Lue keskustelun säännöt.
Voiko vain luovuttaa kun ei tiedä mitä elämällään tekisi? En oikein tunnu pääsevän elämään "kiinni".
02.02.2022 |
En nyt osaa sanoa mikä tämä mielentila on.
Työelämässä olen aina uupunut koska olen kovin tunnollinen ja muutenkin väsyn ihmisten kesken. Parhaat vuoteni kuitenkin olen viettänyt työelämässä uupumuksesta huolimatta. Pääni ei kuitenkaan ole tarpeeksi kestokykyinen jatkuvaan työntekoon. Mieleni on vain sellainen jatkuvasti pohdiskeleva, dynaaminen, ahkera, sitten taas tylsistyvä ja helposti väsyvä. Pysyvyyttä ei ole päässäni saatika sitten elämässä ylipäätään.
Kaikki heiluu molempiin suuntiin, kuten elämä nyt yleensäkin meillä jokaisella.
On näitä päivä kun en vain keksi miksi yrittäisin mitään. Oikeastaan tekisi mieli vain antaa kaiken olla. Mennä vaikka ryyppämään ja olla välinpitämätön ympärillä tapahtuvasta maailmasta. Jokapuolella on pelkopornoa ja asiat ovat ristiriidassa toisiinsa.
Sitten jokaisella on nämä henkilökohtaiset ongelmat ja asiat tuntuvat junnaavan paikallaan. Kaikki vaan tuntuu järjettömältä ja pää ei lakkaa vain olemasta ylivirittynyt. Jo pelkästään "olemiseen" väsyy ja etenkin siihen, että pitäisi yrittää ja mennä elämään kiinni, tietäen, että siinäkin uupuu.
Rasittavaa ja pahinta ettei edes tiedä mihin pitäisi mennä ja mitä pitäisi tehdä. Minulla on levoton, hieman aggressiivinenkin olo sisällä. Kuin odottaisi koko ajan jotain ja yrittää kahlia eteenpäin.
Ainoa mikä näihin olotiloihin auttaa on totaalinen defenssi. Lakata ajattelemasta mitään ja vain yrittää meditoida, kunnes olo on taas rauhallisempi.
Kommentit (9)
Ota ja lähde katselemaan maailmaa pariksi vuotta. Se on paras laastari tylsään elämään. Itsekin häivyn heti kun voi matkustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen, vaikka itse sitä opinkin hallitsemaan. Pistä itsesi uutispimentoon, äläkä varsinkaan käytä mitään sosiaalista mediaa. Rajoita itse ulkoa tulevaa infoähkyä. Muista myös että media on täynnä pelkopornoa (mm. Venäjä on ollut n. 20 vuotta hyökkäämässä tänne).
Elämä menee eteenpäin, taloudessa voi välillä rytistä mutta siitäkin selvitään, koronakin menee ohi tai ainakin lievenee, elämä jatkuu. Otetaan rennosti vaan.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Ota ja lähde katselemaan maailmaa pariksi vuotta. Se on paras laastari tylsään elämään. Itsekin häivyn heti kun voi matkustaa.
No tämä oliskin! Töitä pitäisi tehdä, matkakassaa. Kai sitä sen verran jaksaisi huhkia, että pääsisi sitten maailmaa kiertämään. Kun ei ole oikein menetettävää. Lapsihaaveet ovat kaukaisia tai ehkä olemattomiakin. Lähennyt kolmenkympin ikää ja jotenkin aivan merkityksetöntä elämää elän. Liian rauhallista, tavallaan tylsää ja toisaalta raskasta, turhamaista. Työtkään eivät tunnu merkitykselliseltä asialta yrittää, paitsi juuri jos ajattelee, että sillä vaikka lähtisi maailmaa kiertämään. Parisuhdekuviotkin täysin jäissä, epätyydyttävä ajatus jakaa arki jonkun kanssa - ellei se ole sitten oikeasti hauskaa ja huoletonta. En jaksa mitään draamailua ja riitoja. Näh.
Matkakaverin voisi ottaa, voisi lähteä vaikka Meksikoon rilluttelemaan ja katselemaan delfiinejä. Tietenkin tequilaa ja miksi ei muutakin ekstoottisempaa virvoitusta.
-ap
Senkus valitset sellaisen duunin, joka ei vaivaa liikaa päätä ja aiheuta stressiä vapaa-ajalle. Eli jotain suht yksinkertaista hommaa.
Rahan vuoksi meistä useimmat töissä käyvät eikä se nyt niin herkkua ole, et ole uniikki lumihiutale siinä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Senkus valitset sellaisen duunin, joka ei vaivaa liikaa päätä ja aiheuta stressiä vapaa-ajalle. Eli jotain suht yksinkertaista hommaa.
Rahan vuoksi meistä useimmat töissä käyvät eikä se nyt niin herkkua ole, et ole uniikki lumihiutale siinä mielessä.
En tässä nyt uniikkina itseäni pidäkään. Kuten varmaan aloituksesta luitkin, yleistin tätä hommaa aika paljon, jotka toin esille keskustelussa. Kyllähän näistä asioista saa jokapuolella lukea. Itseä vain turhauttaa ja v*tuttaa niin usein, esimerkiksi tänään tämä meno, että kirjoittelin. On niin levoton, turhauttava fiilis, että lähden varmaan alkoon ja lakkaan ajattelemasta tältä päivältä. Itsellähän vastuut näistä tunteista on ja tänään on sellainen tunne, etten jaksa ajatella ja hermostuttaa. Haluan vain olla ajattelematta ja pistää luurit korvaa, kuunnella poppia ja olla tekopyhän onnellinen pienessä sievässä. Jos jaksan kauppaan lähteä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet sentään vielä nuori, joten toivoa on. Mulla aika sama mutta olen 47 ja terveyskin paljolti mennyttä joten kuolemaa tässä vaan yksinäisenä ja tylsistyneenä odottelen. Alkoholilla elämän tympeyttä päivittäin helpottaen.
up