Vaikein asia, josta olet selvinnyt?

Äidin syvä masennus, isän kuolema 9vuotiaana, suhde jossa mies käytti henkistä väkivaltaa ja huumeita ja nyt vielä mies jätti kun odotin toista lastemme.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 00:31"]

5 vuotta kestänyt koulukiusaaminen, joka alkoi ensimmäisenä koulupäivänä. Syrjimistä, päälle sylkemistä, psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa, tavaroiden hajoittamista ja varastelua, perheeni haukkumista.. Vanhempani yrittivät saada koululta apua. Opettaja oli mennyt meille kotiin, haukkunut äitini huonoksi kasvattajaksi ja tehnyt ls-ilmoituksen. Olin hänen mielestään "epätavallisen sosiaalinen". Oli päätellyt, että haen sellaisella käytöksellä jonkinlaista "turvaa", kun kotona mua varmaan hakataan. Yritin vain saada epätoivoisesti edes yhden ystävän. Hyvin toimittu, enpä ole enää sosiaalinen. Kaksi seksuaalista hyväksikäyttöä 13 vuotiaana. Uskaltauduin kertomaan näistä ystävilleni, jonka jälkeen sain kuulla olevani huora. Leviteltiin huhua että minulla olisi hiv. Tähän aikaan olin vakavasti masentunut. Yritin tappaa itseni. Sain kuulla olevani itsesäälissä kieriskelevä luuseri. Tapasin ensimmäisen poikaystäväni. Vuoden seurustelun jälkeen sain tietää, että hänellä oli ainakin kolmen kuukauden ajan ollut toinen nainen ja lukuisia yhden yön juttuja. Mies vei minua usein kahville "työkaverinsa" Mirjan luokse. Selvisi myöhemmin, että tämä Mirja oli sen toisen naisen äiti. Myöhemmin kuulin, että mies oli pettänyt minua myös silloisen parhaan ystäväni kanssa. Kaupan päälle sain häneltä klamydian. Kun itkien huusin petetyksi tulemista, mies läpsäisi kasvoille ja heitteli pitkin seiniä.. Lopulta otti leipäveitsen ja minä juoksin avojaloin ulos. Puoli vuotta tämän jälkeen tapasin toisen miehen, joka myöhemmin paljastui pahasti mielenterveysongelmaiseksi. Mies ei koskaan käynyt minuun käsiksi, mutta hajotti kyllä omaisuuttani useiden satojen eurojen edestä. Paranoidisen miehen kanssa eläminen oli niin kuluttavaa kaikin tavoin, etten jaksa edes kirjoittaa siitä. Nyt tapasin uuden miehen, seurustelua takana 3kk ja alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että tässäkin henkilössä on jotain pahasti vialla. Kärsin läheisriippuvuudesta. Yritän löytää keinoja päästä siitä eroon ja kehittää itsetuntoa. Jo vuosia kestänyt prosessi.

[/quote] Moi kohtalontoveri, olipa karua luettavaa. Olen itsekin ollut tavattoman läheisriippuvainen kynnysmatto ja pahin pelko on ollut hylkääminen ja olen tehnyt mitä vain ettei minua hylättäisi, tosin hylättiin sittenkin. Lyhesti:viinanhuuruinen lapsuus, väkivaltaa, mt-ongelmia, masennus, ei kavereita, kiusaamista, itsetuhoisuus, huostaanotto, laitos, päihteet, ei tippaakaan ihmisarvoa tai omanarvontunnetta, huonot ihmissuhteet.

Todella lämpimästi rohkaisen käymään käsiksi ongelmiisi. Jos käytät päihteitä niin onko mitään saumaa lopettaa ne? Minua on auttanut eri kirjallisuus ja esim tämä sivu http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/Irene.html Tulin itse pahimman keskellä uskoon (jätin päihteet kun rukoilin) ja löysin armon elämääni ja sielunhoidollinen kirjallisuus on auttanut. Kirjastosta löytyy myös ei-kristillistä terapiakirjallisuutta.

Olipa sinulle sopiva muoto auttaa itseäsi mikä tahansa, niin ala pitämään oikeasti huolta itsestäsi. Se on mahdollista. Ja jos tuntuu että olet taas huonossa suhteessa, mitä teet asialle?

Tajuaminen, että olen ollut huijarin kynsissä.

Up

Koulukiusaaminen ja siitä seurannut paniikkihäiriö, työttömyys

Seksuaalinen hyväksikäyttö -> masennus -> keskeytin opiskelut -> päädyin myymään seksiä rahasta -> vakava sosiaalinen ahdistus, työttömyys, elämä menee kotisohvalla istuen.
Kukaan paitsi mieheni ei tiedä minkälaista elämäni oikeasti on. Olen aina hävennyt itseäni ja nykyään välttelen vanhoja kavereitani ettei kukaan vain saisi tietää minkälainen luuseri musta sittenkin tuli. :/

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennuskaudet, vuosi sitten yritin itsemurhaa. Nyt kaikki on täysin päälaellaan, olen onnellinen :)

Huh mitä tarinoita! Minun pahin kokemus on kahden vuoden lapsettomuus ennen kuin tulin raskaaksi. Tuntui silloin pahalta, mutta vähäistä verrattuna useimpien teidän juttuihin.

Isän kuolema 17 vuotiaana. Poikaystävä pakotti aborttiin 1v. sitten, nyt taas toivotusti paksuna.(niin hän väitti) mulle elämäni paras asia, poikaystävä ajaa mut raivon partaalle mielenmuutoksillaan. Ei yhtäkkiä haluukkaan?!

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 21:13"]Isän kuolema 17 vuotiaana. Poikaystävä pakotti aborttiin 1v. sitten, nyt taas toivotusti paksuna.(niin hän väitti) mulle elämäni paras asia, poikaystävä ajaa mut raivon partaalle mielenmuutoksillaan. Ei yhtäkkiä haluukkaan?!
[/quote]
älä nyt tuommoisen kanssa perhettä perusta.

Isän sairastuminen ja kuolema +potkut yt-neuvotteluissa.. Tämä kaikki tapahtui alle neljässä viikossa. Silloin tuntui että pää ei kestä sitä kaikkea, aika pohjalla tuli käytyä :(

Lapsen syöpä. Ei todella verrattavissa siihen, ketkä ovat menettäneet lapsensa. Me saimme lapsemme kanssa jatkoaikaa.

Isän itsemurha, äidin psykoosi ja muut mt-ongelmat. Nämä siis lapsena. Olen todella kiitollinen siitä, että minusta on kasvanut onnellinen ja tasapainoinen ihminen, kaikesta kokemastani huolimatta.

Autokolari, joka muutti koko elämän suunnan. En ole katkeroitunut vaikkei ollut millään tavalla oma vika. Olen oppinut elämään vammojeni kanssa ja saanut sen jälkeen lapsen. Puolisokin on.

Avioero 20 vuoden jälkeen, kun mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Selvisin.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 07:54"]En tiedä olenko selvinnyt. Mutta pystyn elämään kohtuullisen normaalia elämää. En nyt voi sanoa nauttivani elämästä, mutta päivä kerrallaan mennään ja joka ilta voin todeta, että yksi päivä takana ja selvittynä.

Mitäkö on tullut koettua:

- Ensimmäinen monivuotinen avoliitto päättyi miehen uskottomuuteen (ja tuli ihan puskista, oltiin menossa naimisiin miehen toiveesta jne). Halusin eron sillä en hyväksy minkäänasteista uskottomuutta.

- 15 Vuotinen avioliitto takana ja mies ilmoitti pettäneensä minua. Ja tämäkin tuli täytena yllätyksenä, siis oikeasti! Meillä oli kaikki niiiiin normaalisti kuin olla ja voi. Ei ikinä edes oltu riidelty. Jäin avioliittoon lasten vuoksi, kun halusin antaa heille ydinperheen ja pyysi uutta mahdollisuutta, mutta nyt olen itse kävelevä kuollut. Tunnen syvää inhoa miestä kohtaan ja toivon, että se kuolisi niin ei tarvitsisi enää koskaan nähdä.

- Minut on irtisanottu kaksi kertaa vakkarityöstä yt- neuvottelujen päätteeksi. Työttömyys on raastavaa ja varsinkin se uuden työn haku, koska en ole alalla, joka työllistäisi superhyvin.

- Lapsena koettu fyysinen ja henkinen väkivalta. Fyysinen jatkui noin 10- vuotiaaksi, henkinen niin kauan kuin asuin kotona ja olin tekemisissa vanhempieni kanssa. Nykyään en ole enää missään tekemisissä heidän kanssaan, en pysty. Eli oman ydinperheen menetys on aika raastavaa. Lapsillakaan ei ole minun puoleltani isovanhempia.

Että näillä mennään. Onneksi oma ja lasten terveys on ollut aina kunnossa. Odotan päivää, että lapset lähtevät maailmalle ja minä otan avioeron ja vapaudun tästä aviohelvetistä. Elän loppuelämäni yksin ilman parisuhdetta, lapsia ja lapsenlapsia tapaillen.

Joskus mietin mitä järkeä tässä elämässä oli (olen vasta 39 v) ja tuntuu, että kaikki on nyt nähty. Paskaa on tullut niin paljon niskaan, että en jaksa enää yhtään. Ja silti pitäisi noin puolet elämästä vielä jaksaa elää. Että kuinkahan paljon sitä paskaa vielä annetaankaan niskaan. Miksi tämä elämä on vain kärsimystä, mikä järki tässä on?
[/quote]

Kyllä ne lapset vaistoaa ongelmat kotona. Joten vaikka on ydinperhe niin ei se sitä onnellisuutta takaa. Lapset ansaitsee onnellisen äidin. Sinuna jättäisin miehen jo nyt. "Why wait for happiness to happen to you, when it's something we can just choose to do?" Mene ja tee siis loppu elämästäsi mahdollisimman hyvä ja onnellinen itsellesi ja lapsillesi.

Koulukiusaaminen, masennus ja itsemurhayritys.

44 jatkaa, olen siis 19 ja vihdoinkin alkaa tulevaisuus näyttää valoisammalta. :)

Kaveri puukotti 10vuotta sitten. En kuollut, vaikka iso arpi jäi.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 08:02"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 23:57"]En jaksa edes luetella kaikkia, vielä kuitenkin järjissäni. Mm. Mieheni pettäminen siskojeni kanssa, masennus, pari päivää sitten jouduin luopumaan koiran pennustani, teen töitä mut  mieheni vie kaikki rahani, kuljen reikäsissä vaatteissa............. [/quote] Selviät vasta, kun mies on jätetty tai kohtelee sinua hyvin.

[/quote]

Ja alat kohdella itse itseäsi hyvin. Kaikki lähtee siitä.