Lue keskustelun säännöt.
Vaikein asia, josta olet selvinnyt?
08.06.2015 |
Selvisin lapsettomuusvuosista, lopputuloksena oli lapsi.
Kommentit (81)
Sairastuin ja jouduin luopumaan vauvaikäisen lapsen lähivanhemmuudesta. Koko elämä meni ihan uusiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksuaalinen hyväksikäyttö ja sen seuraukset elämässä. Tai ainakin selviytyminen on alkanut.
En jaksa edes luetella kaikkia, vielä kuitenkin järjissäni. Mm. Mieheni pettäminen siskojeni kanssa, masennus, pari päivää sitten jouduin luopumaan koiran pennustani, teen töitä mut mieheni vie kaikki rahani, kuljen reikäsissä vaatteissa.............
Raiskaus ja sitä seurannut abortti.
Peliongelmat, taloudelliset vaikeudet, vaikea toistuva masennus, vakava itsemurhayritys, syömishäiriöt, kammottavat miessuhteet ym vähän pienempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä muilla ollut niin pahoja että nolottaa jopa vastata: Ex-kihlattuni aiheutti minulle hirveät ulosottovelat, joita makselin pitkään ja kärsin luottotietojen menetyksestä viisi vuotta velkojen maksun jälkeen. Hän siis maksatti koko elämisen minulla, olin siis yksin vastuussa taloudesta. Urkki nettipankkitunnukseni ja pankkikorttini koodin ja röyhkeästi siirsi ja nosti rahaa itselleen kun lakkasin "lainaamasta". Erosin, ja senkin jälkeen hankki nimiini mm. puhelin ja nettiliittymiä, pikavippejä (tiesi sotuni) ja väitti vuokranantajalle ja vesi- ja sähkölaitokselle että asun yhä samassa asunnossa että liittymät pysyvät puoliksi nimissäni. Nyt on puhtaat paperit, uusi mies ja opittu olemaan vähemmän sinisilmäinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raiskaus, masennus, alkoholiongelma, läheisten huumeongelmat, abortti - kaikki alkaa olla hyvin, noista varmaan johtuva paniikki/ahdistushäiriö tällä hetkellä ongelmana mutta parempaan päin, kaikki alle kolmen vuoden sisään ja ikää 20
Olin 22v. Asuin yksin. Työsopimus loppui kesän alussa, mutta olin päässyt kouluun. En kuitenkaan koskaan masennuksen, ahdistuksen ja päätään nostelevan alkoholismin takia aloittanut koulua kunnolla. Ryyppäsin vuoden. Käytin kaikki tuet ja rahat siihen. Aluksi maksoin myös vuokran, mutta lopulta jätin senkin maksamatta. Sain häädön ja kaikki kamat meni kaatopaikalle, kun ei jaksanut kiinnostaa. Olin siis.. _näin_ lähellä vetää ranteet auki, mutta isä löysi mut heidän kylppäristä itkemästä. Veistä se ei nähnyt, ehdin piilottaa sen.
Siitä sitten katkaisuun, terapiaan.. Kaksi vuotta meni, että pääsin uudestaan kiinni elämään. Mutta jos tarkkoja ollaan. Olen melkein samassa pisteessä taas. Nyt mulla sentään on vielä oma asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 00:46"]
Teillä muilla ollut niin pahoja että nolottaa jopa vastata: Ex-kihlattuni aiheutti minulle hirveät ulosottovelat, joita makselin pitkään ja kärsin luottotietojen menetyksestä viisi vuotta velkojen maksun jälkeen. Hän siis maksatti koko elämisen minulla, olin siis yksin vastuussa taloudesta. Urkki nettipankkitunnukseni ja pankkikorttini koodin ja röyhkeästi siirsi ja nosti rahaa itselleen kun lakkasin "lainaamasta". Erosin, ja senkin jälkeen hankki nimiini mm. puhelin ja nettiliittymiä, pikavippejä (tiesi sotuni) ja väitti vuokranantajalle ja vesi- ja sähkölaitokselle että asun yhä samassa asunnossa että liittymät pysyvät puoliksi nimissäni. Nyt on puhtaat paperit, uusi mies ja opittu olemaan vähemmän sinisilmäinen!
[/quote]
Joutuiko exä vastuuseen teoistaan lain edessä?
Keskenmenoista selvisin ajan kanssa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä ei ainakaan tilisiirtojen ja netti/puhelinliittymienyms suhteen, sillä en voinut todistaa etten ole tehnyt tuota kaikkea vapaaehtoisesti. Vuokrat,vedet ja sähköt sain anteeksi, sillä olin ne itse irtisanonut aiemmin, joten heidän mokansa kun uskoivat exäni vakuutteluja "saatiin naisen kanssa sovittua ja hän muutti takaisin, joo osaahan ne naiset olla aika draamaattisia hehe". Niistä en tiedä onko tullut hänelle jotain petossyytettä, mutta se asia ei enää koske minua. Vituttihan ne tililtä viedyt rahat silti, mutta kun kyse ei ollut
Isä teki itsemurhan, kaveri teki itsemurhan ja veljeni teki itsemurhan.
Lisäksi kaikki lapsuuden kotini ympäristön päihdekäyttö.
Te ette edes tajua, miten kiitollinen olen, etten mäkin ajautunut ympäristöni pyörteisiin.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 02:49"]
Ikävä kyllä ei ainakaan tilisiirtojen ja netti/puhelinliittymienyms suhteen, sillä en voinut todistaa etten ole tehnyt tuota kaikkea vapaaehtoisesti. Vuokrat,vedet ja sähköt sain anteeksi, sillä olin ne itse irtisanonut aiemmin, joten heidän mokansa kun uskoivat exäni vakuutteluja "saatiin naisen kanssa sovittua ja hän muutti takaisin, joo osaahan ne naiset olla aika draamaattisia hehe". Niistä en tiedä onko tullut hänelle jotain petossyytettä, mutta se asia ei enää koske minua. Vituttihan ne tililtä viedyt rahat silti, mutta kun kyse ei ollut
[/quote]
Jaah viesti jäi jostain syystä kesken... siis kun kyse ei ollut kuin parista tonnista niin jaksanut alkaa enempää tappelemaan... Pääasia että pääsin lopulta eroon koko ihmisestä.
En tiedä olenko selvinnyt. Mutta pystyn elämään kohtuullisen normaalia elämää. En nyt voi sanoa nauttivani elämästä, mutta päivä kerrallaan mennään ja joka ilta voin todeta, että yksi päivä takana ja selvittynä.
Mitäkö on tullut koettua:
- Ensimmäinen monivuotinen avoliitto päättyi miehen uskottomuuteen (ja tuli ihan puskista, oltiin menossa naimisiin miehen toiveesta jne). Halusin eron sillä en hyväksy minkäänasteista uskottomuutta.
- 15 Vuotinen avioliitto takana ja mies ilmoitti pettäneensä minua. Ja tämäkin tuli täytena yllätyksenä, siis oikeasti! Meillä oli kaikki niiiiin normaalisti kuin olla ja voi. Ei ikinä edes oltu riidelty. Jäin avioliittoon lasten vuoksi, kun halusin antaa heille ydinperheen ja pyysi uutta mahdollisuutta, mutta nyt olen itse kävelevä kuollut. Tunnen syvää inhoa miestä kohtaan ja toivon, että se kuolisi niin ei tarvitsisi enää koskaan nähdä.
- Minut on irtisanottu kaksi kertaa vakkarityöstä yt- neuvottelujen päätteeksi. Työttömyys on raastavaa ja varsinkin se uuden työn haku, koska en ole alalla, joka työllistäisi superhyvin.
- Lapsena koettu fyysinen ja henkinen väkivalta. Fyysinen jatkui noin 10- vuotiaaksi, henkinen niin kauan kuin asuin kotona ja olin tekemisissa vanhempieni kanssa. Nykyään en ole enää missään tekemisissä heidän kanssaan, en pysty. Eli oman ydinperheen menetys on aika raastavaa. Lapsillakaan ei ole minun puoleltani isovanhempia.
Että näillä mennään. Onneksi oma ja lasten terveys on ollut aina kunnossa. Odotan päivää, että lapset lähtevät maailmalle ja minä otan avioeron ja vapaudun tästä aviohelvetistä. Elän loppuelämäni yksin ilman parisuhdetta, lapsia ja lapsenlapsia tapaillen.
Joskus mietin mitä järkeä tässä elämässä oli (olen vasta 39 v) ja tuntuu, että kaikki on nyt nähty. Paskaa on tullut niin paljon niskaan, että en jaksa enää yhtään. Ja silti pitäisi noin puolet elämästä vielä jaksaa elää. Että kuinkahan paljon sitä paskaa vielä annetaankaan niskaan. Miksi tämä elämä on vain kärsimystä, mikä järki tässä on?
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 23:57"]En jaksa edes luetella kaikkia, vielä kuitenkin järjissäni. Mm. Mieheni pettäminen siskojeni kanssa, masennus, pari päivää sitten jouduin luopumaan koiran pennustani, teen töitä mut mieheni vie kaikki rahani, kuljen reikäsissä vaatteissa.............
[/quote]
Selviät vasta, kun mies on jätetty tai kohtelee sinua hyvin.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 01:55"]
Olin 22v. Asuin yksin. Työsopimus loppui kesän alussa, mutta olin päässyt kouluun. En kuitenkaan koskaan masennuksen, ahdistuksen ja päätään nostelevan alkoholismin takia aloittanut koulua kunnolla. Ryyppäsin vuoden. Käytin kaikki tuet ja rahat siihen. Aluksi maksoin myös vuokran, mutta lopulta jätin senkin maksamatta. Sain häädön ja kaikki kamat meni kaatopaikalle, kun ei jaksanut kiinnostaa. Olin siis.. _näin_ lähellä vetää ranteet auki, mutta isä löysi mut heidän kylppäristä itkemästä. Veistä se ei nähnyt, ehdin piilottaa sen.
Siitä sitten katkaisuun, terapiaan.. Kaksi vuotta meni, että pääsin uudestaan kiinni elämään. Mutta jos tarkkoja ollaan. Olen melkein samassa pisteessä taas. Nyt mulla sentään on vielä oma asunto.
[/quote] Vielä. Haluatko muutosta elämääsi? Minäkin jouduin/sain (päivästä riippuen kummin sanon :D ) lopettamaan juomisen kun psyykeeni ei vaan enää kestänyt ja olin aika raunio. Olen varmaan saman ikäinen kuin sinä. Sinullakin on mahdollisuus vielä muuttaa elämäsi. Tosin et pärjää yksin.