kuntoutussairaanhoiajan kanssa voivat auttaa. Coaching tai työnohjaus voi auttaa.
Kylmä tosiasia on (ja minulla on tässtä itselläni kokemusta) että uupumus ei johdu työpaikasta, sen huonossta ilmapiiristä eikä edes huonosta johtamisesta. Samassa työpaikassa moni muu selviää samoista olosuhteista melkein täysissä voimissa. Noilla tekijöillä on merkitystä, mutta ne eivät ole koko juttu. Olennainen tekijä - ja se ainoa, johon voit vaikuttaa - olet sinä itse ja se, miten sinä reagoit noihin tekijöihin. Voit yrittää vastata mahdottomiin vaatimuksiin mahdottomissa olosuhteissa tai voit tehdä sen mihin pystyt ja antaa lopun valua vetenä hanhen selästä. Tämä vaatii sitä henkistä muutosta sinussa.[/quote
Tähän lisäyksenä, että työkyvyttömänä ei pidä olla työttömänä työnhakijana koska et ole työmarkkinoiden käytettävissä. Sinun kuuluisi olla sairauspäivärahalla ja siihen tarvitset lääkärintodistuksen TE-toimistoa vartenMä olen työkyvytön oman lääkärin mielestä mutta Kelan mielestä täysin terve.
Aloittajahan on siis uupunut edellisistä töistään. Mutta työttömyysuupunut olisi kyllä hauskasti samaa sarjaa kuin 'paljasjalkakengät' tai 'katumaasturi'.
Osa-aikatyö? Kerran uupunut uupuu helposti uudestaankin. Läheskään kaikki eivät ole kykeneväisiä robotisoimaan itseään sellaisiksi työjuhdiksi, mitä nykytyöelämä vaatii. Eikä se ole pelkästään "asenteesta" kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti huomataan. Ihan tarpeeksi on noita saikuttajia ainakin julkisella sektorilla eikä niistä meinaa päästä eroon millään.
Juuri näin. Ihan helvetillinen hankaluus jos pieni työyhteisö palkkaa masentuneen/uupuneen vahingossa ja tämä sitten saikuttaa jatkuvasti. Jos on pakko hakea töitä sairaana, niin hae edes sellaisiin paikkoihin, missä ei yhden poissaolo aiheuta järjettömiä hankaluuksia.
Vierailija kirjoitti:
Osa-aikatyö? Kerran uupunut uupuu helposti uudestaankin. Läheskään kaikki eivät ole kykeneväisiä robotisoimaan itseään sellaisiksi työjuhdiksi, mitä nykytyöelämä vaatii. Eikä se ole pelkästään "asenteesta" kiinni.
Se olisikin hyvä mutta ei sellaisia ole ollut tarjolla. Ap
Ihan ensimmäiseksi hankit ammattiapua tilanteeseesi. Oli se sitten yhä sitä työuupumusta tai mitä vaan, niin ei se välttämättä parane itsestään. Tarvitset todennäköisesti esim. psykoterapiaa tai lääkkeitä, ehkä molempia. Eli soitat nyt heti huomenna terveyskeskukseen ja kerrot asiasta.
Miten se työkkäri siis hönkii niskaan, jos kuitenkin olet ollut haastatteluissa? Hönkiminen haittaisi sellaista ihmistä, joka ei halua edes hakea töitä. Sinähän olet hakenut ja ollut haastatteluissakin, mutta et vaan ole saanut paikkaa. Mitä muuta muka työkkärin mielestä vielä pitäisi tehdä kuin hakea niitä töitä? Työkkäriin ei ehkä kuitenkaan kannata mainita uupumustasi ennen kuin sinulla on jokin todistus lääkäristä siitä. Silloin voisit ehkä päästä sairauspäivärahalle tai kuntoutustuelle (en tunne termejä) tai jollekin, jolloin sinun ei tarvitsekaan hakea toipilaana töitä.
Kokoomushevonpeetä. Ihmisen rooli on vaikuttaa myös olosuhteisiin ja ympäristöönsä.