Lue keskustelun säännöt.
Ystävä piikittelee ja vähättelee – mikä neuvoksi?
01.02.2022 |
Olemme tunteneet ystäväni kanssa kauan, eikä hän ole aina ollut tällainen. Elämäntilanteemme on aika samanlaiset, olemme molemmat ”ihan tavallisia” keskituloisia ihmisiä. Vuosien saatossa olen huomannut, että kun elämässäni tapahtuu jotain hyvää, ei ystävä osaa enää olla iloinen puolestani (aiemmin on ollut). Sen sijaan hän piikittelee ja vähättelee minua tai noita asioita, joista olen iloinen. Piikittelyn ja vähättelyn lisäksi ystävä välillä "ignooraa" jonkun minulle tärkeän asian eikä suostu kommentoimaan asiaa lainkaan, vaan vaihtaa aihetta. Kyse ei ole siitä, että elämäni olisi mitenkään ”ihmeellistä”. En ole rikas, menestynyt tai huippu missään asiassa. Jouduin muuttamaan vuosia pätkätöiden perässä pitkin Suomea ja minulla on vuosien pätkätöiden jälkeen vakituinen työpaikka. Vuosikausien yksinolon jälkeen löysin miehen, olemme naimisissa ja meillä on lapsi. Asumme vuokralla eli ei ole mitään hulppeaa omistusasuntoa. Elämässäni on omat murheeni ja ystävä on toisinaan piikitellyt niistäkin. On tullut olo, että hän on suorastaan vahingoniloinen, jos minulle tapahtuu jotain ikävää.
On ollut vaikea ymmärtää, miksi ystävä on alkanut piikittelemään ja vähättelemään. Onko jollakulla ollut vastaavaa? Helpottuiko tilanne ajan kanssa? Olen alkanut miettiä, miten jaksaa tämän ystävän kanssa, kun keskustelu on muuttunut tällaiseksi?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on jotenkin rasittava tapa kertoa asioistasi?
Ei oikeuta ilkeilyyn.
Kyllä jatkuva humblebrag voi olla väsyttävää kuunneltavaa.
Ehkä kade tulkitsee kuulumisten kertomiset humble bragina, vaikkei ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus aiheuttaa tuollaista käytöstä joskus. Ei toki oikeuta sitä, mutta saattaa olla syy. Oletko sanonut ystävällesi, että piikittely ei tunnu kivalta?
Itselläni on taipumusta tuohon huonoon käytökseen silloin, kun voin henkisesti huonosti. Nykyään osaan kyllä paremmin ottaa muut huomioon, nuorempana olin törkeämpi ja sain siitä onneksi kuulla kunniani myös. Ihme kyllä ystävät jäivät :D Mutta keskustelua se vaati, ja minulta käytöksen muuttamista.
Olen sanonut, mutta ystävä ei koe käyttäytyvänsä mitenkään erityisen ikävästi. Hän on sanonut, että hänellä on itsensä kanssa välillä kurja olla, mutta pyrkii silti tekemään parhaansa. Minulle tuo parhaan tekeminen ei oikein ole välittynyt, koska piikittely on jatkunut.
Ap
Onko hän halunnut keskustella pahasta olostaan kanssasi, oletteko niin läheisiä? Voisi auttaa ymmärtämään puolin ja toisin. Loputtomiin tietenkään ei tarvitse huonoa käytöstä sietää, mutta hyvältä ystävältä itse ainakin sallin ajoittaiset huonot hetketkin, olen tuota hyväksyntää tosiaan saanut itsekin osakseni vaikken sitä ”ansainnut”. Mutta jos mikään ei auta ja kaveri aiheuttaa jatkuvasti huonoa oloa sinulle eikä suostu muuttamaan käytöstään tai edes tunnustamaan ongelmaa, niin eipähän tuossa pidemmän päälle auta kuin välien etäännyttäminen.
Hän ei juuri halua avautua pahasta olostaan minulle. Joskus saattaa sanoa, että on ollut hankalaa ja vaikeita tunteita vaikka töiden suhteen, mutta ei lähde avaamaan asiaa sen enempää. Sen tiedän, että lapsettomuus on hänelle kova paikka. Siitäkään hän ei kuitenkaan halua puhua. Olen tarjoutunut kuuntelemaan, mutta ei halua/kykene puhumaan asiasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus aiheuttaa tuollaista käytöstä joskus. Ei toki oikeuta sitä, mutta saattaa olla syy. Oletko sanonut ystävällesi, että piikittely ei tunnu kivalta?
Itselläni on taipumusta tuohon huonoon käytökseen silloin, kun voin henkisesti huonosti. Nykyään osaan kyllä paremmin ottaa muut huomioon, nuorempana olin törkeämpi ja sain siitä onneksi kuulla kunniani myös. Ihme kyllä ystävät jäivät :D Mutta keskustelua se vaati, ja minulta käytöksen muuttamista.
Olen sanonut, mutta ystävä ei koe käyttäytyvänsä mitenkään erityisen ikävästi. Hän on sanonut, että hänellä on itsensä kanssa välillä kurja olla, mutta pyrkii silti tekemään parhaansa. Minulle tuo parhaan tekeminen ei oikein ole välittynyt, koska piikittely on jatkunut.
Ap
Onko hän halunnut keskustella pahasta olostaan kanssasi, oletteko niin läheisiä? Voisi auttaa ymmärtämään puolin ja toisin. Loputtomiin tietenkään ei tarvitse huonoa käytöstä sietää, mutta hyvältä ystävältä itse ainakin sallin ajoittaiset huonot hetketkin, olen tuota hyväksyntää tosiaan saanut itsekin osakseni vaikken sitä ”ansainnut”. Mutta jos mikään ei auta ja kaveri aiheuttaa jatkuvasti huonoa oloa sinulle eikä suostu muuttamaan käytöstään tai edes tunnustamaan ongelmaa, niin eipähän tuossa pidemmän päälle auta kuin välien etäännyttäminen.
Hän ei juuri halua avautua pahasta olostaan minulle. Joskus saattaa sanoa, että on ollut hankalaa ja vaikeita tunteita vaikka töiden suhteen, mutta ei lähde avaamaan asiaa sen enempää. Sen tiedän, että lapsettomuus on hänelle kova paikka. Siitäkään hän ei kuitenkaan halua puhua. Olen tarjoutunut kuuntelemaan, mutta ei halua/kykene puhumaan asiasta.
Ap
Okei, syyt on aika selkeät sitten. Lapsettomuus on iso juttu, ja työasiat myös. Ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä, ja sinä olet omaasi, mikä kirpaisee häntä. Vaikka teillä on ihan erilliset elämät ja ei sinun asioiden pitäisi vaikuttaa häneen yhtään. Mutta olet siinä hänen edessään onnellisena, ja hän lapsellisesti purkaa sen sinuun ikävästi noin. Haluaa latistaa ehkä onneasi. Ehkei vaan kerta kaikkiaan pysty muuhun, kuin olla hiljaa kun kerrot kivoja juttuja.
Se on varmaan inhimillistä mutta myös väärin. Tuolla tavalla hän pilaa kaveruutenne. Minä olen valitettavasti joutunut toteamaan että kaveruus kateellisen ja elämään tyytymättömän ihmisen kanssa on vaikeaa, eikä taida kannattaa. On vaan vaikea olla, jos toista masentaa ja se purkautuu noin. Et sinä ole ehkä edes oikea henkilö juttelemaan asiasta. Terapia auttaisi. Jos hän ei havahdu muutokseen, kannattaa suojella itseään ja vähän ehkä etääntyä hänestä, ellei jopa kokonaan. Jos siis puhe ei auta. Oletko sanonut siis ihan suoraan että hei, sanoit aika pahasti taas ja tuntuu että nälvit minua. Mitä hän vastasi?
🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️
Jätä tämä ns ystävä!!!
🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️🏃♀️
Sulla on kamala elämä, kaikki ystävät jotenkin petollisia tai ignooraa. Kaveriporukasta jäät sivuun, koska muut ei halua olla sun kanssa ja ystävätkin jättää tulematta sun juhliin.
Oisko vika sussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti sun lapsi ja hänen lapsettomuutensa on nyt se isoin kivi, joka hiertää hänen kengässään? Jos ei ala päästä tuosta yli ja käyttäytyä normaalisti, niin anna olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus aiheuttaa tuollaista käytöstä joskus. Ei toki oikeuta sitä, mutta saattaa olla syy. Oletko sanonut ystävällesi, että piikittely ei tunnu kivalta?
Itselläni on taipumusta tuohon huonoon käytökseen silloin, kun voin henkisesti huonosti. Nykyään osaan kyllä paremmin ottaa muut huomioon, nuorempana olin törkeämpi ja sain siitä onneksi kuulla kunniani myös. Ihme kyllä ystävät jäivät :D Mutta keskustelua se vaati, ja minulta käytöksen muuttamista.
Olen sanonut, mutta ystävä ei koe käyttäytyvänsä mitenkään erityisen ikävästi. Hän on sanonut, että hänellä on itsensä kanssa välillä kurja olla, mutta pyrkii silti tekemään parhaansa. Minulle tuo parhaan tekeminen ei oikein ole välittynyt, koska piikittely on jatkunut.
Ap
Onko hän halunnut keskustella pahasta olostaan kanssasi, oletteko niin läheisiä? Voisi auttaa ymmärtämään puolin ja toisin. Loputtomiin tietenkään ei tarvitse huonoa käytöstä sietää, mutta hyvältä ystävältä itse ainakin sallin ajoittaiset huonot hetketkin, olen tuota hyväksyntää tosiaan saanut itsekin osakseni vaikken sitä ”ansainnut”. Mutta jos mikään ei auta ja kaveri aiheuttaa jatkuvasti huonoa oloa sinulle eikä suostu muuttamaan käytöstään tai edes tunnustamaan ongelmaa, niin eipähän tuossa pidemmän päälle auta kuin välien etäännyttäminen.
Hän ei juuri halua avautua pahasta olostaan minulle. Joskus saattaa sanoa, että on ollut hankalaa ja vaikeita tunteita vaikka töiden suhteen, mutta ei lähde avaamaan asiaa sen enempää. Sen tiedän, että lapsettomuus on hänelle kova paikka. Siitäkään hän ei kuitenkaan halua puhua. Olen tarjoutunut kuuntelemaan, mutta ei halua/kykene puhumaan asiasta.
Ap
Okei, syyt on aika selkeät sitten. Lapsettomuus on iso juttu, ja työasiat myös. Ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä, ja sinä olet omaasi, mikä kirpaisee häntä. Vaikka teillä on ihan erilliset elämät ja ei sinun asioiden pitäisi vaikuttaa häneen yhtään. Mutta olet siinä hänen edessään onnellisena, ja hän lapsellisesti purkaa sen sinuun ikävästi noin. Haluaa latistaa ehkä onneasi. Ehkei vaan kerta kaikkiaan pysty muuhun, kuin olla hiljaa kun kerrot kivoja juttuja.
Se on varmaan inhimillistä mutta myös väärin. Tuolla tavalla hän pilaa kaveruutenne. Minä olen valitettavasti joutunut toteamaan että kaveruus kateellisen ja elämään tyytymättömän ihmisen kanssa on vaikeaa, eikä taida kannattaa. On vaan vaikea olla, jos toista masentaa ja se purkautuu noin. Et sinä ole ehkä edes oikea henkilö juttelemaan asiasta. Terapia auttaisi. Jos hän ei havahdu muutokseen, kannattaa suojella itseään ja vähän ehkä etääntyä hänestä, ellei jopa kokonaan. Jos siis puhe ei auta. Oletko sanonut siis ihan suoraan että hei, sanoit aika pahasti taas ja tuntuu että nälvit minua. Mitä hän vastasi?
En erikseen sano hänelle joka kerta, kun hän piikittelee. Ystäväni loukkaantuu herkästi, joten en halua pahoittaa hänen mieltään/saada häntä suuttumaan. Yritän vain kestää piikittelyn. Silloin kun olen sanonut asiasta, niin hän ei huomaa käyttäytyneensä erityisen ikävästi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kamala elämä, kaikki ystävät jotenkin petollisia tai ignooraa. Kaveriporukasta jäät sivuun, koska muut ei halua olla sun kanssa ja ystävätkin jättää tulematta sun juhliin.
Oisko vika sussa?
Ehkä sekoitat minut nyt johonkin toiseen. Minulla ei ole ongelmia kuin tämän yhden ystävän kanssa eikä minulla ole kaveriporukkaa, vaan tunnen ystäväni eri yhteyksistä.
Ap
Vaikuttaisi kertomasi perusteella siltä, että ystäväsi on kateellinen sinulle. Ilmeisesti nyt ainakin tuo lapsiasia ja ehkä myös työ herättää kateutta? Ainahan ei tiedä, miten toisella menee, vaikka ulospäin näyttäisi menevän hyvin. Se naimisissa oleva voikin olla onneton, töissä ei suju jne. Tämä olisi ystävänkin hyvä muistaa, jos jotain kadehtii. Tai voihan ystävälläkin mennä huonommin kuin miltä ulospäin näyttää? Eräs läheiseni antoi ymmärtää, että avioliitossaan menee hyvin. Paljastui, että riitelivät usein miehensä kanssa, vaimo oli miestä kohtaan tosi vaativa, itki usein jne. Someen kuitenkin laiteltiin kliseisiä parisuhdekuvia hotellilomilta ja muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaisi kertomasi perusteella siltä, että ystäväsi on kateellinen sinulle. Ilmeisesti nyt ainakin tuo lapsiasia ja ehkä myös työ herättää kateutta? Ainahan ei tiedä, miten toisella menee, vaikka ulospäin näyttäisi menevän hyvin. Se naimisissa oleva voikin olla onneton, töissä ei suju jne. Tämä olisi ystävänkin hyvä muistaa, jos jotain kadehtii. Tai voihan ystävälläkin mennä huonommin kuin miltä ulospäin näyttää? Eräs läheiseni antoi ymmärtää, että avioliitossaan menee hyvin. Paljastui, että riitelivät usein miehensä kanssa, vaimo oli miestä kohtaan tosi vaativa, itki usein jne. Someen kuitenkin laiteltiin kliseisiä parisuhdekuvia hotellilomilta ja muilta.
Sekö sitten on hyvä lohdutus että no, ainakin sillä voi OIKEASTI mennäkin huonosti? Mielestäni lähdetään ihan väärille urille jos tuota kautta aletaan työstämään omaa kateutta.
Ikävä että olet myös sanonut kaverille ja hän ei edes tajua, tai loukkaantuu niin pahasti että et edes uskalla sanoa. Minusta tämä ihminen ei ehkä vaikuta tarpeeksi kypsältä ollakseen hyvä ystävä. Kyllä näiden tietojen valossa taitaa olla paras jättää hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus aiheuttaa tuollaista käytöstä joskus. Ei toki oikeuta sitä, mutta saattaa olla syy. Oletko sanonut ystävällesi, että piikittely ei tunnu kivalta?
Itselläni on taipumusta tuohon huonoon käytökseen silloin, kun voin henkisesti huonosti. Nykyään osaan kyllä paremmin ottaa muut huomioon, nuorempana olin törkeämpi ja sain siitä onneksi kuulla kunniani myös. Ihme kyllä ystävät jäivät :D Mutta keskustelua se vaati, ja minulta käytöksen muuttamista.
Olen sanonut, mutta ystävä ei koe käyttäytyvänsä mitenkään erityisen ikävästi. Hän on sanonut, että hänellä on itsensä kanssa välillä kurja olla, mutta pyrkii silti tekemään parhaansa. Minulle tuo parhaan tekeminen ei oikein ole välittynyt, koska piikittely on jatkunut.
Ap
Onko hän halunnut keskustella pahasta olostaan kanssasi, oletteko niin läheisiä? Voisi auttaa ymmärtämään puolin ja toisin. Loputtomiin tietenkään ei tarvitse huonoa käytöstä sietää, mutta hyvältä ystävältä itse ainakin sallin ajoittaiset huonot hetketkin, olen tuota hyväksyntää tosiaan saanut itsekin osakseni vaikken sitä ”ansainnut”. Mutta jos mikään ei auta ja kaveri aiheuttaa jatkuvasti huonoa oloa sinulle eikä suostu muuttamaan käytöstään tai edes tunnustamaan ongelmaa, niin eipähän tuossa pidemmän päälle auta kuin välien etäännyttäminen.
Hän ei juuri halua avautua pahasta olostaan minulle. Joskus saattaa sanoa, että on ollut hankalaa ja vaikeita tunteita vaikka töiden suhteen, mutta ei lähde avaamaan asiaa sen enempää. Sen tiedän, että lapsettomuus on hänelle kova paikka. Siitäkään hän ei kuitenkaan halua puhua. Olen tarjoutunut kuuntelemaan, mutta ei halua/kykene puhumaan asiasta.
Ap
Tuohan on vielä veemäisempää! Ei suostu puhumaan pahasta olostaan ja sitten kuitenkin purkaa sen passiivis-aggressiivisesti sinuun!
Sinuna harkitsisin kahdesti, kannattaako tuollaisen ihmisen kanssa jatkaa ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on jotenkin rasittava tapa kertoa asioistasi?
Ei oikeuta ilkeilyyn.
Kyllä jatkuva humblebrag voi olla väsyttävää kuunneltavaa.
Ehkä kade tulkitsee kuulumisten kertomiset humble bragina, vaikkei ole
Tai sitten ne kuulumiset ON humblebragia ja kaveri on väsynyt jatkuvaan pollyannapositiivisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateelliselta tuo kuulostaa. Ei kateuteen aina mitään ihmeellistä tarvitse. Minulla oli yksi kaveri, jonka kanssa tutustuttua kohdalle osui paljon kaikkea ikävää: koin avioeron, sairastuin fyysisesti, olin palaa loppuun eräässä työpaikassa ja jouduin irtisanoutumaan jne. Kaveruutemme voi hyvin niin kauan, kun minulla meni huonosti. Sitten kun elämässä alkoikin mennä paremmin ja minulle tapahtui hyviä asioita, niin muuttui ääni kellossa. Nykyään en viitsi enää edes kertoa, jos elämässäni tapahtuu jotain mukavaa, koska siitä tulee toiselle vain paha mieli ja saan kiukuttelut osakseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus aiheuttaa tuollaista käytöstä joskus. Ei toki oikeuta sitä, mutta saattaa olla syy. Oletko sanonut ystävällesi, että piikittely ei tunnu kivalta?
Itselläni on taipumusta tuohon huonoon käytökseen silloin, kun voin henkisesti huonosti. Nykyään osaan kyllä paremmin ottaa muut huomioon, nuorempana olin törkeämpi ja sain siitä onneksi kuulla kunniani myös. Ihme kyllä ystävät jäivät :D Mutta keskustelua se vaati, ja minulta käytöksen muuttamista.
Olen sanonut, mutta ystävä ei koe käyttäytyvänsä mitenkään erityisen ikävästi. Hän on sanonut, että hänellä on itsensä kanssa välillä kurja olla, mutta pyrkii silti tekemään parhaansa. Minulle tuo parhaan tekeminen ei oikein ole välittynyt, koska piikittely on jatkunut.
Ap
Onko hän halunnut keskustella pahasta olostaan kanssasi, oletteko niin läheisiä? Voisi auttaa ymmärtämään puolin ja toisin. Loputtomiin tietenkään ei tarvitse huonoa käytöstä sietää, mutta hyvältä ystävältä itse ainakin sallin ajoittaiset huonot hetketkin, olen tuota hyväksyntää tosiaan saanut itsekin osakseni vaikken sitä ”ansainnut”. Mutta jos mikään ei auta ja kaveri aiheuttaa jatkuvasti huonoa oloa sinulle eikä suostu muuttamaan käytöstään tai edes tunnustamaan ongelmaa, niin eipähän tuossa pidemmän päälle auta kuin välien etäännyttäminen.
Hän ei juuri halua avautua pahasta olostaan minulle. Joskus saattaa sanoa, että on ollut hankalaa ja vaikeita tunteita vaikka töiden suhteen, mutta ei lähde avaamaan asiaa sen enempää. Sen tiedän, että lapsettomuus on hänelle kova paikka. Siitäkään hän ei kuitenkaan halua puhua. Olen tarjoutunut kuuntelemaan, mutta ei halua/kykene puhumaan asiasta.
Ap
Tuohan on vielä veemäisempää! Ei suostu puhumaan pahasta olostaan ja sitten kuitenkin purkaa sen passiivis-aggressiivisesti sinuun!
Sinuna harkitsisin kahdesti, kannattaako tuollaisen ihmisen kanssa jatkaa ystävyyttä.
Tämä on kyllä minusta isoin ongelma tässä. Olet tarjoutunut tukemaan toista ja kuuntelemaan, eikä hän jostain syystä halua puhua, mutta purkaa pahaa oloaan muuten sinuun. Ei tuo ole oikein! Aikuinen ihminen on itse vastuussa omista tunteistaan ja jos ei osaa olla piikittelemättä, niin olisi hänen tehtävänsä ottaa sinuun etäisyyttä. Sinä et ole vastuussa hänen tunteistaan. Jos tulee paha mieli sinun "menestymisestäsi" eli ihan tavallisesta elämästä, niin se on hänen ongelmansa, ei sinun.
Anna "ystävyyden" hiipua tuttavuudeksi, ilman draamaa.
Esim. säästä riittää loputtomasti puhuttavaa, joka ei loukkaa ketään.
- Tosin tämäkään ei aina ole varma puheenaihe. Olen huomannut, ettei kesän tappohelteellä ole suotavaa sanoa voivansa huonosti kuumuudesta, koska se saattaa olla verinen loukkaus niitä kohtaan, joille hellekausi on ainoa aika vuodesta, jolloin sää on heidän mieleisensä :D
Kerroit omasta elämästä. Ihan tavalliselta vaikuttaa. Ja vaikkei vaikuttaisi, ei piikittely silti ole ok. Mutta koitin vain keksiä syytä. Heti mietin että no mites tämän kaverin elämä sitten, mutta kerroit että hänellä on aika samalla lailla kaikki asiat. On myös puoliso, töitä, läheisiä. Eli selkeää syytä kateellisuuteen ei heti näy.
Mutta kateus ei olekaan aina loogista. Kateus tuon piikittelyn varmaan aiheuttaa, tai oma paha olo. Se vaan on niin. Se syy voi olla joku ihan outo mitä ei tajua edes. Joku juttu ulkonäössä, joku että saat enemmän huomiota, joku että olet lahjakkaampi jossain, joku mitä sinulla on mitä hänellä ei. Se voi olla ihan vaan onnellisuus elämään. Masentunut piikittelijä ei ole onnellinen. Joillain piikittely voi olla myös opittu tapa. Esim minun lapsuudenkotona aina naljailtiin ja puhuttiin ilkeästi. Kesti aika kauan tajuta että teen sitä itsekin joskus ja opettelin pois. Ja enhän minä silloin nuorena ollut niin tiedostava tunteista ja muuta käytöksestä kuten nyt. Onko tuo kaverisi tiedostava? Ainakin on puhunut että on jotenkin paha olla. Mistä asiasta?
Sinuna sanoisin piikittelystä. Jos se ei muutu, ei oikein auta muu kuin ottaa etäisyyttä.