Koiran remmirähjäys

No jos kerran miehen kanssa menee paremmin, niin luottaa mieheen, sinuun ei. Mitä teette eri tavalla? Anna kun arvaan, kun vastaan tulee vaikka koira, niin sinä hidastat, otat koiraa lyhyemmälle hihnalle ja rupeat lässyttämään jotain. Mies sen sijaan jatkaa vaan eteenpäin? Kannattaa tiedostaa, mitä itse tekee. Itse olen huomannut, että moni ihminen reagoi siihen vastaantulevaan aiemmin, kuin se itse koira. Onko siis ihme, että koirakin reagoi, kun ihminen jännittää?

Musta olis oikeesti kiva kuulla, onko joku saanut oikeasti remmirähjän koiran koulutettua tai voisiko sanoa siedettyä kulkemaan nätisti? Musta se tuntuu olevan mahdotonta. Minulla on kaksi koiraa, joista toinen reagoi hyvin voimakkaasti, jo haju saa sen selkäkarvat pystyyn ja murisemaan ja stressaantumaan. Vastaantulevaa sitten rähjätään. Siihen ei saa mitään kontaktia. Toinen koirani sen sijaan vaan kävelee ohi, teki toinen mitä tahansa. Siitä olen niin iloinen. Molemmat ovat tulleet minulle pentuina ja vanhemman kanssa tosiaan alusta asti ollut niin, että se on ihan sekopäinen. Olen käynyt sen kanssa ohituskurssit jne. LAT toimii, mutta varsinaisesti sen mielentila ei rentoudu missään vaiheessa. Asutaan maalla eikä me täällä enää kohdata ketään, mutta en tosiaan lähde sen kanssa koskaan mihinkään ihmisten ilmoille enää, kun muutosta ei koskaan ole tullut enkä jaksa edes uskoa siihen. Tämä siis ei meidän arkea häiritse, mutta haluaisin vaan tietää, että onko joku saanut koiran MIELENTILAAN muutoksia.

Menee ehkä ohi aiheen mutta sain aikoinaan hoidettavaksi tutun leikkaamattoman sakunartun. Jostain syystä oletin että koira on täysin koulutettu ja itsevarmasti ja pää pystyssä ohitin kaikki vastaantulevat koirat, sakulle tokaisin että EI ja jatkoin matkaa. :D Saku vilkuili mutta seurasi nätisti eikä räyhännyt tai kyylännyt ollenkaan.

Kun palautin koiran sain kuulla että on ollut isoja ongelmia muiden koirien ohittamisessa. Hupsista. Kyllä se taluttajan itsevarmuus vaikuttaa näköjään.

No, mene mukaan ja katso ja kysy mieheltä miten toimii.

Opettele se tapa.

Siis miehen tapa on tuo kävely ohi, kuten minullakin. En jää odottamaan tai vastaavaa. Remmiä on pakko hieman lyhentää että saa koiran vierelle ja halittua. Näin toimii mieskin. Silti reaktiot on erit. Miehen vierellä kävelee minun kanssa ei. Saan kirjaimellisesti vetää koiraa perässä kun vain keskittyy rähjäämiseen. Kontaktia koiraan ei saa kun jo haistaa vastaan tulevan. Ero on se, että mies on hieman rajumpi kuin itse. Nappaa pepusta ja nipistää jos koira meinaa tai lähtee rähjäämään. Itse kun en koe, että satuttamisella saa mitään hyvää aikaan. Välillä tämän tilanteen jälkeen koira jatkaa kävelyä nätisti miehen vierellä, mutta korvat luimussa ja pää alhaalla. Eli alistettuna. Juu, ei rähjää mutta en koe itse tuon olevan se oikea tapa. Saadaan näytös pois, ei ongelmaa joka on tuo reaktiivisuus ja pelko.

Ap

Käyn lenkittämässä paria koiraa jotka olivat kovia räyhäämään. Olen tutustuttanut näitä koiria muihin ihmisiin ja koiriin. Siis tarkoituksella on jääty juttelemaan naapureiden, tuttujen ja joskus tuntemattomienkin kanssa ja koira on saanut tutustua muihin. Naapurille olen heittänyt herkkupussin ja siinä jutellessamme naapuri on syöttänyt koiralle herkkuja ilman sen kummempaa kontaktin ottoa.

Yhdellä naapurilla tosi kova rähjääjä koira. Ollaan sovittu yhteisiä lenkkejä koirien kanssa. Ensin kävellään tien eri puolilla ja kun koirat alkavat rauhoittua ollaan siirrytty lähemmäksi toisia. Kilometrin kävelyn jälkeen on yleensä koirat voineet jo nuuhkaista ihan pikkasen toisiaan ilman räyhää. Jos tällaisia lenkkejä on pystytty tehdä useita viikon aikana on koirat rauhoittuneet ja näiden koirien kohdatessa menee vain hetki kun ollaan taas tuttuja.

Mitä useampia ihmis ja koira kavereita nämä ovat saaneet sen vähemmän räyhäävät enää tuntemattomillekkaan. Toki myös sillä on merkitystä että ajoissa sanon auktoriteetti äänellä koiralle että mennään rauhassa ja heti ärähdän jos alkaa rähistä. Ja tärkeää että ääneni ei ole pelokas ym vaan sellainen että minä tiedän mitä tehdään ja nyt kävellään nätisti. Ja sanon asian ajoissa niin koira ei siis kerkeä saada itseään raivoon jolloin ei enää kuule tai tajua mitään.

Molemmat räyhääjät on rauhoittuneet tosi paljon. Lisäksi kun olen opettanut ne juoksemaan polkupyörän vierellä niin ne ei piittaa enää polkupyöristä paitsi joskus koettavat päästä ohi ajavan mukaan kun rakastavat niin pyörän vieressä juoksemista.

Lisäksi olen opettanut pieniä asioita näille koirille kuten istu, kerjää jne. Ne tuntuvat reipastuvan kun huomaavat että osaavat tehdä pyydetyn asian. Eli mitä paremmin ymmärrämme toisiamme sen luottavaisempia ne ovat kaikelle muulle eikä tartte räyhätä peloissaan.

7 jatkaa.

Ja tietysti paljon kehuja kun homma menee hyvin. Mutta toistojen määrän pitää olla tosi iso. Siis jos koira on vuosia räyhännyt niin pitää jaksaa sitkeästi opettaa pois siitä. Ja tietysti kannattaa koettaa ymmärtää miksi koira räyhää. Meillä nämä hoitokoirat tulee nippanappa toimeen (kaksi leikkaamatonta urosta). Näitä voi lenkittää yhdessä kunhan kävellään ja koirat eri taluttajilla. Miehen on aina pakko taluttaa koiraa joka on niin mustasukkainen miehestä että yrittää toisen koiran kimppuun aina jos koetamme taluttaa niin että mies taluttaisikin toista koiraa. Toinen koira taas rakastaa niin tyttöämme että ei kestä jos tyttö taluttaa toista koiraa. Eli näillä kova mustasukkaisuus saa ne räyhäämään. Toki tuosta voisi opettaa pois mutta ei olla jaksettu kun tosiaan vaan käydään taluttamassa näitä eikä meidän koiria ja ei ole niin iso ongelma että pitää tietyn ihmisen olla taluttajana jos tämä ihminen mukana. Jos lemppari ihminen ei ole mukana niin ei mustasukkaisuutta taluttajasta.

Sormi koiran pyllyreikään auttaa kirjoitti:

Työnnä sormi koiran pyllyyn kun alkaa räyhäämään. Koira rauhoittuu kun sormi pyllyreiässä.

Trololo, mutta mene kuitenkin hoitoon.

Apeen koiran laumassa mies on lauman johtaja ja naista koira ei pidä johtajana.

Koira pitää kouluttaa niin että perheessä ihmiset on johtajia ja koira ei.

Vika ei siis ole koirassa vaan sinussa, koska miehen kanssa luonnistuu. Se on lohdullista, koska nyt tiedät että voit itse vaikuttaa asiaan muuttamalla omaa tapaasi olla koiran kanssa!

Todennäköisesti olet oppinut jo arkailemaan kaikkia triggeröiviä tilanteita lenkillä ja koirasi aistii tämän. Sä et saisi reagoida hihnalla kun alat jännittämään, että "kohta se riuhtoo/haukkuu" - tiedän, että tämä on vaikeaa. Mulla oli melkeen 60kg uroskoira jolla oli muiden urosten kanssa ihan hirveä ego-ongelma hihnassa ja pahimpina aikoina itketti ennen lenkille lähtöä että mitä siellä taas tulee.

Koira on kuitenkin jalostettu oppimaan (mullakin oli kuitenkin rottweiler joka sieltä itsepäisimmästä päästä, joten tiedän ettei kaikki koirat ole miellyttämisenhaluisia). Pitkällisellä työllä, johdonmukaisuudella on mahdollista korjata tilanne. Luulen että oikeasti pari maksettua tuntia jonkun koirankouluttajan kanssa lenkillä voisi antaa sulle hyviä, konkreettisia keinoja asian ratkaisemiseksi. Osaava ihminen näkee myös ulkoa päin miten reagoit lenkillä asioihin ja avaa sunkin silmät sille, mitä välttämättä ei itse ehdi stressaantuneena kulkiessaan havainnoida. Jos raha on este, niin olen kuullut, että esim fb:ssä on paikallisia koira/esy-ryhmiä, johon voisi olla yhteydessä. Joiltain eläinsuojeluyhdistyksiltä on mahdollista saada jonkun vapaaehtoisen apuja tällaisissa tilanteissa. Kysyminen ei ainakaan maksa mitään!

Toivottavasti tartutte ongelmiin nyt. Sekä oman jaksamisen takia, että koiran vuoksi (useimmiten kuvaamasi kaltainen käytös koiralla johtuu sen omasta epävarmuudesta ja aiheuttaa sillekin turhaa stressiä - jos sinä pystyisit lenkillä rentoutumaan, niin pystyisi koirasikin). Unohtamatta myös muita ulkoilijoita ja mahdollisia vaaratilanteita, jos koira pääsisikin vaikka liikenteen sekaan haukkumaan irrallaan.

Tsemppiä. Rapsut koiralle.

Vierailija kirjoitti:

Musta olis oikeesti kiva kuulla, onko joku saanut oikeasti remmirähjän koiran koulutettua tai voisiko sanoa siedettyä kulkemaan nätisti? Musta se tuntuu olevan mahdotonta. Minulla on kaksi koiraa, joista toinen reagoi hyvin voimakkaasti, jo haju saa sen selkäkarvat pystyyn ja murisemaan ja stressaantumaan. Vastaantulevaa sitten rähjätään. Siihen ei saa mitään kontaktia. Toinen koirani sen sijaan vaan kävelee ohi, teki toinen mitä tahansa. Siitä olen niin iloinen. Molemmat ovat tulleet minulle pentuina ja vanhemman kanssa tosiaan alusta asti ollut niin, että se on ihan sekopäinen. Olen käynyt sen kanssa ohituskurssit jne. LAT toimii, mutta varsinaisesti sen mielentila ei rentoudu missään vaiheessa. Asutaan maalla eikä me täällä enää kohdata ketään, mutta en tosiaan lähde sen kanssa koskaan mihinkään ihmisten ilmoille enää, kun muutosta ei koskaan ole tullut enkä jaksa edes uskoa siihen. Tämä siis ei meidän arkea häiritse, mutta haluaisin vaan tietää, että onko joku saanut koiran MIELENTILAAN muutoksia.

Jotkut koirat (kuten jotkut ihmisetkin) on kokenut esim.pentuvaiheessa jotain sellaista mikä jättää jäljet käyttäytymiseen loppuelämäksi. Ei tietenkään ihan kaikkea voi korjata täysin.

Mä sain oman koiran remmirähjän hallintaan, mutta mun näkemys on se, että se käytös on edelleen riskinä pinnan alla ja uskon, että jonkun hoitaja-ulkoiluttajan kanssa se taantuminen takaisin lähtötilanteeseen voisi tapahtua nopeastikin. Että en koe että mun koira on "muuttunut" tai "parantunut" vaan ainoastaan nyt käyttäytyy halutulla tavalla. Samalla tavalla kun esim.väkivaltainen ihminen, joka hakee apua niin ei hänen aggressionsa katoa, vaan hän oppii hallitsemaan sitä ja toimimaan tilanteissa vaihtoehtoisella tavalla lyömisen sijaan. Kuitenkin kun hermo pärähtää niin tälläisellä ihmisellä voi olla lyhyempi matka siihen, että nyrkki nousee.

Mutta sitkeys, säännöllisyys, johdonmukaisuus, riittävä liikunta ja riittävåt positiiviset kokemukset (remmirähjän koiran kanssa ei kannata treenata esim.kaupungin ytimessä koska silloin ei saa ikinä itselle eikä koiralle niitä onnistumisen kokemuksia jos joka lenkillä tulee takapakkia kun äraykkeitä on liikaa! Eli harjoittelu rauhalliseenympäristöön ja mielellään siihen vielä koirakaveri aina välillä mukaan). Koen itse että vertaistuki on äärimmäisen tärkeää, mä meinasin hajota päästäni kun aloin ajattelemaan että olen paskin koiranomistaja ikinä enkä pysty tähän, mutta joku tsemppaamaan siihen vierelle, niin jaksaa painaa läpi niiden olojen.

Kiitos vastauksista. Tiedän että vika on minussa, mutta kun vain tietäisi mutä teen väärin. Minä olen se, joka koiran kamssa käynyt tottikset, hajuharastukset, näyttelyt, lääkärireissut kaikki. Ja silti se olen minä jonka kanssa tuo remmirähjäys tapahtuu. Teen siis jotenkuten kaiken väärin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Tiedän että vika on minussa, mutta kun vain tietäisi mutä teen väärin. Minä olen se, joka koiran kamssa käynyt tottikset, hajuharastukset, näyttelyt, lääkärireissut kaikki. Ja silti se olen minä jonka kanssa tuo remmirähjäys tapahtuu. Teen siis jotenkuten kaiken väärin.

Ap

Miksi oi miksi..tälläisille itsesäälissä pyöriville idiooteille ei tulisi koiraa antaa edes.

Oletko tutustunut vastaehdollistamiseen? Kannattaa kokeilla. Ja runsaasti palkkaa alkuun. Facessa ryhmä reaktiiviset koirat tms, sieltä saa myös hyviä vinkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Tiedän että vika on minussa, mutta kun vain tietäisi mutä teen väärin. Minä olen se, joka koiran kamssa käynyt tottikset, hajuharastukset, näyttelyt, lääkärireissut kaikki. Ja silti se olen minä jonka kanssa tuo remmirähjäys tapahtuu. Teen siis jotenkuten kaiken väärin.

Ap

Mahtaisiko johtua siitä että et osaa kohtaamista itse, havainnoit liian kauan, pelkäät, aristelet, jotain semmoista jonka koira tulkitsee että on uhka.