En pysty hyväksymään sitä, ettei yksi mies

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 19:55"]

aloittanut kanssani suhdetta, vaikka tuntuu, että hän oli minusta kuitenkin kiinnostunut. Olen häneen rakastunut, hän on ensimmäinen mies koskaan, jonka olen halunnut tehdä onnelliseksi. On mulla muita miehiäkin ollut (ja olen nytkin suhteessa), mutta niitä leimaa aivan erilainen kai sitten itsekkyys, kuin tunteitani tätä yhtä miestä kohtaan. 

Tuntuu katkeralta, että kun olisin päässyt vihdoinkin sellaisiin fiiliksiin, että haluan tehdä toisen onnelliseksi ja se tekisi hyvää minulle saada olla siinä suhteessa, niin ei tietenkään onnistu. Onko minulla karmassani tai otsassani tai jossain kohta, jossa lukee: älä anna mitään hyvää tälle naiselle? Ainakaan mitä tulee seksuaalisuuteen tai rakkauteen. En ole saanut mitään hyvää koskaan niillä alueilla ja alan olla jo helvetin katkera. Tai olen aina ollutkin katkera, siksikö en saa?

[/quote]

Onpa kumma, miten se nyt noin. HUHUH Kasva aikuseksi enen ku alatedes  haaveileen rakkaudesta.

Niin, voisikohan yksi syy olla se, että olen suhteessa? Mutta ei kai sen pitäis sihteen rakentelua estää? Jos mä vaikutan kiinnostuneelta. Olin vapaa kun tapasimme ja olisin ottanut hänet, mutta en saanut. 

Siksi mun oli pakko ottaa joku muu. Sillä miehellä ei ole edelleenkään letään. Aikaa tuosta on noin kymmenen vuotta. Kymmeneen vuoteenkaan hänellä ei ole ollut ketään. Ja mulla vain suhde, jonka otin kun en saanut tätä miestä. Tää tilanne on siis niin skitsofreeninen, että mä tulen hulluksi. Tiedän, että olen itsekäs, mutta en rakasta ketään toista kuten tätä onnetonta miestä ja olen nyt itsekin onneton. 

Mutta en mä halua kertoa hänelle tunteistani, koska olen varattu.