Pidätkö askeettisesta mökkielämästä?

Minun nimiin on tällainen riesa siirretty jo. CVuodessa korjauksiin kuluvalla summalla matkustaisi maailmanympäri varmaan. Mökillä en viihdy, yötä en siellä kykene olemaan. Vanhukset eivät suostu että myytäisiin pois vaikka itse eivät enää terveytensä vuoksi pääse edes pienelle visiitille mökille. 

Perse mikä riesa, itsellä ei ole varaa ostaa edes uusia vaatteita, rikkinäisissä kuljen, kun kaikki pennoset menee tuohon. Rakennusten kuntokin vaan rapistuu kun kukaan ei asu enkä itse osaa korjata eikä rahaa ole niin paljon että kaiken tarvittavan saisi korjattua.

Tykkään kyllä auringonlaskusta ja saunasta ja uimisesta ja kauniista järvimaisemasta, mutta kun en yksin eikä se ole kaiken sen huolen ja vaivan ja rahanmenon väärtiä. Mieluummin nauttisin auringonlaskusta Taorminassa sen kerran vuodessa vaikka.

Pidän tietyissä rajoissa, mutta en niin paljon, että omaa ostaisin.

Eräs syy, miksi asun kerrostalossa, on se, että minä en halua ajella nurmikkoa ja pilkkoa puita ja korjata kattoa tai maalata seinää jne. Joten miksi siis käyttäisin kesäni tehden näitä asioita?

Pidän.

Mun perheen mökille on sähköt vedetty viitisentoista vuotta sitten, mutta juoksevaa vettä ei ole. Lähimpään kauppaan on 9km matkaa. Miehen puolen mökillä ei ole edes sähköjä, eikä sieltä niin vain lähdetä kauppaan kun on saaressa.

Mieli lepää ihan erilailla kun pääsee metsän keskelle, ja päivä kuluu älyttömän äkkiä pihalla puuhastellessa. Enkä ole koskaan kokenut vaikeaksi ottaa juomavettä mukaan kanisterissa. Saunassa pestään luonnonvedellä, hiuksetkin tuntuvat ihan erilaisilta sen jälkeen.

Minä olen mökki-ihminen; juuri lauantaina sanoin ääneen, että täällä olen kaikkein onnellisin.

Asun kerrostalossa ja kun pääsen mökille, nautin siitä, että ympärillä on tilaa. Minulle kasvimaa ja sen tuotteet ovat tärkeä osa mökeilyä. Voisin puuhastella ulkona kaiken aikaa; millekään löhölomalle minua ei saisi millään.

Meillä on lähikauppa kylällä. Lähetän keskiviikkona sähköpostilla tilauksen ja tavarat ovat valmiina perjantai-iltana kaupan kylmiössä. Lomalla lähdetään pari kertaa viikossa lähikaupunkiin lounaalle tai kahville ja torielämää katsomaan. Kesäteatteri kuuluu myös ohjelmaan ja kyläjuhlat tiytty myös.

Kun pääsen eläkkeelle, aion viettää puolet vuodesta mökillä. Meillä on kaivo ja sähköt, mutta ei muita mukavuuksia.

Mökkeily on parasta! Tätä on pitkä talvi odotettu. Linnunlaulua, aamuauringossa kimaltelevaa järveä, pörriäisiä, tulppaaneja... elämää.

Viihdyn mökillä, kunhan on muutakin tekemistä kuin metsäntuijotusta. Mulla on talo pellonlaidalla, puutarha, ja kun rupee tympäsemään, niin kävelen lasten kanssa kilsan päässä olevalle pikavuoropysäkille ja käväsen Turussa tai Tampereella. Tiesin jo silloin, kun mökkiä etsittiin, että emme viihdy missään metsän keskellä olevassa järvenrantamökissä, että etsittävä mökki on mieluummin maalaistalon tapainen. Ei tämä mikään riesa ole, varsinkin nyt kun remppa alkaa lähestyä loppukaarrettaan eli kattoremppa ja uusi lisämakuuhuone valmistuu. En usko että tästä lapsillekaan riesa tulee, myyn mieluummin ennen pois.

En tykkää yhtään. Meidän perhe "mökkeilee" ainoastaan täysin varustelluissa vuokratuissa "luksusmökeissä". Kallisarvosia lomapäiviä ei kiinnosta käyttää esim. tiskaamiseen tai halonhakkuuseen. Siinä ei ole mitään vikaa että joku muu tykkää alkeellisemmista mökkioloista, mutta minä en.

Rakensimme puolisoni kanssa mökin saaristoon kaikilla herkuilla. Käytännössä sieltä löytyy jopa parempi vartustaso kun kaupunkiasunnostamme. Kaikki aika vietämme sielä, naapureitakin löytyy mutta hyvien etäisyyksien päässä. Rakastan olla mökillä. Aamukahvit merenrannalla ja takkatulen äärellä lasi viiniä rakkaan kanssa.
Kyllä se elämä sielä rauhottuu ja nukkuu paremmin kun ympärillä on hiljaisuutta.
Veneellä voi kipasta rantaravintolaan iltaoluelle ja pitzalle.
Parasta elämässä just nyt!

Pidän.

Riippuu siitä mikä määritellään askeettiseksi. Tykkään että on sähköt, juokseva vesi ja jääkaappi, mutta sen kummempaa luksusta en tarvitse mökillä.

Linkin juttu oli kyllä merkillistä ruikutusta. Tuokin paikka olisi helppo saada aika vähällä vaivalla joko omistajaa tai ostajaehdokkaita miellyttäväksi.

En viihdy mökillä, jos ei siellä ole kaikki nykyaikaiset mukavuudet. En ole luontoihminen, puuhailu pihalla ei kiinnosta, eikä aika kulu mökillä.

En tykkää yhtään. Kaverit on hirveitä mökkihöperöitä ja yrittää saada viettämään sinne esim. viikonloppuja. En voi sille mitään, että ajatuskin kuvottaa. En viihdy metsän keskellä, siitä että suunnittelee viikon ruuat ja käy ostamassa ne käpykylästä joka on 10 km kilometrin päässä siitä metsämökistä.

Asuin ensimmäiset 15 vuotta elämästäni tuollaisessa paikassa, ja omille muuttamisen jälkeen en ole käynyt pikkukunnissa. Ehkä vielä joskus, mutta toistaiseksi en ole lapsuuden ja nuoruuteni traumoista päässyt yli. :)

Ajatuksena mökkielämä viehättää, mutta todellisuudessa en nauti siitä. Jaksan olla maalla iloisella mielellä ehkä kaksi päivää. Hermot menee jatkuvaan syömiseen, siihen, ettei ympärillä ole paljon ihmisiä, hyttysiin, kärpäsiin ja suihkun puutteeseen. Sateisena tai kylmänä päivänä en nauti yhtään, koska sisällä on vähän tilaa. Jollain luksusmökillä saattaisin viihtyä pidempään, jos tilaa olisi ruhtinaallisesti, olisi veneitä, isot saunatilat, vessoja ja voisi pyytää ystäviä lapsineen mukaan :)

En tykkää.

Mökki ilman mukavuuksia (ja naapureita). Parasta hermolepoa siellä puuhastelu, kantaa vedet ja puut saunaan, pitää tulta takassa, tehdä ruokaa pihagrillissä.

Pidän, vuokrattiin parin viikon päähän mökkikin viikoksi. Ei sähköä tai juoksevaa vettä. Ihana päästä luonnonrauhaan!
N21

En nauti. Ei ole ajokorttiakaan, joten siellä sit ollaan jumissa.

Kyllä.

Pidän kyllä, jos mökki on oma. En pidä, jos mökki on sukulaisten pakkotyöleiri. En suostu tyhjentelemään sukulaisten ulkohuussin alusia!

Inhoan mökkeilyä, vaikka mökki olisi täysin varusteltu. Olen 100 %:sesti kaupunki-ihminen.