Lapsen yksinäinen iltapäivä on laiminlyönti
Mannerheimin lastensuojeluliitto on huolissaan liian aikaisin itsenäistyvistä lapsista. Jälleen koulujen alettua moni lapsi on iltapäivällä pitkään yksin kotona.
- Suomessa on itsepärjäämisen kulttuuri, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa, on oikein pärjätä omin päin. Toivoisin vain, että itsenäistyminen tapahtuisi asteittain ikää ja kehitysastetta huomioiden, kertoo MTV:n Huomenta Suomessa vieraillut Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland.
Yksinolo on Kallandin mukaan yksi laiminlyömisen muoto. Yksinolon seuraksia on myös tutkittu - liian varhain liian paljon yksin olleilla on riski varhaiseen päihteidenkäyttöön ja masennukseen.
- Laiminlyöntien ja paapomisen väliltä löytyy hyvä linja. Pitää antaa sopivasti vastuuta ja jaksaa jankuttaa huoneen siivoamisesta, täytyy kestää riitoja ja keskusteluja lapsen kanssa. Toisaalta täytyy antaa riittävästi huolenpitoa, jotta lapsella on turvallinen olo.
Alle 12-vuotiasta ei saisi jättää yksin
* -Riittävä huolenpito tarkoittaa sitä, että lapsella on turvallinen olo.
Netti-tvKatso MLL:n pääsihteeri Mirjam Kallandin haastattelu
* (Huomenta Suomi 15.08.2008)
Yleispätevä ohje itsenäistymiselle on 12 vuoden ikä. Kallandin mukaan alle 12-vuotiasta ei pitäisi jättää yksin.
- Nyrkkisääntönä tuo ikä on hyvä. Syynä se, että tutkimusten mukaan lapset muistavat huonosti turvallisuussääntöjä. Lapsen on myös vaikea erotella sisäisiä pelkoja ja ulkoisia faktoja - lapsi voi esimerkiksi yksin ollessaan alkaa pelätä jääkaapin ääntä, Kalland kertoo.
Haasteena vanhemmuudessa onkin MLL:n mukaan tukea lapsen itsenäistymistä oikeassa aikataulussa. Lapsi voi samaan aikaan olla innokas, halukas ja pelokas. Haasteen Kalland heittää myös yhteiskunnan puoleen.
Kommentit (78)
Mahtaisi ravintolan asiakkaat tykätä, kun tarjoilija olis kotonaan etätöissä, sillehän vois vaikka soittaa ja sanoa mitä haluaa. Tai palomies, sekin vois tehdä etätöitä. Kertois vaan puhelimessa palopaikan omistajalle, mistä löytyy vesiletku, tai poliisi soittaa rikolliselle että tsot tsot vaan. Tai sit lastentarhanopettajahan vois tehdä etätöitä ja ottaa hoitolapset kotiinsa. Joo etätyömahdollisuus vaan kaikille, jee!
Mun mielestä MLL saa antaa ihan millaisia lausuntoja vaan, mutta voisi sit samalla kertoa, että miten nämä ehdotukset käytännössä ratkaistaan. Useimmissa perheissä ei yksinkertaisesti ole mahdollista olla toisen vanhemman kaiket iltapäivät kotona kunnes lapsi on 12v.
jota voisi tehdä illalla, jolloin isä on kotona?
Tai se miehesi ei voi tehdä etätyötä, ei voi ottaa hoitovapaata, vuorotteluvapaata...
tehdä etätyötä kotona toimimalla perhepäivähoitajana.
jota voisi tehdä illalla, jolloin isä on kotona?
Tai se miehesi ei voi tehdä etätyötä, ei voi ottaa hoitovapaata, vuorotteluvapaata...
Vastuuntuntoisella äidillä on tarjota lapselleen myös isä.
jota voisi tehdä illalla, jolloin isä on kotona?
Tai se miehesi ei voi tehdä etätyötä, ei voi ottaa hoitovapaata, vuorotteluvapaata...
teen päivätyötä, jolloin viikonloput on koko perheen yhteistä aikaa, samoin illat. Päivät muutenkin säännöllisempiä. Todellakaan en vaihda päivätyötäni kokoaikaiseen ilta/viikonlopputyöhön vain siksi, että olisin 10-vuotiaan lapsen kanssa iltapäivällä muutaman tunnin. Johan tuo on lähes joka päivä iltapäivisin kavereiden kanssa ulkona leikkimässä/pyöräilemässä, ei tosiaan tarvitse äitiä pitämään kädestä kaiket iltapäivät.
Pitäiskö mielestäsi kaikkien käytännön ammattia harjoittavien alle 12-vuotiaiden koululaisten vanhempien hommata sellainen työ ja sellaiset työvuorot, että iltapäivällä jompi kumpi on kotona? Sekö susta olis ideaali ratkaisu?
Vastuuntuntoisella äidillä on tarjota lapselleen myös isä.
ydinperhe tai au-äiti..?
Koska aikuinen ihminen kyllä osaa myös erota niin, että lapsella edelleen on se isä.
Meillä 10v ainakin nauttii kun saa olla maanantaisin kaverin kanssa kolme tuntia kotona ilman aikuista, muina päivinä ehtii olla tunnin ja syödä ja tehdä läksyt ennenkuin lähtee nuokkarille tai harrastukseen. 8v saa olla tunnin joka päivä jos ei jumitu kotimatkalle, tulee joskus kotiin samaan aikaan kuin minä eli puoli viisi. Ja monena päivänä isosisko 17v on kotona ennen noita pieniä mutta ei siis ole aikuinen joten häntähän ei lasketa läsnäolevaksi aikuiseksi.
kun lapsen isä meni ja kuoli! Tottakai sekin on mun vika.
vanhemmat, ja siinäkin työnantaja voi määrätä, antaako sen niin, että esim. työtä on neljä täyttä päivää viikossa (eikä viisi lyhyempää päivää).
Vuorotteluvapaaseen on myös tietyt ehdot, ei sitä noin vain saa, ja jos saa, niin max. vuoden verran!
Suurimmassa osassa ammatteja etätyö ei edelleenkään ole mahdollista. Ja niissäkin ammateissa, joissa on, se ei ole mahdollista aina ja joka päivä. Omassa työpaikassani etätyötä saa tehdä päivän viikossa, samoin mieheni työpaikassa.
jota voisi tehdä illalla, jolloin isä on kotona?
Tai se miehesi ei voi tehdä etätyötä, ei voi ottaa hoitovapaata, vuorotteluvapaata...
Toivoisin, etät koulusysteemi Suomessa olisi enemmän kokopäiväkoulumainen. Esim. koulupäivät olisivat AINA 8-14 / -15. Ja siellä välissä olisi mahdollisuus tehdä läksyjä tai ulkoilla tai käydä jossain harrastuksessa esim. liikuntakerho tai kuoro.
En minä oikeasti tiedä, mitä tekisin, ellei olisi iltapäiväkerhoja. Isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Työt ovat läsnäoloa vaativia, ei etätyömahdollisuutta. Ja vaikka tekisin lyhennettyä päivää (jos mies sen sallisi ja ottaisi vastaan tulojen alentumisen järkevästi), niin silti niitä tyhjiä tunteja jää. Eikä tuota lyhennettyäkään ole oikeus tehdä sen tokaluokan jälkeen... Toki jos työnantaja lähtee siihen mukaan niin sitten.
Jos nää kaikki av:n lesket olisi todellisia, Suomen olisi tarvinnut osallistua 3. maailmansotaan.
Mikään muu kuin sota ei pysty leskeyttämään näin suurissa määrin kuin täällä väitetään.
Ja kai sillä miesvainaallasi on vanhemmat? Miksei he auta? Anna kun arvaan, heidät vei avaruusalus, eivätkä siksi voi auttaa.
ja jos kumpikin ottaa jotain muuta vapaata, lapsi onkin saatu jo 5. luokalle.
Tee iltakeikkaa.
Vuosia vuorotyötä tehneenä ja nykyään päivätyöhön vaihtaneena en enää iltakeikkalaiseksi rupea. Meidän perheen kannalta tämän on erittäin hyvä ratkaisu, nykyään meillä on normaali perhe-elämä, paljon yhteisiä harrastuksia ja yhteistä aikaa. Toisin oli vielä kun lapsi oli ekalla ja mä vuorotyössä. Siitä kärsi koko perhe. Tee itse ihan mitä haluat, mutta meillä saa lapsi pärjätä iltapäivät itsekseen, tosin tosiaan viettää kavereiden kanssa suurimman osan iltapäivistä.
Tee iltakeikkaa.
työpaikat jossa työntekijä voi määrätä omat työvuoronsa. Ainoastaan yksityisyrittäjän ja etätyöntekijän tiedän pystyvän siihen. Mitenköhän sairaanhoitajat, opettajat, kaupankassat pystyisivät siihen.
Olen ollut kahden nuoremman kanssa kotona tähän asti. Parin viikon päästä pitäs palata töihin ja ikävä kyllä, mun työni on olla siellä, missä asiakkaat ovat. En voi niitä oikein kotiinkaan tuoda...
Lapsi on just sen ikäinen, ettei enää saa iltiksestä paikkaa. Aamut pystyn kuitenkin järkkäämään niin, että olen kotona siihen asti, kun pitää lähteä kouluun.
Pari-kolme tuntia koulun jälkeen joutuu kuitenkin olemaan itsekseen. Mummi tosin tekee vuorotyötä, joten joinain päivinä voi mennä sinnekin, jos haluaa, muttei ihan joka päivä. Syysloman on mummi onneksi lomalla myös, joten koululainen menee sinne päivähoitoon (asuu parin kilometrin päässä meiltä).
Kesä vielä hankalampi. Isänsä työssä sesonkiaika on kesällä, eivätkä saa pitää kuin 4 viikkoa kesälomaa. Mulla on oletettavasti vain vähän reilu viikko ensi kesänä. Ja pikkukunnassa leirejä yms. on tarjolla perin rajallisesti. Yhdeksi viikoksi voi laittaa sinne. Mutta en sitten tiedä mitä tekee sen lopun aikaa.. Joskus voi ehkä tulla mukaa mun työpaikallekin, jos on toimistolla jotain puuhattavaa, mutta asiakasjuttuihin ei voi tulla mukaan. Isänsä on töissä tehtaalla. Sinne ei ipanoita päästetä (eikä kyllä muitakaan ulkopuolisia)
monia, monia asioita, mutta tässä suhteessa tää on kyllä maailman paras jobi.
Olen kääntäjä ja teen töitä joko kotona tai työhuoneella lasten koulun vieressä. Olen aina lähellä. Ja kaikki koululaisten lomat on myös aina "covered".
ja hän lopetti omasta tahdostaan iltapäiväkerhon ekalla luokalla joulun jälkeen. Tuli mieluummin kotiin. Teen osittain etätyötä, joten 2-3 päivänä viikosta olin kotona, muuten hän oli yksin kotona kunnes isä tuli töistä.
Parin viikon ajan tätä seurattiin, ja kun meni hyvin niin en myöskään alkanut pakottaan takaisin ip-kerhoon.
Tytär on nyt siis 19v. Koulu sujunut hienosti koko ajan. Hän on ollut tukioppilas, riparin jälkeen isosena, mukana urheilutoiminnassa valmentamassa pienempiä, sai erittäin hyvää palautetta kesätyöpaikasta. Kirjoitti ylioppilaaksi hyvin paperein, myös lukion päästötodistus on hyvä, sai opiskelupaikan heti ja asuu nyt omillaan. Sosiaalinen, hyvän itsetunnon omaava fiksu nuori nainen. Eikä tämä ole pelkästään äidin sinisten silmälasien läpi katsottuna, muualta on tullut samaa palautetta.
Älkää siis yleistäkö, toiset tosiaan voivat olla jo tuossa iässä hyvinkin pärjääviä.
Meillä on myös kaksi muuta lasta, toista heistä en ikimaailmassa olisi ekaluokkalaisena jättänyt kotiin iltapäiviksi yksin. Jokaisen kohdalla on täytynyt menetellä eri tavalla meilläkin.