Jätin miehen joka sanoi rakastavansa ja jota itsekin rakastin, koska hän ei juuri koskaan ollut aloitteellinen
Olen nyt itkeskeskellyt kaksi päivää. Sanokaa että tein oikean rataisun?
Eikö se niin ole että jos ihminen ei pyydä, ei hän myöskään oikeasti mitään halua?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö niitä sydämiä ja kehuja siis tulla koko ajan, kun välillä ei riitä?
Toiset on passiivisempia. Mutta kannattaahan suhde lopettaa, jos kokee ettei se ole sellainen, jossa voi olla onnellinen pidemmän päälle.
Ei mörökölliä viitti katella.
Kehuja ei tule jatkuvana virtana = mörökölli.
Onnea vaan miehet näitten vaatimusten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö niitä sydämiä ja kehuja siis tulla koko ajan, kun välillä ei riitä?
Toiset on passiivisempia. Mutta kannattaahan suhde lopettaa, jos kokee ettei se ole sellainen, jossa voi olla onnellinen pidemmän päälle.
Ei mörökölliä viitti katella.
Kehuja ei tule jatkuvana virtana = mörökölli.
Onnea vaan miehet näitten vaatimusten kanssa.
Voi sua. Mä en muutenkaan seurustele suomalaisten miesten kanssa. Naapurimaista löytyy ihanan valoisia miehiä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hä! Rakastit miestä, koska hän ei koskaan ollut aloitteellinen? Johan on aikoihin eletty. Huh huh🙄
Rakkaus on aika liukuva käsite. Jotkut rakastaa pahoinpitelevää puolisoaan vaikka kyseessä olisikin oikeasti läheisriippuvuudesta.
Eli miehen olisi pitänyt olla aloitteellinen, jotta nainen ei olisi rakastanut...
Mitä yritit just sanoa?
Rakastan aloitteellista vaimoani, antaa "panee mua" hyvin kun hän haluaa. Tosi toimiva suhde.
Sä itse tiedät teitkö oikein, ei kukaan muu.
Sanoinhan että rakastin jokatapauksessa. Siksi se olikin vaikea päätös.
Ilmeisesti meillä oli muuten erilaiset tarpeet ja omani eivät ainakaan täytyyneet.