Vaikein asia, josta olet selvinnyt?

Aivokasvain. Tämän jälkeen selviän mistä vain:)

Miehen kuolema kun lapset oli pieniä.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 00:46"]

Teillä muilla ollut niin pahoja että nolottaa jopa vastata: Ex-kihlattuni aiheutti minulle hirveät ulosottovelat, joita makselin pitkään ja kärsin luottotietojen menetyksestä viisi vuotta velkojen maksun jälkeen. Hän siis maksatti koko elämisen minulla, olin siis yksin vastuussa taloudesta. Urkki nettipankkitunnukseni ja pankkikorttini koodin ja röyhkeästi siirsi ja nosti rahaa itselleen kun lakkasin "lainaamasta". Erosin, ja senkin jälkeen hankki nimiini mm. puhelin ja nettiliittymiä, pikavippejä (tiesi sotuni) ja väitti vuokranantajalle ja vesi- ja sähkölaitokselle että asun yhä samassa asunnossa että liittymät pysyvät puoliksi nimissäni. Nyt on puhtaat paperit, uusi mies ja opittu olemaan vähemmän sinisilmäinen!

[/quote]

Mulla on melkein sama, mutta mies aiheutti mulle yli 12000 velat. Mulla on mennyt kymmenen vuotta niiden maksamiseen, mutta kun sain viimeisen velan maksettua, en ole takaisin katsonut. Sama mies hakkasi mut useaan kertaan sairaalakuntoon, yhden kerran oli onnistuakin tappamisessa kun minua kursittiin kasaan. Toisesta kaupungista lennätettiin lääkäri ompelemaan mua, sisäinen verenvuoto oli kyseessä. Mies piti mua vuorokauden panttivankina kotona kunnes sain paettua naapuriin. Naapuri kertoi jälkikäteen, että vuosin verta kuin raanasta valutettuna. Olin silloin raskaana, sain keskenmenon.

Lapsena fyysinen ja henkinen pahoinpitely. Ainoan turvani eli isän kuolema kun oli 11. Tämän jälkeen jäin äitini huostaan joka suurinpiirtein vihasi minua. Henkinen pahoinpitely jatkui n. 20 vuotiaaksi asti. Sitten muutin pois kotoa. Karun lapsuuden jälkeen olen juuri ja juuri järjissäni, mut selvisin.

Ei ole vaikeita asioita, on vain epämiellyttäviä ratkaisuja.

Huono lapsuus (äidin hyljättyä juoppoisän luo asuin siskoni kanssa talossa, jossa ei ollut sähköä eikä näin ollen lämmintä vettä),olin koulukiusattu yläasteella, jouduin raiskauksen uhriksi 15-vuotiaana, reilu parikymppisenä psykopaatti-poikaystävä otti nimissäni 15tuhatta euroa velkaa jotka maksoin yksin pois... mitähän vielä? Näistä kaikista olen selviytynyt enkä ainakaan hirveän katkera ole. Elämä on.

Syömishäiriö ja kertaluontoinen pahoinpitely poikaystävän tekemänä. Sain potkut töistä juuri pahoinpitelyn jälkeisenä päivänä, ja muutin heti pois, joten olin hetken 19 vuotiaana koditon ja työtön. 

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:07"]

Syömishäiriö ja kertaluontoinen pahoinpitely poikaystävän tekemänä. Sain potkut töistä juuri pahoinpitelyn jälkeisenä päivänä, ja muutin heti pois, joten olin hetken 19 vuotiaana koditon ja työtön. 

[/quote]

Täytyy vielä lisätä, että asuin eri paikkakunnalla kuin vanhempani. Tapasin baarissa itseäni vanhemman miehen (26v), jolle selitin tätä tilannettani, ja hän kertoi että hänellä on asunto tällä paikkakunnalla, vaikka itse työskentelee tällä hetkellä muualla. Sain asua hänen luonaan ilmaiseksi 2kk.

huume riippuvuus

5 vuotta kestänyt koulukiusaaminen, joka alkoi ensimmäisenä koulupäivänä. Syrjimistä, päälle sylkemistä, psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa, tavaroiden hajoittamista ja varastelua, perheeni haukkumista.. Vanhempani yrittivät saada koululta apua. Opettaja oli mennyt meille kotiin, haukkunut äitini huonoksi kasvattajaksi ja tehnyt ls-ilmoituksen. Olin hänen mielestään "epätavallisen sosiaalinen". Oli päätellyt, että haen sellaisella käytöksellä jonkinlaista "turvaa", kun kotona mua varmaan hakataan. Yritin vain saada epätoivoisesti edes yhden ystävän. Hyvin toimittu, enpä ole enää sosiaalinen.

Kaksi seksuaalista hyväksikäyttöä 13 vuotiaana. Uskaltauduin kertomaan näistä ystävilleni, jonka jälkeen sain kuulla olevani huora. Leviteltiin huhua että minulla olisi hiv. Tähän aikaan olin vakavasti masentunut. Yritin tappaa itseni. Sain kuulla olevani itsesäälissä kieriskelevä luuseri. Tapasin ensimmäisen poikaystäväni. Vuoden seurustelun jälkeen sain tietää, että hänellä oli ainakin kolmen kuukauden ajan ollut toinen nainen ja lukuisia yhden yön juttuja. Mies vei minua usein kahville "työkaverinsa" Mirjan luokse. Selvisi myöhemmin, että tämä Mirja oli sen toisen naisen äiti. Myöhemmin kuulin, että mies oli pettänyt minua myös silloisen parhaan ystäväni kanssa. Kaupan päälle sain häneltä klamydian. Kun itkien huusin petetyksi tulemista, mies läpsäisi kasvoille ja heitteli pitkin seiniä.. Lopulta otti leipäveitsen ja minä juoksin avojaloin ulos.

Puoli vuotta tämän jälkeen tapasin toisen miehen, joka myöhemmin paljastui pahasti mielenterveysongelmaiseksi. Mies ei koskaan käynyt minuun käsiksi, mutta hajotti kyllä omaisuuttani useiden satojen eurojen edestä. Paranoidisen miehen kanssa eläminen oli niin kuluttavaa kaikin tavoin, etten jaksa edes kirjoittaa siitä. Nyt tapasin uuden miehen, seurustelua takana 3kk ja alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että tässäkin henkilössä on jotain pahasti vialla.

Kärsin läheisriippuvuudesta. Yritän löytää keinoja päästä siitä eroon ja kehittää itsetuntoa. Jo vuosia kestänyt prosessi.

Koulukiusaaminen. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa vanhemmilta. Eka kumppani lyttäsi itsetunnon ihan maahan. Suhdetta jatkui 7 vuotta. Vaihtoi toiseen kun asuttiin vielä yhdessä. Sanoi vaan ettei meidän välillä ollut mitään. Itsemurhayrityksiä pari kappaletta sen jälkeen.

menin terapiaan ja itsetunto parani. Kun en enää tehnytkään mitä muut halusi, menetin KAIKKI ystäväni. 

Nyt on onneksi pari ystävää ja äidin kanssa puhuttu asiat. Olo on hyvä, muttei vielä täysin onnellinen. Pikkuisia vauvan askeleita kohti tulevaisuutta :)

Bulimia, masennus, kouluikäisestä 16 vuotiaaksi kaksoiselämän salaaminen sekä "ilman" äitiä eläminen, kahden sisaruksen sairastuminen lopullisesti ja oman isän omaishoito.

Vierestä katsominen kun oma ex tuhoaa elämänsä huumeisiin yhden vastoinkäymisen takia. Kestin väkivaltaa kunnes en jaksanut enää noteerata uhkailua minun tai itsensä tappamisesta jos olisin jättänyt.

Ulkomailla ryöstö, pahoinpitely ja raiskaus.

Paska lapsuus ja nuoruus

Onpa täällä monta hurjaa tarinaa, todellista tarinaa. Kunnioitan huikeasti teitä kaikkia selviytyjiä. Vaikka elämän ei pitäisi olla ainakaan pelkkää selviytymistä.

Teki hyvää lukea nämä, kun surkuttelen omaa elämääni aina silloin tällöin.

Peruskoulu, etenkin yläaste. 

Kuulostaa ehkä naiivilta, mutta oli oikeasti todella vaikeaa aikaa mulle. Kahdeksan vuoden ajan kiusaamista, ulkopuolelle jättämistä, pinnallisia kaverisuhteita jne. Tuona aikana minulla oli vain yksi oikea ystävä - eikä hänkään ollut aina täysin luotettava. Kotonakaan ei ollut tuolloin kovin helppoa. Minun on nyt parikymppisenä edelleen vaikea luottaa ihmisiin.

Edellinen jatkaa vielä, että omalle kohdalle ovat osuneet seuraavat:

- Lapsuus henkisesti hyvin turvattomassa ympäristössä.

- Kiusaaminen jokaisessa koulussa ja harrastuksessa, johon osallistuin.

- Kasvuhäiriö, joka piti parantaa isolla leikkauksella.

- Itseni vihaaminen.

Noin 30-vuotiaana ajattelin selvinneeni elämästä, enkä edes uskonut todeksi kaikkea hyvää, jota olin tuolloin jo useamman vuoden saanut osakseni. Ajattelin, että "minähän pyysin niin paljon vähemmän, ja näin paljon sain, käsittämätöntä!".

Minulla oli tuolloin ympärilläni hyviä ihmisiä ja pitkän opiskelun jälkeen hyvä työpaikka. Tunsin oloni turvalliseksi, vihdonkin.

Kunnes:

- Uusi aviomies 38-vuotiaana. Mies paljastui neljän seinän sisällä niin henkisesti kuin fyysisestikin väkivaltaiseksi.

-> Seurasi fyysinen & psyykkinen rapistuminen ja täydellinen sekoaminen dissosiaatioineen ja psykooseineen, kun kukaan ei uskonut mikä mieheni oikeasti oli - en edes minä itse.

- Joka aamu heräsin, ja katsoin pahinta vihollistani ja kiduttajaani silmiin tämän kertoessa "kuinka kukaan ei voi rakastaa minua yhtä paljon kuin hän". Illalla mies löi minut taas seinään, "rakkaudenoisoituksena".

- Elin lapsuuteni pahimmat traumat läpi uudestaan täydellisessä turvattomuudessa.

- Sain potkut töistä, kun en pahoinpitelyjen vuoksi selvinnyt aina työpaikalle.

Nyt elän tässä. Hajalla. Pirstaleina. Osissa. 42 v. En tiedä enää selviänkö.

Nro 75 "Edellinen" oli siis tekstin nro 73 kirjoittanut - joku vain ehti väliin.

Pikkuveljen kuolema. Lisäksi isäni ei ole halunnut olla yhteydessä kanssani 15 vuoteen, en vieläkään tiedä miksi.

Ero 4. raskauskuukaudella, yksinhuoltajuus koko lapsen elämän ajan, kielsin isyyden selvittämisenkin joten yksin on oltu.

Lapsi nyt 15-vuotias, ehkä tästä selvitään kunnialla :)

Lapsen kuolema.